Kukkien ihastelu ja bloginkin kirjoitus on vähän jäänyt jännittävämpien asioiden ja muun puuhan tieltä. Työnteko hieman rajoittaa tätä harrastamista.
Koirapoikamme Rambo on käyttäytynyt kummallisesti parin viikon ajan ja hetkittäin on tuntunut siltä, että tämän mahdottoman vartioimisvietin kanssa lähtee järki päästä. Tyyppi kiertää haukkua louskuttamassa, murisemassa ja kuopimassa pihapiirin eri nurkilla jatkuvalla syötöllä. Tällä erää ei ole ollut merkitystä onko kiinni vai irti. Irrallaan ollessa siirtyy vaan vähän kauemmaksi räksyttämään, eikä usko mitään. Sama souvi jatkuu ajoittain myös sisälläkin.
Ajattelimme jo, että on tainnut murkkuikä iskeä pahanpäiväisesti, mutta eipä vaan taida ollakaan. Viikonloppuna tuosta herran vartiointipisteestä metsästä löytyi iso läjä, joka nyttemmin on tulkittu hirven kesäjätökseksi.
Samoilta seuduilta läjän kanssa löytyi myös aikuisen nyrkin kokoinen pyöreähkö jälki ja toinen selvästi jalkaa muistutava painauma. Ja ei, se ei ollut tuota samaa kokoa kuin kuvassa vaan ihan ilman kenkää.
Tässä vaiheessa ajattelin kyllä, että nyt on mielikuvitus päässyt jo aika tavalla valloilleen. Ei kai koko eläintarha nyt sentään ihan talon nurkalla voi pyöriä? Vaan taitaapa se pyöriä! Naapureilta olemme kuulleet, että mehiläispesiä on käyty möyhentämässä ja lampaat ovat vauhkoina.
Mister ilves oli napannut viikonloppuna selfien riistakameraan tuossa muutamien kilometrien päässä. Tähän kun vielä lisätään, että parina iltana on kuulunut ulvontaa niin setti alkaa olemaan aika hyvin kasassa. Karhu, ilves, susi sekä hirvi, keneenkään näistä, en metsäretkilläni haluaisi kyllä nenätysten törmätä.
Opetuksena olkoon tässä se, että kyllä meidän ihmisten pitäisi uskoa kun eläimet meitä varoittavat. Tosin hieman kyllä epäilen tuon meidän karvapojan mielenterveyttä, nimittäin jos se nalle oikeasti tuossa liikkuu. Kohtalaisen vahvalla itsetunnolla on pieni terrieri varustettu, että meitä nallelta ja ilvekseltä suojelee. Valitettavasti Rambon vapauden päivät ovat kyllä toistaiseksi ohi, narupoikana saa juoksennella nyt oman turvallisuutensa nimissä.
Elokuiseen puutarhaan palataksemme horsmavainiomme lopettelevat kukintaansa. Niinhän siinä kävi, että jäipi niittämättä ja nyt tuota untuvaa lentää joka paikassa.
Alppipiikkiputki paranee vain vanhetessaan. Sininen sävy voimistuu kukinnon ikääntyessä. Lueskelin, että tämä on komea talventöröttäjäkin koska suojuslehti muuttuu hopeansävyiseksi.
Mikäli diagnoosini on oikea ja tämä on sinipiikkiputki niin kukinta on kaiketi vielä edessäpäin.
Ylioppilaat eli suopayritit kukkivat komeasti pitkin takapihaa. Syysleimut sen sijaan odottavat vielä vuoroaan, samoin kultapiisku. Ensimmäiset kultapallot ovat tänään nuppunsa avanneet.
Tämä isotähtiputki on käsittämätön kasvi! Edelleen kukassa ja jo juhannuksesta asti!
Häränsilmät kukkivat osassa pihamaata, mutta osa (etelän puoli) on kukintansa jo hoitaneet.
Valkoiset ja vaaleanpunaiset myskimalvat houkuttelevat pörriäisiä kukinnot levällään päivisin ja yöksi hameenhelmat laitetaan sieväti suppuun. Aitan päädystä keväällä siirretyiden perennoiden joukosta on löytynyt myös kaksi ruusumalvan taimea. Saavat kukkia kaikessa rauhassa olosijoillaan, täytyy kerätä siemenet talteen ja kokeilla siirtämistä kukinnan jälkeen.
Tulikukat ovat täysin uusi tuttavuus minulle. Ukontulikukka ei meillä sattuneesta syystä tänä kesänä kuki, mutta tällaisia valkoisia ja keltaisia ihanuuksia pihapiiristä löytyy sieltä täältä.
Keltakaunokki on osottautunut jonkinlaiseksi koppismagneetiksi. Tuolla nuo pötköttävät kaiket päivät takapuolipystyssä, vain takajalkojen ajoittainen liikehdintä varmistaa sen, että kaverit ovat vielä elossa.
Valkoinen ukonhattu kukki jo heinäkuun puolella. Nämä tummat liilat ja valkolilat ovat tällää hetkellä parhaimmillaan.
Pensashanhikit olivat keväällä todella huonossa kunnossa ja teinkin niihin aika rajun puoleisen leikkauksen ja raukat jäivät vielä viime viikkoisen puunkaadon alle. Jaksavat silti urhoollisesti kukkia suurilla kukinnoilla.
Yksinäinen elämänlanka kukii rönsytatarin keskellä. Ja ei huolta poista tuon tuolta kyllä, ennen kun ehtii siementämään. Pakko myöntää, että on tuo puhtaan valkoinen kukka kaunis ja niin viattoman näköinen.
Harjaneilikka kukkii edelleen useammassa paikassa, mutta joka puolella tässä vaaleanpunaisessa sävyssä. Tätä haluan ehdottomasti myös tummempana, mutta toisaalta sitähän ei tiedä missä värissä päättää ensi vuonna kukkia.
Pelakuut ovat olleet sateisesta ja kylmästä johtuen sisällä koko kesän ja aloittelevat pienen tauon jälkeen jo kukinnan toista kierrosta. Voi kun saisin nämä talvetettua!
Kesäkukista myös kanna alkaa aukomaan ensimmäisiä nuppujaan. Tämän vuotiset mansikantaimet ovat ihan käsittämättömiä! Satoa on alkanut tulla varsinaisesti vasta nyt ja taimet kukkivat edelleen täyttä höyryä.
Vadelmia kypsyy mahdotonta vauhtia ja punaviinimarjat taitavat ehtiä tippumaan ennen kun poimimaan ehditään, mutta kerätään se mikä ehditään eikä oteta paineita. Jostain syystä tuonne sienimetsään ei tällä hetkellä ole kovinkaan suuri hinku.
