Kaikki naistenlehdet, puutarhapalstat, televisio-ohjelmat, sosiaalinen media ja tämä meidänkin blogi on täynnä toinen toistaan kauniimpia pihapäivityksiä. Vaikka photoshoppia ei sen enempiä käyttäisikään ovat kuvakulmat, zoomaus ja valo avainasemassa.
Meidän piha kestää tällä hetkellä hyvin laajakuvan käytön ja lähikuvan, mutta näiden välimalli onkin sitten jo ihan toinen juttu.
Minulla on tänään se epätoivonen piha-olo - tiedättehän taistelu rikkaruohoja vastaan keskellä villiintyneitä perennoita.
Pihamme on pullollaan perinneperennoita ja osin harvinaisuuksiakin. Kyseessä ovat varmasti sitkeät maatiaislajit, koska piha on täysin villiintynyt, ties kuinka monen vuosikymmenen ajalta ja siltä nämä kaunokaiset jaksavat tuolta elämänlangan ja saraheinän seasta päätänsä kurkottaa kohti aurinkoa.
Tältä näyttää meidän puutarha tänään, kitkettyäni kaksi kottikärryllistä ja leikottuani jälleen kuolleita oksia.
Kuvassa hopeapaju, mahonia, paratiisililja, nauhus, häränsilmä, nukkapähkämö ja jo kukkineet tulppaanit, esikot ja krookukset. Sekä taustalla vatukkoa ja terijoensalava.
Samaa istutusaluetta toiseen suuntaan. Epäilen tuon hopealehtisen kasvin olevan hiekkamaruna. Taainmaisena puuna vaahtera ja vieressä epäilyttävästi lumipalloheisiä muistuttava puu.
Ikivihreä mahonia oli kärsinyt talvesta pahoin. Leikkasin sen keväällä ja hyvin näyttää toipuvan.
Paratiisililja kasvaa vattujen varjossa mutta pukkaa jo nuppua.
Onko tämä nyt sitten lapinnauhus vai soihtunauhus tahi nauhus lainkaan, jää nähtäväksi kunnes kukkii.
Penkkien kukoistusta ei kyllä lisää pätkääkään se, että herra ylipuutarhuri talsii tarkastelemassa työnjälkeä jatkuvasti ja keskellä istutuksia.
Sisäänkäynnin oikealla puolella on kohtalaisen kokoinen perenna-alue. Siitä on vain jossain vaiheessa kaivettu itse pääperenna pois ja jäljelle ovat jääneet kullero ja akilleijoja sekä sitkeästi puskeva onnenapila.
Tänä kesänä tässä istutusryhmässä kasvavat myös tomaatti ja kesäkurpitsa. Ei puutarhanhoidon pidä kovin vakava asia oleman.
Tämän pöheikön kitkin kaksi viikkoa sitten (kuten näkyy).
Talon toisessa päädyssä kukintaa aloittelee keltainen päivänlilja ja saksankurjenmiekka. Molemmat omia suosikkiperennoitani. Joku suurikokoinen kello on myös siementänyt itselleen majapaikkaa tänne.
Sisäänkännin edessä on tällainen loistelias istutusryhmä! Saraheinän joukossa keskellä puistoruusu, joka on kukkinut jo viikkokausia. Tästä sekameskasta löytyy myös arovuokko, harjaneilikka, paratiisililja, jo kukkinut palloesikko sekä joukko vielä tunnistamattomia perennoita.
Seuraavaksi esittelyssä kukkineet narsissit, taustallaan röyhytatar ja joku punertavalehtinen angervo (pikkupihlaja-angervo kenties?)
Saunapolun varrella on istutusryhmä jonka keskellä kasvaa kenties rusokuusama. Puu on kärsinyt pahoin leikkaamattomuudesta ja katsotaan saadaanko tätä pelastettua. Juurella kasvaa pari huonossa hapessa olevaa hanhikkia.
Taustalla ilmeisesti mongolian vaahtera. Edessä nauhuksia ja niiden eteen istutin tänä keväänä pioneja, sekä oikeaan reunaan särkyneetsydämet. Nämä kaksi kuuluvat mielestäni ehdottomasti lähes satavuotiaaseen pihapiiriin.
Tässä penkissä on muuttajia aitan päädystä tältä keväältä: palavarakkaus, tädyke, harjaneilikka, syysleimu, akilleija, jalopähkämö ja keskellä loukkaantuneet unikot. Etualalle toin kotoa tuoksukurjenpolvea reunustamaan penkkiä, joka kaipaa vielä lisää multaa ja kunnon kanttaukset.
Navetanpäädyssä kasvaa nukkapähkämö, ängelmä ja lehtosinilatva.
Navetan edessä edelleen ängelmä, ritarinkannus ja kultapallo sekä etalalla näköjään takiainenkin
Sisäänkäynnin vasemmalla puolella tapaamme tämän merkillisen penkin, josta myös polkupyörän rengas näyttää kurkottelevan kohti valoa.
Penkissä etualalla monen vihaama herttavuorenkilpi, jonka takaa nousee rohtosuopayrtti joka ylioppilaanakin tunnetaan. Takana valtikkanauhus joka on levinnyt holtittomasti joka puolelle.
Keittiön ikkunasta avautuu tämä näkymä. Pyöreässä penkissä on pioni, nauhuksia ja ainakin kolmea eri väriä isotähtiputkea sekä vasemmalla pöheikkö jota en ole vielä tunnistanut.
Kuvassa taustalla valtaisat horsmaviljelmämme, joita olemme yrittäneet syömällä harventaa, mutta kovin heikoin tuloksin.
Ja sitten on vielä tämä ihanuus... Huoh, jättipalsamia kasvaa onneksi vain tässä lantalan edessä. Tämän olen aikoinaan saanut hävitettyä rivitalopihastani KITKEMÄLLÄ yhden kesän raivokkaasti, mutta nyt tätä on hermeettisen kokoinen alue. Täytyy perehtyä hävittämiseen huolella ja juu roundupia ei meille laitella.
Jotta ei taasen ihan toivoton olo jäisi, vaihdetaan hieman kuvakulmaa ja zoomataan vähän. Kesäkukat alkavat olla parhaimmillaan.
Lopuksi vielä se laajakuva - ei muuten erotu ensimmäinenkään rikkaruoho ❤️
