Millingtonin keittiössä on ollut, ties kuinka kauan suuri astiakaappi lasiovilla. Kaappi on pari metriä korkea ja luonnollisesti umpipuuta eli painaa kun synti. Kaappi on nyt tämän reilun vuoden aikana seilannut remontin eri vaiheissa keittiöstä tupaan, tuvasta kamariin ja nyt kamarista edelleen takaisin tupaan. Sinänsä ihan kivaa reissaamista kun kaappi ei tosiaan mahdu pystyasennossa edes oviaukoista kulkemaan.
Kaapissa on monen monta maalikerrosta ja tällä hetkellä paksu suklaanruskea maali peittää ovia ja laatikoita.
 |
| Tältä astiakaappi näytti keittiössä kun ensimmäisen kerran Millingtoniin saavuimme |
 |
| Kamarissa kaappi majaili keittiön ja tuvan lattiaremontin ajan - ollen koko projektin ajan todellakin kuin lastattu laiva |
Härkää sarvista ja ovi kerrallaan testaamaan mitä tämän ruskean alta paljastuukaan.
Ruskean maalin alta paljastui ensin kohtalaisen kirkas vihreä ja sen alla todella kaunis alkuperäinen harmaa. En meinannut pysyä pöksyissäni kun tuon ensimmäisen sivun maali lähti noin hienosti, jättäen alkuperäisen maalipinnan lähes ehjäksi. Työvälineinä käytin sikliä ja hyvin lämmitettyä ilmaa, ilma mitään kemikaaleja. Ja tuo punainen vekotin tuossa oven päällä on sitten vaan vähän tehokkaampi fööni, eikä suinkaan kuumailmapuhallin, jos joku sitä sellaiseksi luuli ;)
Kokonaan maali ei tietenkään lähtenyt noin hienosti mutta uskaltaisin väittää että näinkin tämä on kauniimpi kuin ruskeana. Ovet kevenivät ihan silmissä eikä kaappi näytä enää niin valtavalta rohjakkeelta. Päätin jättää ovet nyt näin, enkä rungolle tee vielä tässä vaiheessa yhtään mitään. Katsotaan sitten jossain vaiheessa, kun tulee hetki että on ylimääräistä joutoaikaa ;)
Kaapin paikka on jatkossa tuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti