Satoa talteen

Sienet ovat suuri intohimoni ja voisin tuolla sienimetsässä viettää vaikka kaikki kuulaat syyspäivät. Valitettavasti kalenteri näyttää siltä, että töissäkin on välillä käytävä, mutta työpäivän päätteeksi voi vanhoilta varmoilta paikoilta käydä napsimassa herkkuja talteen.

Olen siinä onnellisessa asemassa, että meidän perheessä ei kukaan muu syö sieniä kun minä itse eli saan popsia kaikki ihan itse.

Kasvimaa viljely ei varsinaisesti ole ollut koskaan minulle kovin vahva laji. Tänä vuonnakin kylvöt jäivät vähän turhan myöhäiseen muiden kiireiden takia, mutta vaikka kesä aika sateinen on ollutkin on kasvimaa antanut meille jo paljon. 

Amppelikurkut onnistuivat loistavasti ja tuottivat kurkkuja pitkin kesää. Kolme tainta oli kuitenkin ehkä hivenen vähän laisesti että ihan omavaraisia olisimme olleet.

Kirsikkatomaatti sen sijaan ei pettänyt tänäkään vuonna, vaikka kasvihuonetta meillä ei ole kypsyi satoa mahtavasti jo heinäkuusta alkaen.

Varsinaiselle kasvimaalle kylvöt hoiti meidän herra 10v porkkanoiden ja herneiden osalta. Hernesato odottaa tuolla penkissä vielä korjaajaansa koska minä en niihin kuulemma saa koskea ja porkkanatkin alkavat olla jo valmiita.

Mitenkäs ne sipulit ja kesäkurpitsat sitten? Kesäkurpitsa taimia penikissä on kaksi kappaletta ja molemmat ovat tuottaneet tasan yhden kurpitsan eli ei tarvitse meillä tänäkään vuonna miettiä että leipoisinko kuivakakkuihin kurpitsaa - en leivo.

Toinen murheenkryynini on ollut aina sipuli. Sipulia en ole vieljellyt moneen vuoteen ja tässä syy:

Eli kuvassa on koko kesän 2012 sipulisato.... lajikkeita olin istuttanut tuona kesänä kolmea erilaista. Meni sitten herne nenään siinä määrin että en ole tuon kesän 2012 jälkeen sipuleita edes yrittänyt kasvattaa.

Tänä vuonna päätin kuitenkin maltillisesti yrittää ja ihan sanoisinko kohtalaisin tuloksin. Maahan istutin yhden istukassipulipussin ja tulos on tässä. Toivotaan että en munaa nyt tätä kuivatus vaihetta mitenkään vaan saamme ihan syödäksemme asti nämä yksilöt.

Väittäisin että saatan olla ihan kehityskepoinen viljelijä ;)

Kesätytöt palasivat kotiinsa

Kolme kuukautta Alma, Anni, Emmi ja Taika ilahduttivat meitä läsnäolollaan, mutta syksy saapuu ei mahda mitään. Millingtonin navetta ei ole talviasuttavassa kunnossa, joten tyttöjen on palattava kotikonnuille. Tytöt toimittivat ruohonleikkurin virkaa kyllä sangen tehokkaasti, mutta mahdottomiin ei neljä lammasta kykene. Peltoalasta tuli syödyksi näiden kesäkuukausien aikana noin neljännes.

Tämä oli kuitenkin oikein hyvä alku ja erittäin hyvä treeni meille maallikkokesälampureille. Ensimmäinen kesä sujui ilman ongelmia. Kukaan ei sairastunut, karannut, eikä kutsumattomia vieraita saapunut aitaukseenkaan, tai noh, kahta itsemurhahakuista sammakkoa lukuunottamatta.

Tänä aamuna saapui siis ystävämme Tarmo jälleen jelppimään meitä tyttöjen autoon laittamisessa. Hommahan sujuikin kun rasvattu siihen saakka kun tytöt näkivät taluttimen kädessäni - siis jo ennen kun talutinta oli alettu virittelemään eli käytännössä ennen ennen kun koko homma oli edes alkanut.

Kevyen puolentoista tunnin väsytystaktiikan jälkeen kaikki tytöt olivat kuitenkin autossa (tyytyväisenä?) märehtimässä välipalaheinää. Tuohon puoleentoista tuntiin mahtuu toki yksi ikkunasta ulos karkaaminen, yksi säären ruhjevamma ja muutama kuolleeksi tekeytyminen, sekä jonkin verran hikeä ja läähätystä.

Valokuvat tästä operaatiosta jäi aika vähiin... sattuneesta syystä.

Autosta poistuminen sujuikin sitten jo rutiinilla ja tytöt kävelivät suoraan laitumelle ilman suurempaa teatteria.

Tyttöjen kotilampolassa siirtyi samaan aikaan kolme orvoksi jäänyttä karitsaa muun porukan sekaan. Heidän kanssaan pääsinkin sitten vähän paremmin jo treenaamaan taluttamista, kun kokoa on vasta alle puolet aikuisen uuhen koosta.

Ihan mahdottomasti eivät tytöt suuttuneet autoon telkeämisestä kun kotiin lähtiessä kävin heille heipat sanomassa tulivat kaikki neljä aidalle moikkaamaan <3

Heippa hei tyttöset - until next time

Kiitokset Eevalle ja Sepolle lampaiden hoitoon antamisesta ja kiitos Tarmolle avusta lampaiden lastauksesta sekä kiitokset äidille, isälle, vaarille, tädilleni ja hänen miehelleen sekä meidän pojille avusta laitumien siirroissa kesän aikana. Niin ja isännälle iso kiitos, että antoi periksi ja lampaat saivat tulla meille jo tänä kesänä  (vaikka ei pitänytkään) love you <3

Note to myself: muista ensi vuonna, haba ei riitä täysikasvuisen lampaan pitelemiseen tai ainakin maitorahkaa pitää syödä enemmän kun kaksi purkkia talven aikana

Kellolöytö rompepäiviltä

Kiitos facebookin ihmeellisen maailman, emme missanneet tänään rompepäiviä Muuramessa. Isoa vahinkoahan ei pääse tapahtumaan jos ei tiedä menettäneensä mitään,  mutta tänään tuli tehtyä niin hieno hankinta että kannatti lähteä.

Ei, hankinta ei ole tämä hieno vanha Ford, vaan alakuvassa esiintyvä amerikanmallin kello. Olemme etsineet jo pidemmän aikaa Millingtonin tuvan seinälle tikittämään kelloa, mutta oikeanlaista ei ole osunut kohdalle.

Kellon puntti oli irronut ja tämän vuoksi myyjä möi kellovanhuksen vain 40 eurolla! Nii-in voitteko kuvitella? Valtavan hienoa käsityötä!

Vain yksi kysymys isännälle: osaatko korjata? Myönteisen vastauksen jälkeen en kyllä hetkeäkään miettinyt vaan lykkäsin rahat myyjän kouraan. Kotiin saavuttuamme tuumasta toimeen... 

Ja siellä se on! Isännältä meni operaatioon alle puoli tuntia ja kello nakuttaa nyt tuvan seinällä ja lyödä pompottaa tasatunnein kauniisti. Nyt on tunnelma meidän tuvassa niin kun pitääkin. Leivinuuniin vaan tulet ja keinutuoliin istumaan ;)

Metsän herkkuja kasapäin

Minä olen aina ihmetellyt miten ihmiset löytää kantarellejä korikaupalla - en ihmettele enää! Nyt on minullakin ihan oma kanttarellipaikka, josta vajaan tunnin kierroksella löytyi koko korillinen tuota metsän aarretta.

Itseasiassa lähdin metsään etsimään torvisienipaikkaa, mutta se jäi löytymättä. Torvisienten osalta on siis turvauduttava vanhoihin mestoihin vähän kauempana.

Säilömisen suhteen päätin näiden kaunokaisten kanssa toimia tänä vuonna pakastuslinjalla. Eli pannun kautta nesteet pois, rasioihin ja pakkaseen.

Toki iso satsi päätyi pannun kautta jonnekin muuallekin :) Voiko olla parempaa kuin tuoreet metsän sienet oman maan sipulin kera voissa paistettuna ruisleivän päällä?

No itseasiassa kyllä tuon kanttarellivoileivän kuitenkin voittaa se, että sain tuon ukkokullan kahden viikon reisulta ehjänä kotio näin hienon tuliaisen kera <3 Kieltäydyn ajattelemasta lahjan kaksoismerkitystä ja ihasten vain hienoa käsityötä.

Eikö täällä tapahdu mitään?

No ei tapahdu, ei. Remontti on jumahtanut portaiden valuun ja edes valumuottien levyjä ja lautoja ei ole kukaan siivonnut pois vaan retkottavat tuossa keskellä pihamaata. Blogiteksteissäkin melkein kahden viikon tauko, mikä taitaa olla jo ennätys. Onko into lopahtanut puolentoistavuoden uurastuksen jälkeen? Tähänkö se nyt tyssäsi? Ei olla edes vielä siinä kuuluisassa listoja vaille valmis vaiheessa...

Toivottavasti ei! Hiljaiseloon on montakin syytä, omalla kohdalla nuo virallisen työelämän haasteet ovat vieneet vuorokaudesta ylimääräiset luppohetket (mitä ne sitten ikinä onkaan) loman jälkeen. Kun tähän vielä lisätään, että isäntä on ollut reissussa suurin piirtein saman ajan ja minä hoidellut tätä meidän eläinkatrasta työnohessa, ei muutama lisätunti vuorokauteen olisi ollut pahitteeksi.

Tänään oli kuitenkin pakko repäistä eilisen sadepäivän jäljiltä. Lammastyttöset ovat jälleen syöneet koko laitumen tyhjäksi ja evästä pitäisi löytyä vielä viikoksi. Ei auttanut muuta kun tarttua raivassahan kahvoihin ja alkaa pistään evästä nurin.

Ranta ennen....

...ja jälkeen 19 000 askeleen. Ihan tuo ranta on pakko jättää talveen, että
saadaan risut pois järvestä

Mutta pakko todeta että koivikko on kyllä kaunis ilman leppä- ja pajuryteikköä

Muutamat pikku kuuset tuonne vielä jäi, mutta josko sieltä vaikka
joulukuusiksi päätyvät. Ranta kuitenkin alkaa näkyä jokaisen tankillisen
jälkeen enemmän ja enemmän

Voittaja fiilis, pari tankillista polttoainetta ja kolme litraa hikeä :)

Kuistin pelastus osa 3 - Uudet portaat

Nyt on betonit vähäksi aikaa ainakin taputeltu meidän tontilla. Kuistinpelastusoperaatio etenee vaihe vaiheelta ja viime marraskuussa kadonneet portaat ovat palanneet komistamaan talon edustaa.

Valun alle juntattiin sepeliä koska maanpintaa piti nyt vaihteeksi nostaa kaivuutöiden jäljiltä

Äkkiseltään tälläinen maallikkonaisihminen ei välttämättä heti olisi keksinyt, että miten tällaisten pyramidin mallisten rappusten valumuotti rakennetaan, mutta ammatilaiselle se on helppoa. Laudoilla kasaan ja rautaa sisään. 

Taisi sinne kyllä sujahtaa jonkilainen lämmityskaapelikin, että talvikelissä saadaan pidettyä taivasalla olevat rappuset turvallisina sitten vanhemmitenkin kulkea.

"Valutalkoissa" olikin sitten mukana jo kolme sukupolvea timpurimme apuna kun mummo ja pojat olivat varmistamassa betonin tasaista leviämistä. Jälkikin on sen mukaista eli tosi komiat tuli. 

Iso kiitos kesän urakoinnista mahtavalle timpurillemme Janne Jokiselle. Työtä ammattitaidolla ja mielettömällä asiantuntemuksella perinteisin menetelmin, arvostan! Voimme todellakin suositella! Tästä eteenpäin astuu remmiin loppuvuodeksi taas pelkät amtöörientisöijät

Porrastyömaalla rakennustarkastajina toimivatkin tällä kertaa sulkapeitteiset perheenjäsenemme. Muisto ja Kerttu kävivät tarkistamassa rappusten toimivuuden välittömästi.

Ja kyllä! Näitä pitkin pääsee helposti kanasetkin anastamaan koiravartion eväät