Viides loppiainen Millingtonissa

Uusi vuosi ja vuosikymmen kääntyy Millingtonissakin. Talo täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 90-vuotta ja näyttää melkein samalta kuin valmistuessaan. Erona on yhden ristin sakaran puuttuminen katolta ja katon tiilien vaihtuminen peltiseksi. Nämä muutokset on tehty joskus 30-vuotta sitten. Vielä toistaiseksi on arvoitus tullaanko tuo risti palauttamaan kattoremontinyhteydessä.

Meidän ensimmäinen loppiainen täällä alkoi "rintamakarkuruudella" kun heräsimme aamulla siihen, että keittiön lattialla oli 8 astetta pakkasta ja juomavesiämpäreiden pinta oli riitteessä. Kaupunkilaiset kerma-ahterit antoivat tuolloin hetkellisesti periksi ja pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyivät kaukolämmön ja juoksevan veden ulottuville. Ensimmäisenä talvena emme pystyneet täällä yöpymään kevättalven pakkasilla.

Tuntuu kun tuo päivä olisi ollut eilen - tänään kuitenkin heräsimme lämpimään tupaan, vaikka olimme lähteneet reissuun joulupäivänä ja palasimme kotiin eilen. Toki ulkoilman lämpötilassakin taitaa olla eroa melkein 25 astetta. Mutta on se hienoa kun voi aamulla laskea jalat lattialle ilman, että tukka jäätyy päässä pystyyn samanaikaisesti.

Vuosi vuodelta tuntuu siltä, kuin tahtimme remontissa hiipuisi. Tämä blogi hieman muistuttaa siitä, että emme ihan lonkkaa ole täällä vedelleet. Blogin puolellekin kyllä syntyy tekstejä selvästi harvemmin, kuin ensimmäisinä vuosina ja päivitykset ovat siirtyneet enemmän instagrammiin kuvien muodossa.

Mistä on Millingtonin vuosi 2019 tehty?

1. Vesivessa vihittiin käyttöön heti tammikuussa - voi sitä juhlatunnelman määrää!!!
2. Helmikuussa pyörähti pyykinpesukone ensimmäisen kierroksensa kylpyhuoneessa. Juhlan paikka!
3. Maaliskuussa saimme käyttöön astianpesukoneen. Juokseva vesi, astin- ja pyykinpesukone vapautti valtavan määrän emännän aikaa muuhun puuhasteluun. Olen onnellinen että olemme eläneet tämän vaiheen niin osaan todellakin arvostaa näitä nykymukavuuksia.
4. Huhtikuussa syntyi perinteinen ruokaskafferi keittiön nurkkaan, joka piilotti oven taakse mm. mikroaaltouunin.
5. Toukokuussa toteutui yksi pitkäaikainen haave ja rakenneltiin kasvihuone. 
6. Uusi kompostoiva huussi rantamökille myöskin toukokuussa.
7. Kesä meni pihaa laitellessa ja kasvihuoneessa puuhastellessa. Isäntä rakenteli uutta konelaavua, jonka katto odottelee paikalleen nostamista. Siitä syntyy teksti varmasti vielä tämän vuoden aikana.
8. Syyskuussa aloitimme yläpohjan remontin vintin siivouksella ja eristeiden imulla
9. Lokakuussa pääsimme purkamaan jo yläkerran portaat ja tekemään paikkauksia ylähirsien lahovaurioihin 
10. Marraskuussa askartelimme uuden talvikanalan vanhaan saunaan
11. Joulukuussa saimme uudet eristeet yläpohjaan ja lattian paikoilleen. Tämän myötä saimme jouluksi myös tampuurista lämpimä eteisen. Ulkovaatteiden naulakot ja kengät siirtyivät vihdoin pois tuvasta.
12. Joulua vietimme perinteisin menoin Millingtonin pitkän pöydän äärellä. Ensimmäisen kerran pöydässä oli tarjolla porkkanalaatikkoa oman maan porkkanoista.
13. Joulun jälkeen lähdimme koko perhe ansaitulle lomalle lämpimään. Unohdimme arkiset askareet, työn, koulun ja remmontit. Koirat ja kanat olivat mummon ja ukin hellässä huomassa. Kiitos heille siitä - kymmenen päivää ihan eri ympäristössä teki meille kaikille varmasti hyvää. 

Sanotaan, että laiskat töitään luettelee. Olkoon tämä lista taas kerran muistutuksena tuolle ukkokullalle. Hän kun on aina sitä mieltä ettemme me mitään saa aikaiseksi, eikä tämä koskaan valmistu. Totta toki, ettei valmista koskaan tule ja tämä on ikuisuusprojekti, mutta kyllä täällä jotain tapahtuu koko ajan.

Kaiken tämän ohella, on perheen normaali arki pyöritetty: poikien kouluhommat, vanhempainillat ja kuskaamiset, koirat, kanat ja molempien työt. Voin kuitenkin sanoa, että olemme ehtineet tästä kaikesta myös nauttia. Mikään ei vedä vertoja kesäillalle rantasaunan terasilla, löylyjen jälkeen, kun kuikka yksinään huutelee järvellä ja aurinko laskee metsän taa. Tai sille riemulla, jonka jokainen uusi pieni tipu syntyessään saa aikaan tai ensimmäisille oman maan uusille perunoille... lista on loputon, arjessa pitää vaan muistaa iloita noista pienistä suurista asioista.

Mitä olisin toivonut vuodelta 2019 enemmän - en mitään! Vuosi oli meille kokonaisuudessaan suurten muutosten aikaa. Esikoinen päätti peruskoulun ja siirtyi jatko-opintoihin, kuopuksen yksi lapsuuden etappi kääntyi maaliin yläkouluun siirtymisen myötä. Oma pitkä taipaleeni yrittäjänä sai mieluisan päätöksen yrityskaupan myötä ja uusi työ toi mukavasti potkua arkeen.

Marraskuussa meillä kävi oman kylän paikallislehti tekemässä juttua talon remontista. Haastattelussa minulta kysyttiin, että mitä me harrastamme. Hieman kysymys hymyilytti ja osin kyllä vähän hämmensikin. Tämä on meidän harrastus, elämäntapa ja unelma yhtäaikaa.


Meillä on ilo ja onni siitä, että ympärillämme on runsas joukko ystäviä ja läheisiä tukemassa ja auttamassa kaikessa tässä hulluudessa mihin olemme ryhtyneet. Kiitos kaikille myötäeläneille ja projektiamme seuranneille.

Kuluneelta vuodelta haluamme mainita erityiskiitokset seuraaville henkilöille: mummo ja ukki, Juha K, Seppo H, Jari H, Jukka J, Timo P,  Markus J, Ritva P, Tarmo M, Pekka P, Paavo V ja Timo R. Tiedätte itse kenelle nämä kiitokset kuuluvat - apunne on ollut todella arvokasta. Näiden lisäksi iso kiitos meidän omalle nuorisolle - olette olleet monessa hommassa mukana ja isona apuna, vaikkakaan te ette näitä kiitoksia täältä taatusti lue :D

Päivät pitenee ja eikä aikaakaan kun ensimmäinen krookus pilkistää kukkapenkistä. Nyt on lupa jo odottaa kevätaurinkoa. Tasapainoista uutta vuosikymmentä jokaiselle - muistetaan nauttia arjen hetkistä, iloita pienistä tuokioista ja olla armollisia itsellemme.