Puuhellan pelastusta osa 4

Pikku hiljaa valmistuu. Edellisessä hellapostauksessa päästiin vaiheeseen jossa muuraukset olivat valmiina.

Seuraavaksi vuorossa oli hellan pellitys. Pellit tehtiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Tietysti ihan samanlaista peltiä ei ole edes saatavilla ja lapset totesivatkin lopputuloksen nähtyään että hella taitaa olla jo vähän liiankin hieno.

Suuret kiitokset avusta isä Pajuselle pellityksessä, ja toimituksen huomiona mainittakoot, että ulkokulman yläkulman on isännän ihan itse lyömä.

Leivinuuni muurattiin vielä kiinni (Jyvässeudun Kivityöpalvelu) ja sitten luukkujen maalaukseen. Luukut maalattiin hopeisiksi alumiinisilikaatilla (Termal) kuten olivat alunperinkin ja liesitaso vedettiin liesimustalla.

Leivinuuni sai "uuden" ehjän luukun ja samalla luukku muuttui samaan sarjaan kun muutkin hellan osat. Aikaisemmin tässä oli porin valun luukku, onko ollut alunperinkin eri paria, sitä ei tarina kerro.

Vesisäiliö löytyi myöskin tori.fi:n kautta Lahdesta. Pieniä muutoksia jouduttiin tekemään koska tämä versio oli vähän korkeampi kuin alkuperäinen.

Nyt jo kelpaa lämmitellä.

Hellan sivussa on työtaso joka on ihan nykysäädöstenkin mukaisesti myös turva-alue, vaikkakin hella on tiiliseiniä vasten. Tuo taso on ollut tähän asti pelkällä betonilla mutta 30-luvun betoni on sitä paljon murenevaa laatua hiekkapitoisuutensa vuoksi että aivan mahdoton puhtaana pidettävä.

Pohdimme pitkään millä taso pinnoitetaan mutta laattakaupassa se selvisi välittömästi. Majakiven haiku on ainut ja oikea vaihtoehto. Tiiliseinälle tulee suojaksi vielä 40 cm korkea karkaistu lasi.

Laattojen sommittelua. Verkkoihin kiinnitetyt laatat olivat liian symmetrisen näköiset, joten ei muuta kun mattopuukko heilumaan ja kiviä irrottamaan.

"Liimaa" alle ja laattaa päälle.

Saumaukseen käytimme Kiillon tummanharmaata sauma-jauhetta.

Isännän mallia työergonomiasta

Valurautaisen hellan kehyksen ja laatan väliin vedettiin vielä tulenkestävä silikooni, koska kehys laajenee ja supistuu lämpötilan mukaan.

Pesu ja putslaagi - ja kovaa käyttöä! Lasit vielä puuttuu ja kipinäsuoja palataan niihin kunhan saadaan ne "tehtaalta". 

 

Ja lähtötilannehan oli kuvin kerrottuna täällä ja operaatio palomuuri löytyy täältä

Hellan korjaus alkaa hahmottumaan

Valmistuu jouluksi....

Muurari piti sanansa, kiitos taas Jyvässeudun Kivityöpalvelu muuraus osuus valmistui reilusti ennen joulua! Ja tämä on aito kiitos, ei minkäälaista vinoilua sillä työmääräyshän tuli vasta viikko sitten ja muuraus on ollut valmis jo monta päivää.

Seuraavaksi on vuorossa hellan pellitys ja pinnan laatoitus eli melkeen valmista ei paljon puutu ;)  Onhan tässä jouluun aikaa MELKEIN viikko vielä. Peltisepällä ei vaan ole minkäälaista osaa eikä arpaa tuon joululupauksen kanssa eli saapas nähdä...

Nostetaanko laatoitus tuohon tiiliseinälle vai laitetaanko siihen lasi suojaksi? Siinäpä vasta kysymys...

Joulunalus yllärinä hellan purku

Joulunalusstressi on kehitettävä keinolla millä hyvänsä, jos ei muuten niin räjäyttämällä keittiön puuhella atomeiksi kaksi viikkoa ennen joulua!

Projekti Högfors on ollut vireillä jo pitkään. Ensimmäiset elvytykset olivat jo viime vuoden huhtikuulta. Keväisen lattiaremontin jäljiltä puuttuu lattiapelti kokonaan. Kesällä kävimme löytöretkellä Lahdessa ostamassa "uudet osat" rikkinäisten tilalle. Samassa setissä löytyi vesisäiliö kadonneen tilalle.

Leivinuuninluukku on menettänyt saranansa ja kesäpellistä on jäljellä vain puolet. Isoin keittolevy on myös halki ja ulkopellitys parhaat päivänsä nähnyt.

Hella tästä pitäisi vielä tulla. Ulkokuoreksi tulee samanlainen galvanoitupelti kun alunperinkin on ollut. 

Ei tuossa hellan kulmalla nyt perunalootaa imellytetä, mutta isäntä ja muurari pyhästi lupasi, että jouluksi on kasassa takaisin. Katsotaan miten käy...

Näin piipusta kun savu kohoaa

Millington lämpiää tällä hetkellä kokonaisuudessaan puulla. Ongelmana on vain se että talon neljästä tulisijasta on vain kaksi olleet käyttökunnossa. Leivinuunin projektista kirjoittelinkin jo viikonloppuna, mutta tänään odotti iloinen yllätys kun huhtikuussa purettu keittiön puuhella sai Mestarimuurarilta käskyn ensi tuliin.

Hienosti paloi ja mahtavasti veti, tulipesässä kävi suorastaan huju. Kyllä ei kohta emännänkään varpaisia palele!

Vanha Högfors saapi vielä jossain vaiheessa uudet pellit ympärilleen, reiunoille laatotuksen, uuden leinvinuuninluukun ja ehjän ison keittolevyn sekä vesisäiliön eli nyt näitä metsästämään.

Högfors 3A keittiön puuhella

Keittön puuhellan kannen alta paljastui melkoinen ylläri. Se, että iso osa tiilistä oli romahtanut ei ollut se suurin juttu, vaan se kuinka paljon tuhkaa voi mokoma vetää sisälleen! Kerran jos toisenkin joutui teollisuusimurin käydä pihan perällä putsaamassa, ennen kuin todellinen totuus vakeni.

Kansi on muutoin ehjä, mutta suurin levy on halki eli pienoinen metsästys käyntiin mistä korvaavaa tilalle.

Hella on palvellut keittiössä jo 85-vuotta ja aika on jättänyt jälkensä. Tiilien murenemisen lisäksi, arina on vääntynyt pahoin ja osa siitä on suorastaan kadonnut ja kyljestä paistaa päivä. Vesisäiliö on kadonnut johonkin matkan varrella. Jollei siihen löydy jostain tilalle samalaista, täytyy sellainen ehdottomasti teettää.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen - muurari kävi päiväkaffella ja korjaus on kuulemma pikku juttu. Kaikki on helppoa kun osaa :)