Perinteinen ruokaskafferi keittiön nurkkaan

Tämä nurkkaus keittiössä kylppärin ja tuvan välissä suorastaan huutaa ruokakomeroa, eikö huudakin?

Isäntä istui kaksi iltaa tuossa keittiön lattialla tuijottaen nurkkausta ja väitti ettei osaa sellaista tehdä. En uskonut - eikä kannattanutkaan!

Vanha tähän projektiin juuri sopiva ovi löytyi autotallin syövereistä.

Makuun kun on päästy, niin tämäkin mööpeli kasataan meillä lähes kokonaan ilman nauloja ja ruuveja.

Runko pystyssä! Sivuseinämät tulevat entisen ruokakomeron nykyisen kylpyhuoneen vanhoista kattopaneleista.

Kattopanelit ovat sopivasti ajan patinoimat ja sointuvat vanhaan hirsiseinään hienosti.

Nauloja käytettiin ylälistan asennukseen ja sivupanelien kiinnitykseen, sekä hyllyn kannakkeisiin. Pienet koristemaalaukset oven peileihin syntyi tällä kertaa sapluunan avustuksella.

Yläkaappi sai tilapäisesti verhon oveksi ja jää odottelemaan isännän puutyöverstaan tuotosta lopullisesta ovesta.

Ruokaskafferin ylälista on niin ikään kierrätysmateriaalia kylpyhuoneen kattolistoista.

Että vai ei osannut! Hyvä tuli, ruokakomeroksi tämä ei meillä varsinaisesti muutu, vaan tulee toimittamaan patakaapin virkaa. Yksi nurkka taas siistitty!

Maalia emännänkaappiin - koristemaalausta

Melkein kolme vuotta sitten poistelin sivuhommina vanhasta emännänkaapista maalit (blogissa siitä täällä). En osannut tuolloin päättää miten kaappi maalataan, joten se on seisonut tuvassa ilman maalia nyt kolme vuotta. Mutta siitä se ajatus sitten lähti... koristemaalauksesta nimittäin.

Olen harrastanut posliininmaalausta joskus muinoin, mutta koristesiveltimiin en ole koskenut yli kymmeneen vuoteen. Pieni harjoittelu muutamalle vanerin palaselle oli siis paikallaan.

Vähän on suti ruosteessa, mutta josko maltillisella aloituksella uskaltaa ryhtyä ihan tositoimiinkin.

Kokeilin ensin sapluuna-maalausta, mutta se ei ole kyllä minun juttu. Lyijykynällä mallit oviin ja vapaalla kädellä maalaus päälle.

Pientä kuviota lasiovien kulmiin niin, ettei ihan silmille hyppää. Toisesta laatikosta on vedin kadonnut matkan varrella, eikä ihan identtistä löytynyt tilalle. Uudet vetimet sopivat tyyliin mielestäni kivasti.

Alakaappien ovat vaativat hieman suuremman kuvion että erottuu laajasta pinnasta.

Siinä ne nyt ovat - kohtuu hillityt, jopa siinä määrin etteivät pompi omillekaan silmille. Kaappi siistiytyi jo tällä ehostuksella mahdottomasti. Runko on edelleen vanhassa maalissa ja niin saa toistaiseksi ollakin eli uutta inspiraatiota odotellessa.

Uusi kaappi makuukamariin - yksi nurkka jälleen siistiksi

Keskeneräisyydelle siedättyminen on oleellinen osa elämää vanhan talon kanssa. Ikuinen murhe on säilytystila ja sen puute. Neljän vuoden jälkeen emme ole onnistuneet ratkaisemaan kaikkia vaatesäilytyksen haasteita. Tänään saimme kuitenkin jälleen pienen helpotuksen.

Löysin tori.fi:stä mäntyisen vaatekaapin, joka on ootrattu vanhan näköiseksi - ei ehkä lopullinen ratkaisu tähän huoneeseen, mutta ei kuitenkaan mikään lastulevyhirvitys.

Värit ovat kauniit ja ovikoristeet suorastaan aivan ihanat!

Mummoni vanhan valkoinen vaatekaappi muuttaa rantamökkiin nuorelle herralle vaatekaapiksi. Isännän ja emännän tuolit pääsevät taas oikeuksiinsa ikkunan edessä.

Ja tämä ihana valo! Ihan tässä huhtikuun lapsi herää talvihorroksesta eloon <3

Tiskikoneen integroiminen vanhan talon keittiöön

Millingtonia on kunnostettu vanhaa vaalien. Tietyt nykyajan mukavuudet helpottavat elämää kuitenkin niin paljon, ettemme esimerkiksi halua olla ilman astianpesukonetta. Vanhan talon keittiöön astianpesukoneeksi valikoitu integroitava AEG:n malli.

Ensimmäinen ajatus oli, että peitinlevy tehdään vanerista ja maalataan samalla värillä kuin keittiön pitkän sivun kaapiston ovet eli siniharmaa ovi, jossa kirkkaan punainen vedin.

Kuistilla majaili yksi vanha pöytä, joka oli luokiteltu "poistoon" ja siitä se ajatus sitten lähti...

Isäntä pisti puuverstaassa toimeksi ja pienenti pöydänkannen sopivaksi astianpesukoneelle.

Vetimen isäntä oli sorvaillut jo viime kesänä valmiiksi.

Nyt ongelma on vain se, että mitä tuolle pinnalle tehdään? Maalatakko vai ei?  Peitinlevy saa nyt olla tuollaisenaan jonkin aikaa, että silmä sanoo mitä tapahtuu. Meneekö koko tiskipöytä puunsävyilla vai muuttuuko astiakaappikin vielä maalille vai mitä tapahtuu? Nyt ei voi yhtään tietää...

Seuraavaksi lähtee keittiön nurkkaan muodostumaan ruokaskafferi, joka tulee kätkemään sisuksiinsa mm. mikroaaltouunin.

Tiskipöytä vanhoista lattialankuista

Kesällä teimme työtason keittiöön kahdesta vanhasta halkolaatikollisesta tiskipöydästä ja vanhoista lattialankuista. Tai totuuden nimissä isäntä teki, minä maalasin kaapistot ja öljysin työtason. Keittiön remontti on ollut lepotilassa heinäkuun jälkeen, koska kylpyhuone on vienyt kaiken ajan ja energian. Kylpyhuoneen viimeistelyt laitetiin nyt välillä jäähylle, jotta saamme astianpesukoneen käyttöön ja vesipisteen myös keittiöön.

Työtaso saa nyt kaverin vanhoista lattialankuista ja vanhasta patakaapista tehdystä tiskipöydästä. Isännän viime kesäinen hankinta; höylä näytti tässä projektissa taas tarpeellisuutensa. Lattialankut höylättiin ensin sileiksi.

Patakaappi on ollut tiskipöytänä tähänkin asti. Ensimmäisen kerran patakaappi näyttäytyi blogissa jo toukokuussa 2015. Pitkällisen harkinnan jälkeen rouva Pata on päätetty uhrata toimittamaan allaskaapin virkaa.

Isäntä kasasi tiskipöydän perinteisillä lohenpyrstöliitoksilla ilman yhtään naulaa, ruuvia tai liimausta. 

Asennushommissa pitää olla tarkkana. Onneksi on rakennusvalvonta läsnä koko ajan ja ihan joka paikassa.

Pari kerrosta öljyä pintaan.

 Tänä talvena on onnen ja ilon päiviä mahtunut Milligtonin maailmaan todella monta. Yksi niistä saavutettiin jälleen nyt maaliskuussa 2019 kun keittiön hanasta tulee vettä ja astianpesukone pyörähti päälle ensimmäisen kerran.

Roskakaappi sai verhon eteensä ja hanakin asettui paikoilleen. Astianpesukoneesta puuttuu vielä peitinlevy, mutta kyllä tätä jo kelpaa esitellä. 

Mitä ihmettä sitä ihminen tekee kaikella vapaa-ajalla, joka irtoaa kodin perushommista? Enää ei tarvitse kantaa vettä sisään, eikä ulos. Lämmin vesi tulee hanasta, pyykit peseytyy kylpyhuoneessa, eikä niitä tarvitse kuljetella edes takaisin kahden kodin välillä, suihkuun pääsee ilman saunan lämmitystä ja nyt vielä astiatkin peseytyy koneessa itsekseen. Kyllä tätä osaa taas arvostaa neljän vuoden aikamoisen hulabaloon jälkeen ihan kiitettävästi. Kesä saisi tulla jo...

Kylpyhuoneen kodinhoitokeskus valmistuu

Meillä tuo armas isäntä ei varmasti tee mitään asioita oikaisten. Kylpyhuoneen wc:n ja suihkun vastaiseen päähän tulee pyykinpesukone, pyykkikaappi ja siivouskaappi. Isäntä päätti rakentaa kompleksin perinteisin lohenpyrstöliitoksin ilman ruuveja, nauloja tai liimaa. Ja kun hän jotain päättää niin sen hän myös tekee.

Kaapin runko valmistuu kylpyhuoneen eli entisen ruokakomeron vanhoista lattialankuista. Lankut piti ensin höylätä tasaiseksi, jonka jälkeen alkoi varsinainen työstö. Ei kestäisi emännän hermot tätä hommaa, ei...

Hyllykön jokainen liitos sopii toisiinsa kuin hanska käteen. Ylä- ja alalaudoitukseen tuli lisäksi vinottaiset tukipuut molempiin päihin.

Pieni keskustelu hyllykön rakentamisen yhteydessä käytiin siitä, voiko koko kapistuksen kasata puuverstaassa ja siirtää sen jälkeen kokonaisena kylpyhuoneeseen. Jätän nyt kertomatta, että kumpi meistä oli sitä mieltä että kaappi ei mahdu kylpyhuoneen ovesta sisään...

Vasempaan reunaan siivouskaappi, keskelle pyykkikaappi ja pesukoneen päälle oli tarkoitus tulla laatikostot, mutta nyt tuo tulikin niin korkealle että pitää miettiä uusiksi. Kaapin päälle jää tilaa säilytykoreille joihin saamme paperisäkit piiloon. Oviratkaisu on tarkoitus tehdä ainakin tässä vaiheessa verhoilla - mutta minkälaisilla, se on vielä mietinnässä. 

Pesukone kuitenkin pyörii jo!

On tämä ameriikkaa!

Paljastan nyt sitten myös sen, että miten kaappi kylpyhuoneeseen sisään saatiin, sen jälkeen kun sitä kaikin perin oli sisälle yritetty ensin änkeä. Pikku pala oven yläpuolelta pois niin johan alkoi mahtumaan - no comments :D