Terveisiä ruokakomerosta

Meiltä löytyi talosta ihan kunnon kokoinen vanhanajan ruokakomero. Alunperin oli  tarkoitus että tänne kätketään keittiön kaikki nykyajan hömpötykset piiloon.  

Hirret ovat päässeet tummumaan paikoitellen pahanpäiväisesti  vuosikymmenten saatossa.

 Aloitin hirsien puhdistuksen toissa kesänä, mutta kun komeron käyttötarkoitus alkoikin muuttua projekti keskeytyi. Viime keväänä sitten ruokakomeronkin lattia revittiin kokonaan auki. 

Maaliskuussa näky oli kohtuu lohduton, ettei jopa pientä epätoivoa ollut ilmoilla...

Vanhan talon kanssa on kuitenkin otettava asia kerrallaan ja niin se edistyi tämäkin homma.

Kun vanhat ryönät oli saatu poistettua, hirret tervattua ja paikattua ilmestyi uudet pannat kiertämään seiniä. Näiden päälle rakentuivat sitten uudet vasat. Keittiön ja tuvan lattia tehtiin maalausta vaille valmiiksi jo kesän aikana, mutta ruokakomeron puoli jätettiin vielä auki siinä toivossa, että putkitöitä olisi ehditty tekemään vielä tänä syksynä.

 Syksy alkaa  olemaan sillä mallilla, että periksi on annettava ja lattia on lyötävä olosuhteiden pakosta kiinni. Tosin vielä väliaikaisesti eli tähän tulee meille WC ja kodinhoitohuone.

Totaali tuuletus on ollut päällä maaliskuusta saakka ja nyt ilmat ovat jo siinä mallissa että hieman on pakko tilkettä saada kehiin. 

Myyräverkot paikoilleen - tästä ei enää läpi tulla!

Rakennustarkastaja tutkii selluvillan laatua. Hirret jäävät nyt tuon näköisiksi, koska ulkoseiniin tulee vielä eristys ja levyt päälle eli menevät kokonaisuudessaan piloon.

Ei saatu sisävessaa vielä tänä vuonna, mutta ehkä sitten vuoden päästä ja jos ei silloin niin sitten kahden. 

Rauniot tontin laidalla

Lapset ovat kolunneet tontin ristiin ja rastiin jo moneen kertaa ja ovat tiedottaneet rakennuksen raunioista jo aikaisemmin.

Me päädyimme raunioille tänään sen vuoksi, että koira päätti ottaa ritolat ja fillarilla kävin herraa etsimässä. Karvakorva on jo turvallisesti kotona ja tiukassa vartiossa.

Vanhan ilmakuvan perusteella ajattelimme aikaisemmin, että kyseessä on vanhan ladon rauniot. Ei tämä ihan ladolta näytä tai ainakin jos sellainen on ollut, niin kokolailla jykevää tekoa on ollut.

Ihan äsken ei tätä rakennusta ole hyljätty, mutta näitä torneja on kaksi jäljellä. Tornit on valettu betonista ja niiden sisään on muurattu luonnonkiviä.

Joku vanhanajan työkalukin metsässä pötköttää ja paljon perustuskiviä tiiliiä, sekä vanha tynnyri joka on täynnä kiviä. Rakennus sijaitsee rinteessä ihan lähellä tietä, mutta ei lähellä järveä.  Jos joku keksii näiden kuvien  perusteella mikä rakennus on aikoinaan ollut, olisi se hieno homma.

Sali vastaanotti juhannusvieraat

Kaikilla huoneilla on omat nimensä - tuvan jälkeen Millingtonin suurin huone on sali. Kaiketi se entisaikojen pyhinä käytetty olohuone. Juhannukseksi sali pukeutui tämän hetkiseen parhaaseensa.
Alla kuvat lähtötilanteesta

Pinkopahvit, puukuitulevyt ja nupinaulat saivat kyytiä jo keväällä. Sali on toiminut tähän asti poikien makuuhuoneena. Vanhoista alimmaisista paperitapeteista on mallit tallella tulevaa varten.

Juhannuksen epävakaisesta säästä johtuen pelasimme varman päälle sateen ja itikoiden suhteen ja pitkä pöytä katettiin sisälle ja mihinkäs muualle kuin saliin. Verhot täältäkin vielä puuttuvat, samoin jalkalistat. 

Lattialle ja katolle emme tässäkään huoneessa ole vielä tehneet mitään muuta kun näyttäneet pesurättiä. 

Tämä aivan ihana kukkalauta oli alunperin kettiössä, mutta sinne se ei oikein enää mahdu niin sai muuttaa nyt salin puolelle. Toiseen ikkunaan pitää nyt vaan saada samanlainen.

Syreenit ovat pihassa nyt parhaimmillaan

Onhan tuo muutos aikamoinen omaankin silmää, mutta viilaamistakin on vielä paljon. Onneksi on tullut otettua paljon valokuvia, ettei itsekin ihan sokeudu tässä ympäristössä.

Sorkkarautareeniä ulkolaudoitukseen

Millington on alunperin ollut ulkokuoreltaan perinteinen punamullalla maalattu hirsitalo. Ulkolaudoitus on tehty jälkeenpäin, mutta ei ole tietoa milloin. Talon värikin on matkan varrella muuttunut punamullasta harmaaksi ja nyt tämä viimeisin maalaus sitten hilseilee pois ja alta paistaa punamulta.

Tämä hilseilevä vaalea maali ja hieman amerikkaistyylinen arkkitehtuuri saa Millington kieltämättä näyttämään hieman kummitustalolta.

Alunperin ajattelimme, että talo eristettäisiin "sitten joskus" ulkopuolelta. Haluamme palauttaa taloa mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuun olemme tulleet toisiin ajatuksiin. Räystäät ovat niin lyhyet, että mikäli eristeitä lähdetään tekemään ulkopuolelta on räystäitäkin jatkettava. Ei kovin alkuperäistä siis....

Vaihtoehdoksi jää ulkolaudoituksen purkaminen, ulkohirsien maalaus punamullalla ja eristäminen siis sisäpuolelta niin että hirsiseiniä jää näkyviin vain väliseiniin. Tämä homma ei kuitenkaan ole tämän kesän juttu, mutta ulkolaudoituksen purku on että saamme talon hengittämään.

Ihan pienellä sorkkaraudalla ei hommaan kannata ryhtyä - tai ei ole mitään asiaa, sen verran pitkillä nauloilla laudat on kiinni lyöty.

Laudoituksen alta löytyy jonkinlainen tuulensuoja pahvi sekä tadaa... ILMARAKO!!

Hirret ovat ulkopuoleltakin säilyneet todella hyvin! Sieluni silmin näen tämän jo punaisena, ja hiemanhan tuo vanha punamulta tuolta jo kuultaakin.

Puolimetrisen sorkkaraudan heiluttelu niin korkealle kuin maantasalta hukkapätkät ylttää, käy ihan hartiatreenistä ja hiki virtaa jälleen. Korkeimpien lautojen kohdalla olkalihakset jo vähän hapottavatkin. Ylemmäksi ei kuitenkaan päästä ennen kun saamme rakennustellinkejä.

Ystävämme mäkäräiset ovat myös saapuneet iloksemme eli huomenna olen töissä se, kuka on punaisia patteja täynnä, eikä liikuta käsiään kun kynärpäistä. Näillä mennään kohti viikonloppua!

Mööpelit etsivät paikkojaan

Talon jäämistössä on joitakuita hienoja esineitä. Yksi näistä on todella vanha klaffipöytä, josta klaffi on ottanut lähdöt joskus aikojen saatossa. Pöytä kuuluu ehdottomasti kamarin kalusteiden joukkoon, mutta mihin kohtaan huonetta pöytä sijoitetaan?

Toistaiseksi pöytä jää nyt ikkunan eteen, sopivasti kun on saman levyinenkin. Tuoli oli myös valmiiksi jo talossa ja sopii pöydän kanssa mielestäni hienosti, vaikka vähän uudempaa tuotantoa varmasti onkin kuin pöytä.

Ostin vuosi sitten tori.fi:stä 1800-luvulta peräisin olevan sivustalevitettävän talonpoikassohvan. Sohvalle ei meidän nykyisessä huushollissa oikein oikeaa paikkaa ole ollut, mutta nyt se pääsee arvoiseensa ympäristöön.

Sohva painaa kuin synti! Hikihän siinä tuli vaikka sitä osissa kotoa ulos rahtasimmekin. Vierashuoneen ovesta ulos saaminen vaati suorastaan avaruudellista hahmottamista, mutta tuli se sieltä. 

Sohvan alkuperäinen väri on ollut vihreä. Edellinen omistaja on jossain vaiheessa maalannut sohvan punaiseksi ja en ole asialle mitään tehnyt. Sävy osuu olemaan lähes täydellisesti sama kuin kamari lattialautojen väri, joten tässäkään vaiheessa värille ei tehdä mitään.

Onneksi muistutamme pituudeltamme isännän kanssa lähemmäksi 1800-luvun keskimittaisia ihmisiä. Satakahdeksankymmentäsenttisenä ei tässä petissä suorana mahtuisi nukkumaan. Patjat kävin leikkuuttamassa Etolassa erikseen ja ompelin pääliset niihin kuvassa näkyvästä flanelisesta pussilakanakankaasta, jonka löysin Jyskistä.

Päiväpeiton on virkannut tätini anoppi kalastajalangasta ja nyt sekin löysi ihan oikean paikan itselleen.

Verho- ja mattoasiat ovat vielä ratkaisematta, samoin valaisin. Lisäksi pitäisi keksiä jonkinlaista ratkaisua vaatteiden ja liinavaatteiden säilytykseen. Ikeasta kun niitä ei voi lähteä ostamaan.

Kamari valmis kesäkauteen

Jippii!!! Kohta päästään viettämään ensimmäistä yötä Villa Milligtonissa. Saimme tänään kamarin kalusteita vaille valmiiksi.

Nämä kupruilevat pinkopahvit ja tapetit siis poistettiin, hirret pestiin ja ikkunoiden, sekä ovien listat maalattiin. Ikkunan puitteet saavat odotella lämpimämpiä kelejä ja sopivaa mielentilaa.

Tapettikerrosten välistä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1963

Seiniä pestessä SE sitten löytyi! Vuosiluku hirrestä, meinasi jäädä vaan huomaamatta kun ei ollutkaan veistettynä kuten oletimme vaan lyijykynällä kirjoitettuna Tiistai 1930. Liekkö päivämäärä ja kuukausi häipyneet vai onkohan tuossa koskaan muuta ollutkaan - jäänee arvoitukseksi.

Tältä kamari nyt sitten näyttää. Hieman valoisuudessa nyt hävittiin, mutta mietitään ajan kanssa sitten jätetäänkö hirttä näin paljon näkyville.

Kuvat on vähän huonoja kun oli niin kirkas päivä ulkona ja järkkäri unohtui kotiin. Katto on tumman oloinen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi kelvata näin. Jalkalistat jäävät vielä odottelemaan alapohjan tarkempaa tarkistusta ja palomuuri saa myös uuden maalipinnan vähän myöhemmin. Palomuurin ja hirsiseinän väliin on myös vielä laitettava peitelistat. Verhoja ikkunaan ja kalusteita sisään, eikä tuo rakennusvalokaan lopulliseksi ratkaisuksi jääne, mutta kyllä täällä jo nukkua voi - eikö voikin???

Salin puoli pääsee käsittelyyn seuraavaksi.