Viisi vuotta Millington haaveita

Vanhan talon korjauksessa kaikkein suuritöisimmät asiat jäävät rakenteiden sisään piiloon. Senpä takia ja oikeastaan myös siksi, että meillä oli viime viikolla 5-vuotismerkkipäivä talon löytymisestä, on syytä muistuttaa jälleen itseään mistä on lähdetty liikkeelle.

Ja missä ollaan nyt! Ulkomuodon lisäksi, meillä on juokseva vesi sisään ja ulos, lämmin suihku, vesivessa, notkumaton lattia, ehjä kuisti, lämmittävä leivinuuni ja puuhella, sekä kunnostetut ikkunat. Talon entrausten lisäksi on ehditty rakennella kanalaa, kasvihuonetta ja rantasaunan miljöötä, sekä tekemään toistasataa mottia polttopuita. Ja meinasi ihan unohtua: rakensimmehan me ensimmäisenä kesänä muutaman satametriä tietäkin tänne. 

Aika kultaa muistot nopeasti. Näiden vuosien aikana on monta ärräpäätä lueteltu ja heiluttu hikeen uupumukseen asti. Kuitenkaan ikinä, ei ikinä ole kaduttu valintaamme, vaikka välillä on kummallakin ollut vaikeuksia nousta aamulla sängystä ylös ja olemme saaneet monet naurut nauraa toistemme vähän vähemmän notkeille liikkeille.

Kaikki muut harrastukset ovat jääneet taka-alalle, mutta se on ollut molemmille mieluinen valinta. Meidän yhdeksästä yhteisestä vuodesta Millington on rikastuttanut elämäämme jo yli puolet. Ymmärsimmekö sillon lokakuussa 2014, kun tontilla ensimmäisen kerran vierailimme mihin olemme ryhtymässä? Tuskin!

Keväällä 2015, kun talo lopullisesti siirtyi kaupanvahvistuksen myötä meille, asetimme itsellemme tavoitteeksi, että 5-vuoden päästä täällä voi asua ympärivuotisesti. Parhaillaan käynnissä olevan yläpohjan- ja sähköjen remontin valmistumisen jälkeen asiat, joita asetimme ympärivuotiselle asumiselle kriteereiksi ovat maalissa. Tarkasti katsoen olemme siis puolisen vuotta etuajassa omaa tavoitettamme.

Ikinähän tämä ei valmistu, senhän me tiedämme. Joillekin pariskunnille jatkuva remontoiminen voi olla parisuhteen koetinkivi, meillä se taitaa olla suhteen liima, yhdessä hommat kuitenkin etenee ja tekemiset vaihtuu. Ehkä jo ensi vuonna pääsemme navetan kimppuun, mutta tehdään tässä välissä kuitenkin muutama kymmenen mottia niitä hiivatin polttopuita ;)

Yläpohjan suursiivous - vanhojen eristeiden poisto

Tässä se nyt on hetki, jota olen koko kesän pelännyt kauhun sekaisin tuntein. Yläpohjan sammaleet, purut ja hiekat imetään pois. Onneksi oli kohtalaisen viileä viikonloppu!

Pieni ylläri odotti yläkerran ainoassa rakennetussa huoneessa PorinMatin kanssa. Laatta, joka oli valettu PorinMattia varten ei ollut minkään päällä. Kun eristeet imaistiin pois, kävi valulle hieman köpelösti.

Eristeistä löytyneiden lehtien perusteella yläkerran huone on rakennettu joskus 50-luvulla, silloinkaan ei rakennustarpeita ole liiaksi ollut. Valun sekaan raudaksi oli laitettu mm. vanhoja sahanteriä, polkupyörän lokasuoja ja partateriä.

Pahin on jälleen tästäkin osaprojektista nyt ohi! Kaikki puperot on poissa ja siistiä tuli. Sähkösuunnitelma on jo tehty ja ensi viikolla tulee sähköasentaja katsomaan tilanteen. Tästä se taas lähtee rakentumaan. ärsyttävintähän näissä tällaisissa remonteissa on se että ovat tolkuttoman työläitä, eivätkä sitten kuitenkaan "näy" missään. Noh, ehkä tämä näkyy talvella kuitenkin pienempänä lämmön karkaamisena.

Elwiiran mielestä homma sujui oikein mallikkaasti, vaikka hän joutuikin olemaan koko viikonlopun ulkona turvallisuus syistä. Neiti on nimittäin luokattoman kiinnostunut imureista :D

Isäntä kysyi aamulla, että millä rahalla lähtisin tekemään tätä eristeiden poistoa käsipelissä säkittämällä? Eipä taida löytyä kyllä sellaisia taaloja, että tähän käsin lähtisin! Lähtisi ikä, terveys ja järki käsipelissä tämänkin reilun 100 neliön kanssa. Kun imuauto illalla kurvasi pois pihasta, ehdin jo ajatella "thank god, never again", kunnes isäntä muistutti, että alakerrassa toinen puolikas talon lattiasta on vielä avaamatta. 

Eli sanotaan nyt sitten vaikka "once again and then never again..." mutta ei heti ensi vuonna, kiitos.

Purkua purkua purkua... yläpohjaremontti

Kuvakin sen jo kertoo: tämä purkamisvaihe on remontissa se kaikkein mälsin, puuduttavin ja toivottomin hetki, myös Elwiiran mielestä. Yläpohjan remontti on edennyt siivousvaiheesta lattialautojen ylös nostoon.

Lattialaudat saimme sijoitettua onneksi katon rajaan siten, ettei niitä tarvinnut kuljettaa ulos varastoitavaksi. Ainut tie kuljettamiseen olisi ollut nimittäin ikkunat. 

Laudat kätkivät alleen 10 senttiä hienoa hiekkaa ja sen alla 15-20cm tiukkaan pakkautunutta sammalta. Uskoisin, että lisäeristeillä saadaan lämmönhukka taas oleellisesti vähenemään. Mitään estettä ei olisi ollut sille että ekovilla olisi vain ammuttu tähän päälle, mutta haluamme tehdä tässä yhteydessä myös täydellisen sähköremontin ja tekniikka on helpointa kätkeä välipohjaan.

Lautojen alta löytyi vielä muutama aikakausi lehti mm. Suomen Kuvalehti vuodelta 1952 sekä kaunis, ehkä pronssinen rintaneula. Ja mikä upeinta: kaikki on ihan rutikuivaa!

Kokonainen viikonloppu siinä hurahti, raato on kipeä, tietää taas puuhastelleensa, mutta kivasti saatiin projektia taas eteenpäin. Onneksi maanantaina pääsee taas töihin! 

Syksy tuo tullessaan yläpohjaremontin

Kesä on niin lyhyt, että emme halunneet uhrata sitä sisällä kökkimiseen tänäkään vuonna. Yläpohjan remontti alkoi viikko sitten raivaamisella ja purkamisella. Siivouksen yhteydessä vintiltä löytyi jälleen kaikenmoista isompaa ja pienempää aarretta.

Kuva talosta joskus 60-luvulla kun kattona olivat vielä tiilet ja hirret oli piillotettu jo lautaverhouksen alle.

Näkymä talon portailta saunalle päin: aikajana 50-60-luvulla, kun saunan takana oleva koivikko oli vielä peltona.

Anttilan myyntikatalogeja vuosilta 1968 ja 1963

Lister merkkinen separaattori, enää meiltä puuttuu lehmä :)

Tyhjässä vintissä on aika paljon tilaa. Rakennetaanko tänne koskaan mitään? Sitä ei tiedä tällä hetkellä kukaan.

Tästä se taas lähtee! Toimintasuunnitelmana: lankut ylös ja vanhat eristeet imetään pois. Uudet sähköt vedetään pääosin piilossa välikaton rakenteissa ja samalla tehdään kylppäri-keittiö akselille lisää ilmanvaihtoa. Eristeeksi ekovilla, paperit päälle ja lankut takaisin. Koko hässäkkä pitäisi saada pakettiin ennen pakkasten tuloa. Tähän samaan settiin kehiteltiin vielä yläkerran portaitten uusiminen siten, että täällä voi joskus jotain säilyttääkin ja toistaiseksi pysyisi pakkanen yläkerran puolella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viikonloppu resursseilla kun mennään niin tässä tärväytyy väkisin kuukausi tahi kaksi. Toivokaamme pitkää ja lämmintä syksyä :)

Kesä mennyt on...

Kesä 2019 on ollut viides kesä Millingtonissa ja monin eri tavoin myös perheemme vedenjakaja, hyvällä tavalla. Se on myös tarkoittanut eräänlaista rauhoittumista perusasioiden äärelle. Blogissa on ollut rauhallisempaa, kuvavirta on siirtynyt entistä enemmän instagramiin (helppo ja nopea tapa päivittää kuulumisia).

Tänä kesänä suurimmat projektit ovat olleet kasvihuone, rantasaunan kompostoiva huussi ja isännän konelaavu. Kasvihuoneessa ja kanalassa on tullut vietettyä tunti, jos toinenkin. Kanalaan on syntynyt kolme poikuetta tipuja ja kahdella on vielä haudonta käynnissä (kyllä aika paljon tipuja...).

Kasvihuone on ollut varsin tuottoisa; juhannuksen jälkeen emme ole ostaneet kaupasta mitään vihanneksia tai juureksia. Satoa on tullut myös yli oman tarpeen ja mm. vanhempani ovat saaneet nautiskella itse kasvattamistamme vihanneksista.

Keskeneräisyys on asia, jota vanhan talon korjaamisessa ja entisöinnissä on pako opetella sietämään. Kesäaikaan tuo keskeneräisyyden sieto kohdistuu pihaan ja puutarhaan. Toki on ihanaa kun on lääniä ympärillä missä mahtuu temmeltämään. Ei ole tarkoituskaan, että koko tonttia tai edes koko piha-aluetta saataisiin "hoidetuksi". Luonnontilaa jää nyt ja tulevaisuudessakin todella paljon. Silti välillä ahdistaa katsoa toisten rikkaruohottomia kukkapenkkejä ja kanttiraudalla reunustettuja istutuksia. Meilläkin toki uudet penkit on rikkaruohottomia - täysin, mutta se ei johdu emännän ahkerasta kitkemisestä vaan siitä että kanat käyvät kääntämässä istutukseni kolme kertaa viikossa juuret ylöspäin.

Tänään eteeni tupsahti valokuva takapihalta neljän vuoden takaa ja lämmittihän se hieman kärsimättömän mieltä. Ensimmäisessä kuvassa meidän takapihan horsmaniitylle on jo tehty vähän jotain ja toinen kuva on tältä aamulta - onhan näillä kuvilla pieni ero.

Pihakeinu paraatipaikalle

Millingtonin päätalon pihapiiristä on puuttunut täysin paikka oleskelulle. Ei sillä ,että oleiluun olisi ihan hirveästi ollut aikaa, mutta olisihan se mukava joskus vaikka päiväkahvit hörppästä ulkona. Nyt sellainen syntyy - suitsait!

Kovin massiivisia piharakennelmia emme vielä voi tehdä, koska navetan rakentaminen tulee vielä pistämään pihamaan isolta alueelta sekaisin.

Tähän paistaa aamu- päivä- ja ilta-aurinko. Pieniä puukorjauksia ja öljyä vielä pintaa niin vanhakin näyttää kohta uudelta! 

Allaskaappi löytyi vihdoinkin!

Olen moneen kertaan jo todennut, että vanhan talon sisustaminen ja remontointi "pieteetillä" ei ole hätäisen ihmisen hommaa! Kylpyhuoneen kalusteita aloimme metsästämään noin vuosi sitten. Pönttö, suihkukaappi ja hanat löytyivät varsin helposti, mutta varsinaiset kaapistot eivät olleetkaan sitten mikään helppo juttu. Kaapiston, johon tulivat pyykkikaappi, siivouskaappi ja pyykinpesukone, isäntä askarteli vanhoista lattialankuista itse.

Allaskaappia, edes aihiota ei vaan meinannut löytyä mistään. Toisaalta hyvä ettei löytynytkään. Asensimme alkuun vanhan arabian lavuaarin tuplahanoilla "hebaan" paikoilleen. Tämä sinänsä upea laitos osoittautui kuitenkin kohtuullisen epäkäytännölliseksi, koska kylmä- ja kuumavesihanat olivat niin kaukana toisistaan.

Vuoden etsiminen tuotti tulosta juhannuksen alusviikolla ja tori.fi:stä löytyi ihan kotikaupungista sopiva allaskaapin aihio! Samasta paikasta löytyi myös jo aikaisemmin talvella käytettynä damixan hana, joka on samaa sarjaa kuin suihkuhanammekin.

Vieläkään ei voi sanoa, että kylppäri olisi täysin valmis. Viimesitelyitä puuttuu vielä kuten oven listat, ikkunanreunan saumaus, lämminvesivaraajan naamioiminen sekä pikku askareet katon rajassa ilmanvaihtoon ja sähköihin liittyen. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...

*viimeinen kuva by Duckframed