Koivun mahlan juoksutus

Pari vuotta sitten keväällä yritimme esikoisen kanssa ensimmäisen kerran juoksuttaa mahlaa koivuista. Taisimme silloin olla vain liian myöhään liikkeellä kun tulos oli laihanlainen. Tänä aamuna, kiitos sosiaalisen median heräsin tähän hommaan uudestaan.

Juoksujalkaa pihalle porakone, mehumaijan letku ja puhdas pullo kainaloon!

Ja voi mikä ilon ja onnen päivä! Mahlaa lähti juoksemaan heti ihan noronaan pulloon. Päivän aikana valui noin 3,5 litraa. Maistamaan päästiin heti tuoreeltaan, kumpikaan meistä ei ollut mahlaa ennen maistanut.

Väri yllätti - olin luullut, että mahla on hieman kellertävää, mutta ei ihan kirjasta tavaraa pulloon liritti. Tarkemmin googlea tutkiessa selvisikin sitten että väri muuttuu kellertäväksi kun mahlasta haihdutetaan vettä.

Maku yllätti myös - erittäin mieto todella kylmä juoma, vain aavistus makeutta mukana, ei minkäänlaista tuoksua. Jos tätä olisin joutunut sokkona maistamaan en todellakaan olisi osannut arvata mahlaksi.

Netin syövereistä löytyi myös mahlasimaresepti. Mikäli ensi yön juoksutus onnistuu, saattaapi olla että on tuota simaakin kokeiltava. Resepti löytyy Kotilieden sivuilta.

Mitenkään tämä ei nimittäin lapasesta nyt lähtenyt... tuolla puun juurella kököttää nyt 10 litran tonkka. Kyseinen koivu on joka tapauksessa menossa kaatoon, joten otetaan siitä nyt kaikki irti ennen kun on nurin.

Kun äiti uuden hellan sai

Keittiö remontti etenee ja uusi hella saapui taloon viime viikolla. Alunperin haaveilin Smegin irtouunista ja kaasutasosta, mutta sitten tapasin Lofran ja rakastuin (ja edelleenkään tämä ei ole kaupallinen yhteistyö). Viime viikolla tämä italialainen kaunotar sitten odotetusti saapui.

Hellan asennus oli tietenkin tarkkaa tiimi työtä. Hellassa on neljä erikokoista kaasupoltinta ja kiertoilmauuni. Uuni toimii "valovirralla", mikä on pelastus vielä toistaiseksi ennen ensi kesän sähköremonttia.

Kuvat puhukoot puolestaan! I love it!

Liesi saa kylkeensä jossain vaiheessa työtason, kunhan sopiva aihio jostain löytyy. Samalla teemalla mennään kuin muissakin keittiön tasoissa eli kansi tulee vanhoista lattialankuista. Itse "kaapiksi" haluaisin lipaston. Lipaston ja hellan väliin jää sitten kaappi kaasupullolle. Etsintä siis jälleen kerran päällä ja kohteena puinen vanhaan tyyliin sopiva peruslipasto, jossa leveys noin metri.

Perinteinen ruokaskafferi keittiön nurkkaan

Tämä nurkkaus keittiössä kylppärin ja tuvan välissä suorastaan huutaa ruokakomeroa, eikö huudakin?

Isäntä istui kaksi iltaa tuossa keittiön lattialla tuijottaen nurkkausta ja väitti ettei osaa sellaista tehdä. En uskonut - eikä kannattanutkaan!

Vanha tähän projektiin juuri sopiva ovi löytyi autotallin syövereistä.

Makuun kun on päästy, niin tämäkin mööpeli kasataan meillä lähes kokonaan ilman nauloja ja ruuveja.

Runko pystyssä! Sivuseinämät tulevat entisen ruokakomeron nykyisen kylpyhuoneen vanhoista kattopaneleista.

Kattopanelit ovat sopivasti ajan patinoimat ja sointuvat vanhaan hirsiseinään hienosti.

Nauloja käytettiin ylälistan asennukseen ja sivupanelien kiinnitykseen, sekä hyllyn kannakkeisiin. Pienet koristemaalaukset oven peileihin syntyi tällä kertaa sapluunan avustuksella.

Yläkaappi sai tilapäisesti verhon oveksi ja jää odottelemaan isännän puutyöverstaan tuotosta lopullisesta ovesta.

Ruokaskafferin ylälista on niin ikään kierrätysmateriaalia kylpyhuoneen kattolistoista.

Että vai ei osannut! Hyvä tuli, ruokakomeroksi tämä ei meillä varsinaisesti muutu, vaan tulee toimittamaan patakaapin virkaa. Yksi nurkka taas siistitty!

Maalia emännänkaappiin - koristemaalausta

Melkein kolme vuotta sitten poistelin sivuhommina vanhasta emännänkaapista maalit (blogissa siitä täällä). En osannut tuolloin päättää miten kaappi maalataan, joten se on seisonut tuvassa ilman maalia nyt kolme vuotta. Mutta siitä se ajatus sitten lähti... koristemaalauksesta nimittäin.

Olen harrastanut posliininmaalausta joskus muinoin, mutta koristesiveltimiin en ole koskenut yli kymmeneen vuoteen. Pieni harjoittelu muutamalle vanerin palaselle oli siis paikallaan.

Vähän on suti ruosteessa, mutta josko maltillisella aloituksella uskaltaa ryhtyä ihan tositoimiinkin.

Kokeilin ensin sapluuna-maalausta, mutta se ei ole kyllä minun juttu. Lyijykynällä mallit oviin ja vapaalla kädellä maalaus päälle.

Pientä kuviota lasiovien kulmiin niin, ettei ihan silmille hyppää. Toisesta laatikosta on vedin kadonnut matkan varrella, eikä ihan identtistä löytynyt tilalle. Uudet vetimet sopivat tyyliin mielestäni kivasti.

Alakaappien ovat vaativat hieman suuremman kuvion että erottuu laajasta pinnasta.

Siinä ne nyt ovat - kohtuu hillityt, jopa siinä määrin etteivät pompi omillekaan silmille. Kaappi siistiytyi jo tällä ehostuksella mahdottomasti. Runko on edelleen vanhassa maalissa ja niin saa toistaiseksi ollakin eli uutta inspiraatiota odotellessa.

Uusi kaappi makuukamariin - yksi nurkka jälleen siistiksi

Keskeneräisyydelle siedättyminen on oleellinen osa elämää vanhan talon kanssa. Ikuinen murhe on säilytystila ja sen puute. Neljän vuoden jälkeen emme ole onnistuneet ratkaisemaan kaikkia vaatesäilytyksen haasteita. Tänään saimme kuitenkin jälleen pienen helpotuksen.

Löysin tori.fi:stä mäntyisen vaatekaapin, joka on ootrattu vanhan näköiseksi - ei ehkä lopullinen ratkaisu tähän huoneeseen, mutta ei kuitenkaan mikään lastulevyhirvitys.

Värit ovat kauniit ja ovikoristeet suorastaan aivan ihanat!

Mummoni vanhan valkoinen vaatekaappi muuttaa rantamökkiin nuorelle herralle vaatekaapiksi. Isännän ja emännän tuolit pääsevät taas oikeuksiinsa ikkunan edessä.

Ja tämä ihana valo! Ihan tässä huhtikuun lapsi herää talvihorroksesta eloon <3

Tiskikoneen integroiminen vanhan talon keittiöön

Millingtonia on kunnostettu vanhaa vaalien. Tietyt nykyajan mukavuudet helpottavat elämää kuitenkin niin paljon, ettemme esimerkiksi halua olla ilman astianpesukonetta. Vanhan talon keittiöön astianpesukoneeksi valikoitu integroitava AEG:n malli.

Ensimmäinen ajatus oli, että peitinlevy tehdään vanerista ja maalataan samalla värillä kuin keittiön pitkän sivun kaapiston ovet eli siniharmaa ovi, jossa kirkkaan punainen vedin.

Kuistilla majaili yksi vanha pöytä, joka oli luokiteltu "poistoon" ja siitä se ajatus sitten lähti...

Isäntä pisti puuverstaassa toimeksi ja pienenti pöydänkannen sopivaksi astianpesukoneelle.

Vetimen isäntä oli sorvaillut jo viime kesänä valmiiksi.

Nyt ongelma on vain se, että mitä tuolle pinnalle tehdään? Maalatakko vai ei?  Peitinlevy saa nyt olla tuollaisenaan jonkin aikaa, että silmä sanoo mitä tapahtuu. Meneekö koko tiskipöytä puunsävyilla vai muuttuuko astiakaappikin vielä maalille vai mitä tapahtuu? Nyt ei voi yhtään tietää...

Seuraavaksi lähtee keittiön nurkkaan muodostumaan ruokaskafferi, joka tulee kätkemään sisuksiinsa mm. mikroaaltouunin.

Tiskipöytä vanhoista lattialankuista

Kesällä teimme työtason keittiöön kahdesta vanhasta halkolaatikollisesta tiskipöydästä ja vanhoista lattialankuista. Tai totuuden nimissä isäntä teki, minä maalasin kaapistot ja öljysin työtason. Keittiön remontti on ollut lepotilassa heinäkuun jälkeen, koska kylpyhuone on vienyt kaiken ajan ja energian. Kylpyhuoneen viimeistelyt laitetiin nyt välillä jäähylle, jotta saamme astianpesukoneen käyttöön ja vesipisteen myös keittiöön.

Työtaso saa nyt kaverin vanhoista lattialankuista ja vanhasta patakaapista tehdystä tiskipöydästä. Isännän viime kesäinen hankinta; höylä näytti tässä projektissa taas tarpeellisuutensa. Lattialankut höylättiin ensin sileiksi.

Patakaappi on ollut tiskipöytänä tähänkin asti. Ensimmäisen kerran patakaappi näyttäytyi blogissa jo toukokuussa 2015. Pitkällisen harkinnan jälkeen rouva Pata on päätetty uhrata toimittamaan allaskaapin virkaa.

Isäntä kasasi tiskipöydän perinteisillä lohenpyrstöliitoksilla ilman yhtään naulaa, ruuvia tai liimausta. 

Asennushommissa pitää olla tarkkana. Onneksi on rakennusvalvonta läsnä koko ajan ja ihan joka paikassa.

Pari kerrosta öljyä pintaan.

 Tänä talvena on onnen ja ilon päiviä mahtunut Milligtonin maailmaan todella monta. Yksi niistä saavutettiin jälleen nyt maaliskuussa 2019 kun keittiön hanasta tulee vettä ja astianpesukone pyörähti päälle ensimmäisen kerran.

Roskakaappi sai verhon eteensä ja hanakin asettui paikoilleen. Astianpesukoneesta puuttuu vielä peitinlevy, mutta kyllä tätä jo kelpaa esitellä. 

Mitä ihmettä sitä ihminen tekee kaikella vapaa-ajalla, joka irtoaa kodin perushommista? Enää ei tarvitse kantaa vettä sisään, eikä ulos. Lämmin vesi tulee hanasta, pyykit peseytyy kylpyhuoneessa, eikä niitä tarvitse kuljetella edes takaisin kahden kodin välillä, suihkuun pääsee ilman saunan lämmitystä ja nyt vielä astiatkin peseytyy koneessa itsekseen. Kyllä tätä osaa taas arvostaa neljän vuoden aikamoisen hulabaloon jälkeen ihan kiitettävästi. Kesä saisi tulla jo...