Ulkoasu uusiutuu vähitellen

Arvatkaapas mistä tämä on otettu? Yläilmoista 16 metrin korkeudessa pienessä kipossa keikkuen. Aika hyvin korkeanpaikankammoiselle, sanoisin minä!

Ulkoverhouksen laudoituksen poisto etenee pikku hiljaa. Tai no, tämän päiväisen urakoinnin seurauksena muutamaa kuistin lautaa lukuunottamatta verhoilu on poissa.

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä mutta nyt en malta odottaa, kun olen niin tohkeissani. Tästä tulee  nätti!!

Ilta aurinko saa vanhan hirren punapigmentin esille niin, että Millington näyttää kuvassa jo ihan punaiselta. Oikeassa elämässä pohjoisseinää lukuunottamatta seinät ovat lähinnä ruskeat. Uusi maali tulee olemaan Uulan punamulta keittomaali ja sävynä italianpunainen, joka on talon alkuperäinen väri. Uula on vuoden 2013 TM-testivoittaja ja toivomme sen olevan nyt sitten kilpailijoitaan kestävämpi sääolosuhteiden vaihdellessa.

Ukki ja mummo riensivät tänäänkin avuksemme ja ukin henkilönostimella yläkolmioidenkin purku sujui helpommin ja ennen kaikkea turvallisemmin.

Yläkolmioiden poikkilaudoituksen poiston jälkeen yläkerta on erittäin hyvin ilmastoitu. Rimotukset on ilmeisesti poistettu siinä vaiheessa kun verhoilu on tehty. Yläkertahan meillä on yhtä huonetta lukuunottamatta täysin rakentamaton.

Kuistilla pystyrimat on jätetty paikoilleen, mutta joudumme osan niistäkin uusimaan.

Kuistin yläpuolella olevaan ikkunaan on pieluslaudatkin jääneet ostittain paikoilleen. Tästä saadaan hyvä malli uusien tekemiseen.

Oma projektinsa oli sitten tämä. Ilmeisesti lisäeristyksen toivossa hirsien halkeamiin on työnnetty pallavarievettä ja lasivillaa. Hirsien väliinhän tuo pellavarieve toki kuuluu, mutta näyttää tuolla halkeamissa aika säädyttömältä näin tursottaessaan. Eli ennen maalausta on nuo kaikki roipakkeet joka saatava työnnettyä rakoihin tai sitten poistettava. Projektin tämä osa on vielä vähän vaiheessa eli mummon kanssa näitä nykerrettiin niin korkealle kun tälläiset vähän reilu puolitoistametriset ylettää.

Henkilönostimen ollessa pihassa piti sitä myös hyödyntämän pieneen maisemakuvaukseen. Tai siis isäntä, joka tuolla viimeisessä kuvassa retkottaa koiran kanssa nurmikolla, luuli ettei minusta tuohon koppaan ole kiipeämään. Olihan se lunastettava yksi jyrkisijäkälli varastoon - odotahan vaan! Näistä kuvista jo hieman näkyy että rannan raivaushommatkin alkavat jo tuottaa tulosta. Järvihän näkyy jo!

Huomenna pääsemme, sään salliessa sitten jo vähän maaliakin kokeilemaan. Oma päiväni vaan alkaa valitettavasti keskussairaalan keikalla ja jäykkäkouristusrokotuksen uusimisella. Välttämättä vanha naula päkiässä ei ole se paras tapa lopettaa kesäloma, mutta onneksi en ole ballerinna ;)

Ulkolaudoituksen poisto

Villa Millington on alunperin ollut ulkoasultaan perinteinen hirsipintainen punamullalla maalattu maalaistalo. Missä vaiheessa taloon on tehty poikkilaudoitus on kysymysmerkki. Samoin kuin se milloin laudoitusksen väri on vaihdettu punamullasta siniharmaaksi.

Hirret ovat säilyneet niin hyvin ja ulkolaudoitus taasen on todella huonossa kunnossa niin maalipinnaltaan kun osittain myös puuosiltaan. Tämän vuoksi olemme päättäneet poistaa ulkolaudoituksen kokonaan ja palauttaa punaisen värin ulkoseiniin. Punamullalla tietenkin!

Tämän ilmeisesti lateksipohjaisen maalin poistaminen olisi kyllä jälleen sellainen urakka että huh, huh. Mutta onneksi siihen ei nyt tarvitse ryhtyä. 

Ikkunoiden verhouslaudat ovat myös ulkolaudoituksen myötä muuttaneet muotoaan hieman pelkistetympään tyyliin. Tässäpä nyt sitten pieni haaste tuolle isännälle, kun askartelee näihin tilalle entisen kaltaiset!

Laudoituksen alla on tuulensuojapaperit ja rimotus, mikä on varmasti pelastanut hirsirakenteen.

Koska pinta on tarkoitus jättää hirrelle jatkossakin, aiheutti kivijalka pienen pölyisen lisäoperaatioon, jonka vuoksi tämä varsinainen laudoituksenkin poisto on nyt vähän venynyt. Betoninen kivijalka, jota epäilemme jälkeenpäin tehdyksi on pakko viistää hirsistä poispäin ettei sadevesi pääse valumaan seinään päin. 

Muutamana iltana isäntä timattilaikalla tuota pöllyytti. Pointsit siitä, että unikot, jotka majailee talon seinustalla säilyivät tässä operaatiossa, kun oikein kauniisti kävin pyytämässä. Ison rälläkän kanssa työskennellessä tuolla korkeudella ei noita työasentovaihtoehtoja kovin paljon ole - mutta juuri kukkaan puhkeamassa olevat unikot säilyivät ja olen ikionnellinen siitä.

Siistiä jälkeä tuli myös kivijalanreunaan!

Jossain kohti oli pinkopahvi loppunut kesken ja tilalle oli laitettu ihan tavallisia pahvilaatikoita.

Talon yläkerta ei ole tehty hirrestä vaan se on alunperin ollut pystylaudoituksella ja sellaiseksi se palaakin. Tänään ei vaan rakennustelineet vielä ylttäneet yläkolmiolle asti.

Sieluni silmin tämän kyllä jo kykenen näkemään punaisena, valkoisine nurkkalautoineen. Ikkunat joutuvat kyllä vielä odottelemaan käsittelyä. Tälle kesälle ei ikkunaprojekti enää kyllä mahdu mitenkään. 

Kun katselee tuota talon ympärystä nyt niin on kyllä suoranainen ihme, jos tämän purku ja maalaus urakan jälkeenkin ne minun unikkoni ovat hengissä (taisin nimittäin jo tänään puottaa muutaman laudan keskelle puskaa, mutta ei kerrota sitä ääneen).

Naureskeltiin tuossa viikonloppuna, että pakko alkaa purkamaan tuota laudoitusta kun kuivat saunapuut on ihan lopussa. Vanhoilla laudoilla on yllätävän hyvä lämpöarvo ja kyllä näillä sauna mukavasti lämpiää loppukesän!

Katsotaan sitten aamulla miten perin tuolta sängystä ylös kömmitään, vai joutuvatko lapset kampeamaan meidät noiden lautojen avulla ylös.

Sorkkarautareeniä ulkolaudoitukseen

Millington on alunperin ollut ulkokuoreltaan perinteinen punamullalla maalattu hirsitalo. Ulkolaudoitus on tehty jälkeenpäin, mutta ei ole tietoa milloin. Talon värikin on matkan varrella muuttunut punamullasta harmaaksi ja nyt tämä viimeisin maalaus sitten hilseilee pois ja alta paistaa punamulta.

Tämä hilseilevä vaalea maali ja hieman amerikkaistyylinen arkkitehtuuri saa Millington kieltämättä näyttämään hieman kummitustalolta.

Alunperin ajattelimme, että talo eristettäisiin "sitten joskus" ulkopuolelta. Haluamme palauttaa taloa mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuun olemme tulleet toisiin ajatuksiin. Räystäät ovat niin lyhyet, että mikäli eristeitä lähdetään tekemään ulkopuolelta on räystäitäkin jatkettava. Ei kovin alkuperäistä siis....

Vaihtoehdoksi jää ulkolaudoituksen purkaminen, ulkohirsien maalaus punamullalla ja eristäminen siis sisäpuolelta niin että hirsiseiniä jää näkyviin vain väliseiniin. Tämä homma ei kuitenkaan ole tämän kesän juttu, mutta ulkolaudoituksen purku on että saamme talon hengittämään.

Ihan pienellä sorkkaraudalla ei hommaan kannata ryhtyä - tai ei ole mitään asiaa, sen verran pitkillä nauloilla laudat on kiinni lyöty.

Laudoituksen alta löytyy jonkinlainen tuulensuoja pahvi sekä tadaa... ILMARAKO!!

Hirret ovat ulkopuoleltakin säilyneet todella hyvin! Sieluni silmin näen tämän jo punaisena, ja hiemanhan tuo vanha punamulta tuolta jo kuultaakin.

Puolimetrisen sorkkaraudan heiluttelu niin korkealle kuin maantasalta hukkapätkät ylttää, käy ihan hartiatreenistä ja hiki virtaa jälleen. Korkeimpien lautojen kohdalla olkalihakset jo vähän hapottavatkin. Ylemmäksi ei kuitenkaan päästä ennen kun saamme rakennustellinkejä.

Ystävämme mäkäräiset ovat myös saapuneet iloksemme eli huomenna olen töissä se, kuka on punaisia patteja täynnä, eikä liikuta käsiään kun kynärpäistä. Näillä mennään kohti viikonloppua!