lauantai 19. joulukuuta 2015

Piparkakkuja ja joulusuklaata

Lapsuudessa jouluun valmistautuminen alkoi perinteisesti jo itsenäisyyspäivänä. Isä laittoi tuolloin kinkun suolaan ja me lapset leivottiin pipareita äidin kanssa. Ikuinen kissanhännän veto oli siitä milloin kinkun suolavesi on sopiva. Raa´alla perunallahan sitä mitattiin.

Pipareiden leivontaperinne on omaan kotiinikin jäänyt, lukuunottamatta tätä vuotta. Itsenäisyyspäivä livahti ihan ilman leivontaa ja kinkkua en ole itse omassa huushollissani suolannut kertaakaan. Tilanne korjattiin tänään, koululaisten ja oman ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.




Leivinuuniin en pipareita uskaltanut laittaa ja kaasu-uunikin osoitti omat haasteensa leivonnan suhteen. Jotain säädyllistä saatiin kuitenkin aikaiseksi ja koristeluvirtuoosit pääsivät vauhtiin.






Herra 12v halusi tehdä myös itse suklaata, ei kun tuumasta toimeen. Kookosrasva sulatukseen, tomusokeria, kaakaojauhetta, maitojauhetta ja ripaus suolaa. Ainekset sekaisin ja kovettumaan.


Hieman pehmeä suklaa leikattiin valmiiksi paloiksi ja jälleen päästään koristelemaan



Varsinainen joulukuusi tulee meille tänä vain vuonna ulos. Tosin lieviä haasteita kuusen pystyssä pysymisen kanssa tässä mäen päällä on jo ollut, mutta eiköhän tuo jouluksi jotenkin jaloilleen saada.

Sisällä kamari ja sali saivat molemmat omat pienet kuusensa valoineen päivineen.



Päivän kruunasi ulko-oveen asennettu kranssi. Kranssi matkasi männä viikolla Tallinnasta matkalaukussa monen vaiheen kautta, mutta päätyi kuitenkin ehjänä Millingtonille saakka ja onhan se hieno.

Ihanaista joulun odotusta!














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti