Navetan salaisuudet

Millingtonin pihalla seisoo, ei niin kovin tukevasti, mutta seisoo kumminkin navetta. Siellä on aikoinaan asunut kymmenkunta lehmää, pari hevosta, possuja ja ilmeisesti myös lampaita sekä perinätiedon mukaan joskus myös vuohi.

Jätöksistä päätellen tässä osassa navettaa on
majaillut joskus lampaita

Tallissa on pilttuut kolmelle hevoselle

Syöttö- ja juottokaukalot ovat säilyneet hyvin

Navetan puoli

Sikala

Lehmänkellot seinällä muistuttavat entisistä asukkaista

Nostalgia pläjäyksen jälkeen tositoimiin. Imu laulamaan ja johan saa heinät kyytiä

Navetan alakerrasta tuli autokuormallinen heiniä ja sikala jäi vielä siivoamatta,
samoin navetan ylinen

Taivaan tuuleen haihtui heinät

Sanoisin että kätevää eikö totta. Tosin sanoin tuossa isännällekin että tällaisessa vanhan talon ootraamisprojektissa sana SIISTEYS saa jotenkin ihan eri merkityksen kun ennen, vai mitä sanotte? Eikö olekin siistiä??? Onko puhdasta, niin se on sitten ihan eri juttu se :)

Ja sitten TADAA!!! Saanko esitellä uusi työhuoneeni:

Ei, meille ei ole tulossa hevosia, sikoja, lehmiä eikä edes niitä kyyttöjä (no okei, lampaita tulee, mutta se on eri juttu se). Navettaan muutti kaikki lattialankut, jotka on irroiteltu puolesta talosta. 

Ja voin paljastaa, ei ollu ihan pikku juttu näiden roudaaminen talosta navettaan! Lattialankkuja on 80 kpl ja niistä 36 on 5.20m pitkiä ja paksuudeltaan keskimäärin noin 4cm. Marssittiin sitten yhteistuumin noin 40 kertaa talon ja navetan väliä. Askelmittari näyttää molemmille tällekin päivälle yli 20 000 askelta. 

Jokainen lankku pitää käydä läpi taltan, raspin ja teräsharjan
kanssa, jotta lattian väliin tippuneet kököt saadaan pois.
Tämän jälkeen pinta vielä karhennetaan ennen takaisin paikoilleen
asentamista ja maalausta.

Onneksi kokolailla kieroutunut huumorintajumme siivittää eteenpäin, silloinkin kun ei enää millään meinaisi jaksaa enää yhtään lautaa tahi naulaa. Isäntä totesi lohdullisesti noin marssin 36 aikana, että ajatteleppas jos rakennettaisiin ihan uutta taloa, kaikki tälläinen purkaminen ja edestakas roudaaminen jäisi kokonaan tekemättä. Niinpä... auttoi taas kummasti nostamaan tassua lumisohjossa toisen eteen. 

Harras toive olisi, että silloin kun nämä lankut muuttavat takaisin taloon ei maassa lunta olisi.

Hyötyliikuntaa Millingtonilaisittain

Aamu valkenee Millingtonissa pilvisenä. Raotan varovaisesti oikeaa silmäluomea... juu silmä aukeaa ja vielä toinenkin. Varovaista sormien ojentelua ja aijaijai... niin ovat kun tönkkösuolatut muikut. Käännyn kyljelleni, alaselkä huutaa hoosiannaa, mutta josko tuosta sängynlaidasta kiskomalla saisi itsenä ylös. Oi joi, haukkari on aivan jumissa ja kyynärpäät eivät meinaa suoristua.

Pääsen kuitenkin ylös. Sukkia jalkaan laittaessa pakarat muistuttavat olemassaolostaan, keskimmäinen pakaralihas on siis yhä edelleen olemassa, eikä ole käytön puutteessa istumatyöläiseltä surkastunut kokonaan pois - hyvä niin.

Puoli pannua kahvia niin eiköhän tämä kone tästä käynnisty taas.

Mitä ihmettä olemme siis tehneet? Nyt ei pysty kertomaan, koska tarina vaatisi hieman pitemmän setin istumista ja nyt ei pysty. Ei sen takia, että olisin niin kipeä selästäni etten istumaan pystyisi tai että sormet olisivat niin jäykät etteivät taipuisi näppäimistölle, vaan sen takia että isännän mönkkärin kaasu antaa tuolla ulkona jo komentoja että jouduhan jo sieltä.

Tässä kuitenkin vihje kyllä tästäkin päivästä vielä aurinkoinen tulee ;) Ja jos oikein kutkuttaa niin käy katsomassa eilinen video Instagramista @VillaMillington.

Arkirealismia remontin keskeltä

Kuten jo tuossa viikonloppuna kerroin Millingtonissa valmistaudutaan yhteen tähän asti suurimmista projekteista. Lattiat nostetaan ylös puolesta talosta ja alapohja uusitaan ja eristetään. Pääsiäisen aikana huusholli siis muutti neljästä huoneesta kahteen. 

Keittiön "toiminnoista" ruokapöytä muutti saliin, jossa myös tirriäiset pitävät nyt majaa. Meidän kamariin puolestaan siirtyi ruuanvalmistus ja tiskihommat. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on siirretty nyt myös varastoon, mutta siitä huolimatta joka paikka on täynnä kamaa. Katsotaanhan, miten hermo tässä kestää - ihan ei muutamassa viikossa ole tämä setti valmis. Mutta näillä mennään nyt hamaan tulevaisuuteen - paree olla takertumatta muotoseikkoihin seuraavien kuukausien aikana.

Salissa ruokaillaan pienen pirtinpöydän äärellä - veljesten painiessa siinä sivussa

Keittiön ja kamarin välinen ovi menee toistaiseksi "sulki", jottei pöly leviä
ihan joka paikkaan. Jonkun kerran on varmasti etsiskeltävä tavaroita tästä kaaoksesta

Ja sitten niitä positiivisiä puolia: sisälämpötila teki uuden
talvikauden ennätyksen +24 - suorastaan hikevää!

Pääsiäisperinteitä - jo toista kertaa

Pääsiäiskokko paloi jo toista kertaa uuden isännän aikakaudella. Viime vuonna pääsiäinen oli aika paljon myöhemmin, mutta puuhat eivät ole vuodessa paljon muuttuneet. Eroa on sen verran, että tänä vuonna kokko oli lähinnä vain palavinaan, koska risut olivat niin kosteita, eikä tuvan seinistä vielä riitä pinkopahveja poltettavaksi. Tikkupulille ja makkaroille jouduttiin sitten rakentelemaan nuotio ihan klapeista.

Sen verran lämpöä tämä risukasa kuitenkin sai aikaiseksi että koivun oksat paljastivat jo hiirenkorvansa. Toinen ihan pomminvarma kevään merkki on joutsenten saapuminen. Kuuden linnun seurue kävi jo tarkastusreissulla järvellä, mutta ei sulaa kohtaa ei vielä ole.

Pääsiäiskoristeita askartelimme herra 10v:n kanssa yhden tipun ja pääsiäisnoidan verran.

Lattialankkujen nosto

Millingtonin pohjoispäädyssä on aikojen saatossa maa noussut niin että sulamisvedet ovat virranneet talon alle, lahottaen alimpia rakenteita lähinnä vasat. Kaadot pihalla korjattiin marraskuussa, joten syyllinen tuhoihin pitäisi olla korjattuna. Nyt on seurausten korjaamisen aika. Lattiat nostetaan ylös ruokakomerosta, keittiöstä ja tuvasta. Kamarin ja salin alla on kaikki ok, eli tässä vaiheessa vain puolet talosta saa uutta hirttä alleen, sekä uudet eristeet. Jospa ensi talvena ei keittössäkään lattialla olisi enää ihan niin paljon pakkasta.

Ruokakomero pääsee työn alle ensimmäisenä.

Yritin kesällä saada tummuneita hirsiä putsatuksi hyllyjen
välistä. Tuntui aika toivottomalta ja luovutin homman tähän
vaiheeseen. Jotain sain kuitenkin näköjään aikaankin.

Perintötyökalulle oli ensimmäisen lankun irroituksessa käyttöä

Ensimmäinen lankku irti

Tädää! Lattialankut on tapitettu ja saadaan ehjänä irti 

Työnjohtaja tarkkana

Positiivisenä yllätyksenä todettakoon, että eristeenä ollut pupero (savea, sammalta
ja  hiekkaa) lattian alla oli ihan kuivaa. Vaikka isäntä tuosta montun kohdalta
 taisi osittain läpi kuitenkin hujahtaa

Lattialankut lähtivät hienosti ehjinä ja ovat niin paksut, että hyvin pystytään hyödyntämään vielä edelleen seuraavallekin sadalle vuodelle. Muutama tappi toki katkesi, mutta se ei tahtia haittaa

Auringonpaistetta ja pöllijumppaa

Metsätyöt saivat nyt pisteen tämän talven osalta! Ei sillä etteikö tekemistä vielä olisi, mutta tämän viikonlopun jälkeen Millingtonin väki kääntää kevät vaihteen päälle.

Lauantain jälkeen saldo näytti tältä

Koko viikonloppu ajettiin puita metsästä, mutta nyt ne on yhdessä tai itseasiassa useammassa kasassa pihan nurkalla odottamassa sahaamista, pilkkomista ja pinoamista sekä kuivumista.

Työnjohtaja tarkistamassa että tulihan tähän viimeiseen
kuormaan nyt varmasti joka pölli

Metsässä arvioin, että olemme kaataneet noin 30 kuutiota puita, mutta väärin meni. Pinokuutioita on nyt 45-50. Ja se yksi kaikkein suurin koivu pötköttää vielä tuossa pellolla pätkimättä. Kuinka paljon noista sitten halkoja tulee, 80-90 heittokuutiota?

Me ei ikimaailmassa ehditä polttaa kaikkia puita elinaikanamme ja isäntä on sitä mieltä että mitäänhän ei myydä! Ei tietenkään... kuulinkin jostain, että polttopuiden hamstraus on varma ikääntymisen merkki miehillä. Vielä kun tähän lisätään se, että tuo ukkokulta on alkanut pitää niitä Jaakko Saariluoman mainostamia miesääniä liikkuessaan.  Tiedättekö mitä tarkoitan? Ei en tarkoita niitä miesääniä joissa on aromit mukana, vaan sitä että hän kulkeen ympäriinsä ja murhahtelee itsekseen ja pitää kaikenlaisia sivuääniä mutisten kuten duppaduppaduppaduu... jne. Eli tulemme kyllä aika selkeästi tilanteeseen, jossa on todettava että kyllä ne nuoruusvuodet taitaa olla meidänkin huushollissa takana päin ja hyvä niin, elämä on mahtavaa juuri tässä ja nyt. 

Rankakasat odottavat sirkkeliä

P.S Isäntä oikoluki tekstin ja kertoi ettei nuo rangat mihinkään sirkkellin ole menossa - niistä tulee kuulemma lampaille aitaus, koska niin on ennenkin tehty. Olishan se nyt pitänyt arvata, ettei me minkään liian helpon ratkaisun kautta tätäkään hommaa hoideta. Verkkoaita = nykyajan hömpötyksiä ;)