Tamppaamista ja paperointia

Selluvillaa puhallettiin 30 senttiä yli lattiapinnan. Villa pitää tampata ja vasat "tonkia" esille, jotta arvo-ilmansulkupaperi saadaan kiinnitettyä vasoihin.

Hieman apulankkuja että vasat löytyvät

Ja ei kun tamppaamaan

Tamppaamisen ja erinäisen määrän könyämistä jälkeen näyttää jo
aika hyvältä

Virallinen valvojakin saapui paikalle tarkistamaan tilanteen

Uskoi hienosti ettei tupaan saa tulla ja jäi kynnykselle
tutkimaan tilannetta

Kunnes.... selvästikin oli jotain menossa vikaan ja piti tulla
suorittamaan lähempiä tutkimuksia... Meillä on nyt selluvillassa
kieritelty terrierri. Pienikin koira uppoaa yllättävän syvälle

Lisää haastetta tasapainoiluun tuo paperointi, joka peittää jälleen vasat.
Paperi kiinnitettiin nitojalla

Arveluttaa tuo ilmansulkuteippi... ainut osa tässä projektissa joka on muovia.
Mutta pakko kai tuo on olla ja ehkä tuo määrä muovia tämän kokoisessa
hirsitalossa ei pilaa koko tönöä - tosin teipin pitäisi kyllä olla hengittävä

Isäntä pääsi yllättämään ergonomian kuninkuushetkellä.
Ei kyllä olisi polvet kestäneet tuossa polvillaankaan olla,
kun vasalankut ovat 5cm leveitä (sain valita laitanko tämän
sivuprofiilikuvan vai sen jonka kävi nappaamassa selkäni takaa)

Pakko kyllä myöntää että oppi on mennyt oppilaalle paremmin perille kun
opettajalle. Tässä isännän teippausasentonäyte toissaillalta

Tupa on valmis vastaanottamaan lankut takaisin lattiaan - voi jee, tää hommahan etenee, eikä tämä nyt taas niin toivotonta olekkaan.

Kasvimaata - vihdoinkin

Kasvimaa on yksi Millingtonin projekteista, joka on joutunut koko ajan väistymään "tähellisempien" tieltä. Viime kesänä kasvimaan virka hoitui salaatin ja porkkanoiden osalta  vanhassa vauvan sinkkiammeessa ja tomaatit kasvoivat ämpäreissä.

Aikoinaan Millingtonin mailla on ollut varsin suuri hyötykasvipuutarha ja puutarhaan on ollut ihan suunnitelmakin. Kasvimaa tulee rakentumaan entiselle paikalleen pikkuhiljaa. Ajan puute on yksi rajoittava tekijä, mutta myös vielä tulevat kaivuutyöt rajoittavat hieman suunnitelmien etenemistä. Viemäröintijärjestelmästä mustienvesien paikka on vielä löytymättä, koska joka puolella kallio on niin lähellä ja harmaidenvesien imeytyskenttä täytyy tehdä entisen hyötykasvitarha alueelle. Onneksi maata jää vielä sille perunapenkillekin.

Tomaatit elävät ja voivat hyvin tänäkin kesänä ämpäreissä kuistilla. Kurkku, chili ja ananaskirsikka kasvavat  parvekelaatikoissa.

Kirsikkatomaatit kasvavat vanhoissa navetasta löytyneissä ämpäreissä ja
yrtit mummoni vanhassa valurautapadassa

Ananaskirsikka itse viljeltynä on tämän kesän uusi tuttavuus

Amppelikurkut paleltuivat edellisen kerran kun niitä yritin kasvattaa. Tänä
vuonna on ensimmäinen kurkku jo syötykin

Herneet, sipulit, porkkanat, kesäkurpitsat, salaatti, persilja ja valkosipulit nakkasin talon taakse lavankauluksiin, paikkaan johon kasvimaa ja toivottavasti jonain päivänä se perunamaa, sekä kasvihuonekin  ovat tulossa. Salaatti on varsinaisesti vielä kylvämättäkin, mutta olen istuttanut ruukkusalaattien jämät penkkiin ja ne yhdessä horsmien kanssa ovat riittäneet meidän perheen salaattitarpeiksi

Kesäkurpitsat juuri istutettuina noin kuukausi sitten. Samaan laatikkoon pääsi
lehtikaalinjämä, joka on lähtenyt hienosti kasvuun

Pientä haastetta aiheutui porkkanoiden kylvövaiheessa, kun kanat tykkäsivät kylpeä tuossa kasvuturpeessa. Luulin jo, että olivat syöneet kaikki siemenet kun ei mitään noussut ja istutin valkosipulit samaan lootaan. Nyt meillä kasvaa sitten porkkana ja valkosipuli oikein somassa sekamelskassa samassa laatikossa herneiden kanssa.

Pientä katoa on ollut mm herneiden suhteen kylpylaatikkona toimimisen
seurauksena (kuva otettu kesäkuun alussa)

Tämän pitemmälle en ole ehtinyt projektia vielä viedä, kun tuntuu olevan tätä oheistoimintaa ihan omiksi tarpeiksi. Totaalinen sadepäivä sai kuitenkin aikaan inspiraation ja mikäpäs sen parempi hetki toteuttaa inspiraatiota kun kaatosade.

Katekangasta alle lootien väliin

Pyöreäkivistä sepeliä päälle

Varsinainen kasvimaa-alue rajataan kunhan vesijohdot on käyty vielä
kaivelemassa

Tälle työmaalle ei Rambo päässytkään työjohtajaksi, ylitarkastajan virkaa
hoitaa Gerdtrud alias Kerttu I:n. Ihme homma sinänsä että salaatit saavat
olla rauhassa

Siistiltä näyttää vielä näissäkin laatikoissa jotka on istutettu
melkein kuukausi sitten

Mansikkamaakin alkaa muodostumaan laatikko kerrallaan.
Kovin suurta satoa toki ei tänä vuonna ole odotettavissa.

Puhallusvillaa tuutintäydeltä

Tuvan ja keittiön lattiaremontti on edistynyt vaiheeseen "eristeet kehiin". Luonnollinen, itsestäänselvä valinta meille on ekologinen selluvilla.

Teemmekö puhalluksen itse vai tilataanko villa puhallettuna? Hintaero pelkän villan ja puhalletun selluvillan suhteen oli niin pieni, että päädyimme tilaamaan valmiiksi puhallettuna.

Villaa puhallettiin noin 30cm yli varsinaisen tarpeen, koska ennen
lattialankkujen asentamista villa vielä tampataan ja päälle asennetaan
rakennuspaperi.

Selluvillan pääraaka-aine on sanomalehtipaperi. Se on
hengittävä lämmöneriste joka tasaa sisäilman
kosteutta luonnollisesti.

Työnjohto luonnollisesti paikalla tarkkailemassa

Villaa puhallettiin 24 kuutiota ja koko operaatioon meni rapia tunti. Pölyn määrä on hermeettinen. Kaikki ovet on meillä teipattu jo remontin alussa, mutta jostain tuota pölyä vaan pääsee läpi tulemaan. Yksi ikkunakin on tuvasta sopivasti rikki joten ulkopuolellekin pölyä riitti, tuoden kaikki hämähäkin seitit esille.

Kesän komein auringonlasku

Nyt se taidettiin nähdä, nimittäin kesän tähän asti ihan ehdottomasti komein auringonlasku. Ja tarina siitä, että komea auringonlasku povaa sään muuttumista pitää tälläkin kertaa paikkansa. Poissa on auringonpaiste ja tänään tilalla on kaatosade ja kymmenen astetta alhaisempi lämpötila.

Lampaat muuttivat uudelle laitumelle

Kolme viikkoa ja neljä lammasta seurauksena on kohtuu paljas laidunalue. Kutsuimme mummon ja ukin apuun aidansiirtotalkoisiin ja homma sujuikin suitsait sukkelaan.

Nykyinen laidun näytti tältä kolme viikkoa sitten

Sama kohta kolmen viikon parturoinnin jälkeen

Mitään muuta eivät jättäneet syömättä kun nokkoset. Koiranputket ja vatut
jäivät viimeiseksi mutta nekin popsittiin lopulta kyllä pois.

Viimeisellä viikolla ajoimme jo lisäruokaa niitetystä pellosta ja vesotusta
pajukosta eli laitumen olisi voinut kyllä jo siirtää viikko sitten.

Laitumen siirron ajaksi lampaat houkuteltiin ensin mökkiin kaurojen avulla ja ovi teljettiin lankuilla. Sitten virrat pois aidasta ja tuumasta toimeen.

Taika kurkkii uteliaana mitä on tekeillä

Tältä näyttää uusi laidun nyt, katsotaan mikä  on tilanne muutaman viikon päästä

Joko saa tulla?

Tehokasta on toiminta, mutta peltoa on kyllä sen verran paljon että olemme tulleet siihen tulokseen ettei neljä lammasta riitä kyllä meillä yhtään mihinkään. Eivät ehdi edes puolia tuosta peltoalasta syömään kesän aikana. 

Mitä tästä opimme? Ensi kesäksi on pää-laumaa kasvatettava ihan reilusti ja aitaverkkoa hommattava toinen mokoma lisää. Aitahan toimii meillä akulla ja on ollut oikein oiva peli. Lampaat eivät tule metriä lähemmäksi aitaa ja Rambo pitää säällisen kymmenen metrin turvavälin. Lampaat myös oppivat tosi nopeasti, että portti on turvakohta ja siihen voi tulla ruokkijaa tervehtimään. Akku kesti yhdellä latauksella yli kaksi viikkoa. Muuntaja ilmoittaa valoilla virran määrän aidassa ja varoittaa myös akun tyhjenemisestä. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut aitaa käydä korjailemassa, eikä karkulaisia ole ollut. 

Viimattomuuden varmistusta ennen eristeitä

Paperoidaanko, no paperoidaan tietysti, mutta kuinka moneen kertaan? Siinäpä vasta kysymys, jota olemme selvitelleen tässä viime päivät. Vanhan talon kunnostaminen vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen ei ole mikään ihan yksinkertainen nakki valittujen menetelmien osalta, eikä tarvikkeita aina löydä ihan rautakaupasta. Tietoa on kyllä runsaasti saatavilla kirjoissa, netissä ja museoviraston korjauskorteissakin, mutta kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista niin ole siinä sitten itse viisas ja tee oikeat ratkaisut, mitkä kestävät seuraavan sata vuotta.

Alapohjan korjausprojektimme alkaa pikku hiljaa olemaan eristeitä vailla. Sitä ennen on kuitenkin estettävä veto, mutta hengittävästi. Päädyimme ratkaisuun, jossa runkolevyn ja vasojen väliseen liitokseen laitetaan liimapaperi, sen jälkeen puhalletaan selluvilla ja päälle vielä arvopaperi. Liimapaperia löytyi taidetarvikekaupasta.

.

Työkaluina sakset ja sumutinpullo

Myös runkolevyjen saumat teipattiin

Tuolta ei nyt suoraan huju käy, mutta silti rakenteet hengittää

Rakennetarkastaja tarkkana