Kesäksi tirppaset muuttivat sitten tutuksi tulleeseen kesäkanalaan, mutta parvet ovat yllättäen kasvaneet sen verran että tilat alkoivat olla pienet.
Uuden kanalan kanssa on tässä muutama viikonloppu mennyt puuhastellessa.
Lähtötilanne oli tämä:
Uuden kanalan myötä kanaset siirtyvät hivenen kauemmaksi meidän makuukamarin ikkunasta. Mikä on ainakin tässä vaiheessa vuotta ihan kiva asia, kun kanalassa harjoittelee aamu neljältä tällä hetkellä kahdeksan kukkoa kiekumista. Vähän enemmän tämä sijoitus tietysti lumitöitä talvella teettää, mutta onneksi tuo armas isäntä on ostanut noita koneita jolla homma hoituu.
Tarhasta pyrittiin tekemään niin iso, että periaatteessa kanoja ei tarvitsisi laskea juuri vapaaksi. Katsotaan nyt miten sitten keväällä käy. Aika homma on kasvimaan ja kaikkien istutusten suojauksessa näiltä onnellisilta kuopsuttajilta.
Kanalaan tulee suoraan kaksi eri osastoa kahdelle parvelle, joten tarhakin jaetaan kahtia.
Tarha verkotettiin jänisverkolla, joka upotettiin maahan ja ulkopuolelta tarhaa kiertää lisäksi vielä laatoitus. Sisäpuolelle verkon alareunaan tuli luonnonkiviä niin eivät pääse kanat kuopsuttelemaan myöskään tunneleita sisältä päin.
Tarhan katoksi laitettiin valokatteet ja mökin puolelle tehtiin kattoon kallistukset, että vesi valuu pois ja katto pellitettiin.
Molemmille puolille piti tehdä kulkuluukku ulkotarhaan ja pienten puolelle lisäksi vielä ikkunakin että pääsemme mahdollisimman vähällä sähkövalon käytöllä talvella.
Koppi on valmiiksi sähköistetty, patterit pitää kuitenkin joko vaihtaa kokonaan tai ainakin nostaa korkeammalle ettei synny palovaaraa.
Kuvassa kääpiöiden puoli muuttovalmiina
Melkoisen hämmennyksen vallassa Paavo, rouvat ja nuorikot uuteen asuntoonsa tepastelivat. Ensimmäisenä päivänä eivät uskaltautuneet ulos lainkaan ja sitten kun uskaltautuivat niin eivätpä osanneetkaan enää sisälle takaisin.
Isojen puoli on muutoin muuttovalmis, mutta odottelee vielä munintapesiä maalauksesta, ikkunan laseja ja purun levitystä. Eiköhän parvi huomenna illalla pääse jo muuttamaan.
Alunperin oli ajatus että kopin sisäseinät levytetään, mutta hylkäsimme ajatuksen ja seinät vain maalattiin. Jatkossa peltiset seinät on helppo pestä ja maalata uusiksi eikä pellissä elä mitkään öttiäiset.
Uusi kanala pyrittiin tekemään pitkälti kierrätysmateriaaleista ja tähän saimme apuja useilta ystäviltämme ja tuttaviltamme. Lämmin kiitos kaikille asianosaisille, tiedätte kyllä ketä olette. Kyllä emäntä nyt on kanasineen tyytyväinen <3
