Lisäeristykset saliin ja muutos makuuhuoneeksi

Talon sali on ollut nuorison valtaamana oikeastaan koko tämän reilun kuusi vuotta, jonka olemme Millingtonissa majailleet. Vanhempi pojista on majoittunut jo viimeiset pari vuotta rantamökissä ja sali on nyt ollut nuoremman teinin valtakuntaa. Pari viikkoa ennen joulua aloitimme salin lisäeristyksen, koska huone on aina tuulisella säällä talon kylmin.

Palataan kuitenkin vielä vuoteen 2015 eli ihan siihen alkuperäiseen lähtötilanteeseen. Sali näytti silloin tältä: 

Ensi töiksemme  poistimme kaikista huoneista pinkopahvit ja vanhat nupinaulat. Tämä väli on menty siis kaikki sisäseinät hirrellä. Nyt kun asumme täällä ympärivuotisesti on lisäeristys ihan energiansäästön näkökulmasta tarpeen myös seinien osalta. Koska räystäät eivät kestä eristystä ulkoapäin ja haluamme säilyttää talon ulkopinnan hirrellä on ulkoseinien eristys tehtävä sisäpuolelta.

Väliseinät jäävät jatkossakin hirrelle, sen verran kaunista piilukirveen jälkeä ovat, että emme hala niitä kokonaan piiloon.

Seiniin asennettiin kaksinkertainen puukuitulevy (Huokoleijona 12mm), limittäin ja kaikki saumat teipattiin.

Puukuitulevyn päälle seinän yläosaan liisteröitiin makulatuuripaperi tasoittamaan pohjaa.

Yläosan tapetiksi valikoitui Pihlgren & Ritolan paperitapettivalikoimasta Pikkurokokoo.

Seinän alaosaan isäntä värkkäili perinteisen peilipanelin koivuvanerista ja listoista.

Ikkunalistat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla, sävynä Usva.

Samaan sävyyn maalasimme niin ikää isännän omaa käsialaa olevat peilipanelin koristelistat. 

Peilipaneleissa käytimme Uulan Into kalustemaalia (puolikiiltävä), sävynä Polku.

Harkinnan jälkeen peilipanelin yläkoristelista maalattiin samalla sävyllä kuin ikkunalistatkin.

Lopputulos miellyttää omaa silmää ja saimme mukavasti väljyyttä makuuhuoneeseen isomman huoneen myötä. Verhot ja loput kalusteet löytävät paikkansa, kunhan maali on saatu kuivaksi. 

Sellainen havainto öljymaaleista: Uulan pellavaöljymaalin kuivumisaika on sisätiloissa merkittävästi lyhyempi kuin Virtasen maalitehtaan neljänöljyn maalin.

(Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Maalit, tapetit ja sävyt on kirjattu tarkkaan itseämme varten ylös, jotain ainakin opittu tässä matkan varrella 😅)

Salin pönttöuunin ootraus

Salin pönttöuunia ei ilmeisesti ole ennen meidän aikaa juurikaan lämmitetty kolmeenkymmeneen vuoteen. Selvä ero on lämmön pitävyydessä kamarin vastaavaan verrattuna. Eli ns. itse lämmön talteenotto toimii paremmin kun enemmän käytetyssä kamarin pönttiksessä. 

Kuvasta on kuitenkin nähtävissä, että jonkinlaisia veto-ongelmia tämän kaverin kanssa on. Ominaisuutena löytyy hyvin tarkasti määriteltävä pellin ja luukkujen asento, silloin kun pesässä on tuli. Luukun yläpuolelta maali on palanut kokonaan pois.

Villi veikkaus, että edellisestä maalauksesta on sellaiset 40-vuotta. Maali on kohtalaisen rapsakkaa ja lähtee hyvin ihan pelkällä raapalla pois, vaikka olin varustautunut järeämmilläkin työkaluilla.

Uuninluukut ovat hyvässä kunnossa ja saavat päälleen uuden "hopeoinnin".

Rapsuttelussa vierähti muutama tunteroinen. Jälkien siivous, pinnan putsaus ja seuraavana päivänä maalauksen kimppuun.

Luukun maalasin ensin, koska luukkuun tuleva hopeamaali on lähes "vettä" koostumukseltaan ja roiskeilta on mahdoton välttyä.

Maaliksi olemme valinneet lämmönkestävän öljymaalin. Maali ostettiin jo viime talvena samoihin aikoihin kun muita tulisijoja entrasimme. Salin pönttöuunin maalaus vaan päätettiin jättää kesään, koska kuiviminen vaatii sen ettei uunia ihan heti lämmitellä. Maalipönttö olikin sitten saanut pienen luhmun kanteensa varastossa ja kuinkas kävikään?

Onneksi tuo kuivunut kerros oli sen verran paksu, että sen alle oli säästänyt kunnossa olevaa maalia.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen uuni näyttää nyt tältä. Epätasaisuuksia on vielä ja vaatinee ehkä jopa kaksi maalauskerrosta vielä lisää (toivottavasti kylmät kelit eivät ehdi ensin), mutta sävy on hyvä. Luukut pääsen maalaamaan toiseen kertaan jo tänään, uunin kanssa on odoteltava päivä - pari.

Uusinta kerrosten jälkeen vielä palomuurin maalaus niin johan taas siistiytyi yksi nurkka lisää!

Salin nurkat siistiksi

Ennen vanhaan sali oli huone, jota ei käytetty kuin pyhäpäivinä ja parempien vieraiden kahvitsemishuoneena. Aikoinaan Millingtonin salissa on myös käynyt koko kylänväki kuuntelemassa kylän ensimmäistä radiota.

Tänä päivänä sali toimii myös meidän nuorison makuukamarina muulloin kun kesäaikaan. Sisustaminen on hieman haasteellista kun kyseessä on vielä huone, jossa ei ole yhtään ehjää seinää.

Salin lähtötilanne on kuvattuna täällä

Tämä pieni kaunis pöytä ei mahtunut enää meidän kamariin
mutta sopii nätisti salin nurkkaan 

Mummoni vanhat käsinojalliset tuolit saivat kirpparilöytöpöydän kaverikseen.
Tähän kalustoon kuuluu myös sohva, joka odottaa tallissa oikeaa hetkeä,
jotta tulisi pelastetuksi

Ikkunaremppakin on jo aloitettu. Kunnostin salin neljä alinta
sisäikkunaa jo viime syksynä. Homma ei ole edennyt kun on
ollut vähän näitä muita puuhia

Sitten se hankalampi osuus... Poikien sängyt ja niiden sijoittelu, jostain pitäisi keksiä kyllä vähintään tilaan paremmin sopivat päiväpeitot pojille. Sänkyjen on pakko olla täällä koska kun yöt alkavat kylmetä ei yläkerran kesäkamareissa tarkene enää nukkua. Hyviä ideoitakin saa heitellä ilmoille. Vanhoja puusohvia toki löytyy sängyiksikin, mutta herra 13v ei enää pituutensa puolesta sellaiseen mahdu nukkumaan.

Poikien vaatekaappi on niin ikään mummoni peruja.
Onni ettei meidän suvussa ole kukaan muu hurahtanut
vanhoihin huonekaluihin. Tämänkin pelastin kaatopaikka
kuormasta viime hetkellä

Sali vastaanotti juhannusvieraat

Kaikilla huoneilla on omat nimensä - tuvan jälkeen Millingtonin suurin huone on sali. Kaiketi se entisaikojen pyhinä käytetty olohuone. Juhannukseksi sali pukeutui tämän hetkiseen parhaaseensa.
Alla kuvat lähtötilanteesta

Pinkopahvit, puukuitulevyt ja nupinaulat saivat kyytiä jo keväällä. Sali on toiminut tähän asti poikien makuuhuoneena. Vanhoista alimmaisista paperitapeteista on mallit tallella tulevaa varten.

Juhannuksen epävakaisesta säästä johtuen pelasimme varman päälle sateen ja itikoiden suhteen ja pitkä pöytä katettiin sisälle ja mihinkäs muualle kuin saliin. Verhot täältäkin vielä puuttuvat, samoin jalkalistat. 

Lattialle ja katolle emme tässäkään huoneessa ole vielä tehneet mitään muuta kun näyttäneet pesurättiä. 

Tämä aivan ihana kukkalauta oli alunperin kettiössä, mutta sinne se ei oikein enää mahdu niin sai muuttaa nyt salin puolelle. Toiseen ikkunaan pitää nyt vaan saada samanlainen.

Syreenit ovat pihassa nyt parhaimmillaan

Onhan tuo muutos aikamoinen omaankin silmää, mutta viilaamistakin on vielä paljon. Onneksi on tullut otettua paljon valokuvia, ettei itsekin ihan sokeudu tässä ympäristössä.