Rantasaunan kengitys

Hirsinen rantasaunamme on siirretty paikoilleen joskus 1980-luvulla. Rakennuksessa on toisessa päässä tavallinen puulämmitteinen sauna, keskellä takkahuone ja toisessa päässä on ollut savusauna. Savusauna on joskus meinannut palaa pahemman kerran ja sen paloturvallisuuteen emme ole luottaneet. 

Yllä olevassa kuvassa savusaunan piippu on jo purettu ja piipun reikä paikattu. 

Savusaunasta ja takkahuoneesta on rakentumassa meidän nuorisolle oma pesä, koska varsinainen rantamökki on valitettavasti purkukuntoinen. Sen tulevaan tarinaan palaamme varmasti myöhemmin vielä monen monta kertaa.

Rakennuksen toinen pääty siis eristetään ja seinää tullaan puhkaisemaan reikä siten, että takkahuoneesta tulee käynti myös entisen savusaunan puolelle. Takan ja saunan lisäksi peruslämpö saadaan jatkossa ilmalämpöpumpulla.

Ennen kun pääsemme eristämään ja rakentamaan saunasta makuukammaria, on savusaunan yksi sivu kengitettävä eli toisesta päädystä alinhirsi vaihtoa vailla.

Tiukan pohdinnan jälkeen päädytään vaihtoehtoon, että vaihdetaan koko alin hirsi uuteen. Kengittämistähän ei tässä huushollissa ole vielä koskaan tehtykään.

Hirsikehikko tunkattiin ylös ja vanha hirren pätkä poistettiin.

Siitä sitten vaan insäntä veistämään tilalle uutta palikkaa.

Sinnehän se uusi hirsi sujahti isännältä ihan iltapuhteina. Muutama kesä ja hirsi on harmaantunut niin, ettei kukaan edes huomaa sitä koskaan vaihdetuksi.

Samaan aikaan "mäellä" puuverstaassa on meneillään projektina savusaunan ikkunoiden kunnostusta: rapsuttelu, lasitus kittaus ja uudelleen maalaus, hyvät näistäkin vielä tulee.

 

Salin eteinen - talon viehättävä yksityiskohta

Porstuasta on kaksi sisäänkäyntiä taloon. Rahvaan ovi tupaan ja toinen paremman väen ovi eteisen kautta saliin. Salin puoleinen sisäänkäynti on sangen viehättävä ruutuikkunoineen

Eteisestä lähtevät myös pinkopahvit pois ja tuo vasemmalla oleva 70-luvun naulakko saa lähtöpassit samassa rytinässä.

Tosiasiassa eteisen "remppa" on ollut valmis jo pari kuukautta, mutta hienosäädöt ovat puuttuneet, jotta tämä kirjoitus olisi julkaisuun saakka päässyt. Verhot toki puuttuvat vieläkin, mutta kaikki aikanaan.

Tuoli on keväällä kunnostamastani satsista, naulakon löysin Puttipajasta ja kukat ihan omalta tontilta. 

Mitä tuo lettupannu tekee eteisen seinällä onkin sitten hyvä kysymys. Pinkopahvien repimisen jälkeen ei seiniin juuri nauloja jäänyt, paitsi että eteisen naulakko oli sitä paljon suurilla ruuveilla kiinnitettynä seinään, että ne jätettiin paikoilleen. Siivotessa sitten piti tuo lettupannu saada tyrkättyä johonkin käsistäni ja tuohon se nyt jäi - ei ehkä lopullisesti, mutta siksi aikaa kun löytää seuraavan paikkansa. 

Voi että kun eteinen olisikin aina näin siisti! Tilanteeseen saadaan hienot hämäykset aikaiseksi kun en kuvaa porstuaa samaan aikaan, kenkä-, hanska- ja takkimeri on meillä  siellä.

Aitan portaat

Piha-aitan portaat ovat lahonneet vaarallisesti paikoilleen. Ukki sai sunnuntain kunniaksi porrassiepin ja päätti tehdä päivän treenin purkamalla ja rakentamalla uudet rappuset. 

Nuoriso pääsi siis tänäänkin mönkkärihommiin kelkkomaan eilen kaadettujen koivujen viimeisten pöllien lisäksi, hapantuneita porraslankkuja juhannuskokolle. Täytyy vain todeta, että onneksi puunkaatopäivä osui lauantaille, sen verran oli tuulista tänään, että olisi rungot voineet löytyä pian naapurin puolelta. 

Materaalit uusiin rappusiin löytyi vanhastaan. Onneksi näin, koska uusi puu olisi tuossa kyllä pistänyt pahasti silmään. Nyt vanhat lakut sointuvat vanhaan rakennukseen hyvin ja nämä tuoreemmat neliskanttiset parrut jäävät alimmaisena aikalailla piiloon. 

Leveät lankut löytyivät aitan alta ja hirsipöllejä tontin reunalta hienosti pressulla suojattuna. 

Hienot rappuset meille syntyikin, nyt ei keiku eikä kiiku. Eikä tarvitse kenenkään pelätä, että jalka sujahtaa lankusta läpi. Nuo tunnistamattoman näköiset vihreät pehkot ovat mansikkaa.Tuuli pöllyytti niin että istutukset ovat kuvissa lievästi sanottuna vähän kärsineen näköisenä.

Hieman täytyy vielä pehmeämpiä pahnoja hommata yövieraille, mutta muuten alkavat siis aitatkin olla valmiina kesäkauteen.

Mummon kanssa siivoiltiin kuistia kesäkuntoon (tai mummo kyllä siivosi koko huushollin). Sen verran jäi kuistiprojekti vielä kesken, ettei sisäkuvia ole esitellä. Tämän ikkunan sisäpuoli nimittäin suorastaan huutelee pientä pyöreää pöytää pitsiliinalla eteensä. 

Ensimmäiset ikkunatkin tuli siis pestyä. Homma on tehtävä kyllä kieli keskellä suuta, osa ruuduista on nimittäin pelkillä lasitusnauloilla kiinni ja kitit ovat linnut nokkineet ja aurinko kuivattanu hyvin tehokkaasti. Pestynä nuo ei näytä ollenkaan niin pahalta kun eilen.

Piha-aitan pelastusta osa I

Piha-aitta on suuri ja komea hirsirakennus, jota on ajan hammas myöskin hieman pureskellut. Aitassa on kaksi hienoa kesähuonetta, yksi betonilattialla varustettu huone, ulkovarasto ja koko aitan mittainen halkoliiteri aitan takana. Aitan päädyssä on vellikellon tapuli, itse kello on valitettavasti vaihtanut maisemaa.

Aitta on painunut vähän sieltä sun täältä ja koko rakennelma on levähtänyt niin, että takaosasta on osa välikatosta pudonnut roikkumaan. 

Eikä tämä pelastusoperaatio ole oikeasti osa yksi, vaikka blogiin tästä vasta nyt kirjoitankin.

Aittaa on pelastettu jo monta viikkoa pikku hiljaa tunkein, tönärein, liinoin ja kärsivällisyydellä miesväen toimesta. Nyt olemme siinä tilanteessa, että osat alkavat vähitellen sivusuunnassa löytää toisensa vaikka muut linjat vielä vähän kiharalla ovatkin.

Minä osallistun projektiin (huom. erikseen kutsuttuna) ensimmäistä kertaa. Syykin on selvä, aitan päädyssä olevat vanhat perennat pitää kaivaa ylös, koska multa makaa alimpien hirsien päällä.

Puolenpäivän kaivelu-urakkahan tästä tuli, koska pelastettaville perennoille piti myös löytää joku paikka. Siinä sivussa sitten tuli kaadetuksi pari, kolme ehkä neljäkin puuta sähkölinjojen tieltä. Lopputulemana neljä mönkkärinperäkärryllistä multaa, uusi perennapenkki, pari kärventynyttä niskaa ja neljä kättä.

Mullat on poissa kuitenkin ja samoin puolet alimmasta hirrestä. Tarina jatkuu siis varmasti jossain vaiheessa, koska uskokaa tai älkää tätäkään projektia ei viety yhdessä päivässä, viikossa eikä kuukaudessakaan maaliin saakka. 

Sorkkarautareeniä ulkolaudoitukseen

Millington on alunperin ollut ulkokuoreltaan perinteinen punamullalla maalattu hirsitalo. Ulkolaudoitus on tehty jälkeenpäin, mutta ei ole tietoa milloin. Talon värikin on matkan varrella muuttunut punamullasta harmaaksi ja nyt tämä viimeisin maalaus sitten hilseilee pois ja alta paistaa punamulta.

Tämä hilseilevä vaalea maali ja hieman amerikkaistyylinen arkkitehtuuri saa Millington kieltämättä näyttämään hieman kummitustalolta.

Alunperin ajattelimme, että talo eristettäisiin "sitten joskus" ulkopuolelta. Haluamme palauttaa taloa mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuun olemme tulleet toisiin ajatuksiin. Räystäät ovat niin lyhyet, että mikäli eristeitä lähdetään tekemään ulkopuolelta on räystäitäkin jatkettava. Ei kovin alkuperäistä siis....

Vaihtoehdoksi jää ulkolaudoituksen purkaminen, ulkohirsien maalaus punamullalla ja eristäminen siis sisäpuolelta niin että hirsiseiniä jää näkyviin vain väliseiniin. Tämä homma ei kuitenkaan ole tämän kesän juttu, mutta ulkolaudoituksen purku on että saamme talon hengittämään.

Ihan pienellä sorkkaraudalla ei hommaan kannata ryhtyä - tai ei ole mitään asiaa, sen verran pitkillä nauloilla laudat on kiinni lyöty.

Laudoituksen alta löytyy jonkinlainen tuulensuoja pahvi sekä tadaa... ILMARAKO!!

Hirret ovat ulkopuoleltakin säilyneet todella hyvin! Sieluni silmin näen tämän jo punaisena, ja hiemanhan tuo vanha punamulta tuolta jo kuultaakin.

Puolimetrisen sorkkaraudan heiluttelu niin korkealle kuin maantasalta hukkapätkät ylttää, käy ihan hartiatreenistä ja hiki virtaa jälleen. Korkeimpien lautojen kohdalla olkalihakset jo vähän hapottavatkin. Ylemmäksi ei kuitenkaan päästä ennen kun saamme rakennustellinkejä.

Ystävämme mäkäräiset ovat myös saapuneet iloksemme eli huomenna olen töissä se, kuka on punaisia patteja täynnä, eikä liikuta käsiään kun kynärpäistä. Näillä mennään kohti viikonloppua!

Viikonlopun heilujaiset

Tänä viikonloppuna suurin osa ajasta meni ihan konkreettisesti siivoamiseen. Onneksi mummo ja ukki saapuivat meidän avuksi. Vaikkakin jäivät autolla mäkeen kiinni sen verran lahjakkaasti, että Ford oli hinattava irti. Eli kyllä, kelirikko on todella paha! Tielle on pakko tehdä myös jotain jo tänä kesänä. Sunnuntaina jätimme oman auton suosiolla "isolle tielle".

Keittiöön saimme jo ikkuna- ja ovilistat paikoilleen lauantaina. Ovet tietysti näyttävät nyt ihan kamalilta, mutta kunhan kelit hieman lämpenevät on ovien ja ikkunanpuitteiden vuoro yksitellen. Jalkalistoja emme vielä laita paikoilleen, koska lattioiden tilanne on vielä hieman auki. Tai siis todennäköisestihän nuo on nostettava auki huone kerrallaan, mutta se mistä järjestyksessä on vielä kysymysmerkki.

Hirret harjattiin kahteen kertaan, imuroitiin kertaalleen ja pyyhittiin kostealla. Kirkastuivat kivasti eivätkä vaada tässävaiheessa järeämpiä käsittelyitä. Sunnuntai aamuna päästiin sitten kantamaan jo kalusteita kettiöön sisään.

Kyllä tuossa kelpaa kaffet juoda, kun vielä hienon pannumyssynkin löysin viime viikolla Petäjäveden Heinähatusta. Verhot uupuvat vielä ja tiskipöytä on vähän vaiheessa, mutta tämän kanssa jo eletään.

Kun tavarat saatiin kannettua keittiöön ensimmäinen vieras sattui sopivasti olemaan Liisa-rouva, joka on asunut tässä talossa yli 70-vuotta. Viimeiset 30-vuotta yksin elellen, vedet sisään kantaen ja puilla lämittellen. Jäisi monelta meistä nuoremmista tuo temppu tekemättä. Liisa tuli nytkin jalan paikalle kylältä, oli jättänyt rollaattorin "isolletielle" ja oikaissut metsän poikki. Saimme kuulla monta mielenkiintoista tarinaa talon historiasta ja monta tarinaa jäi vielä kuulematta. Kiitos Liisa vierailusta!

Isäntä löysi Pellervo-lehden vuodelta 1986, tästä kuulemma löytyy maittavat leivänteko-ohjeet. Pahus vaan kun tuo leivinuuni on vielä pois pelistä, niin ei pääse toteuttamaan itseään.

Keittiön palomuuri, jota on työstetty jo kahtena edellisenäkin viikonloppuna on lähes valmis, mutta se on sitten jo ihan toisen blogin aihe.

Niin ja melkein jo unohtui, koira näyttelee taas kuollutta. Tosin alkaa kunto varmaan hälläkin kohenemaan, kun on jaksanut kotiin tulon jälkeen käydä pihallakin jo monta kertaa. Hirveä on homma pienellä karvamiehellä, kun pitää lapsia paimentaa pihalla ja välillä käydä meitä vahtimassa sisällä ja naapurin isäntäkin (se ainut) vähintään kerran haukkumassa - ei meille kyllä salaa pääse kukaan tulemaan!