Kotikanalan vuoden synkin päivä

Tänä syksynä olemme onnistuneet venyttämään talvikanalaan muuton ennätysmyöhään, mutta joskus se päivä aina valitettavasti koittaa. Miksi tämä on synkkä päivä?  Talvikanalassa on pienemmät tilat ja jo säästäkin johtuen ulospääsy on rajoitetumpaa.

Kukkoja meidän parinkymmennokkaiseen parveen mahtuu talviaikaan kaksi. Tänä kesänä kuoriutuneista tipuista viisi on kukkoja. Marstio muutti jo alkukesästä muille maille, ensin ikionnellisena omaan parveen. Kesän aikana Marstio oli sairastunut ja jouduttu lopettamaan. Kotiin jäi jäljelle neljä ylimäärästä kukkoa syksyllä, sekä yksi vielä sukupuolitunnistamaton Ähryn ja Tihrun yhteislapsi.

Kanat saavat toteuttaa meillä omaa normaalia käyttäytymistä tarkoittaa tämä sitä, että kukko on myös välillä pakko vaihtaa sukusiitoksen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi yksi tämän syksyn lähtijöistä on neljä kesää parvea huoltanut komea tyrnäväis-alhonkantasekoitus kukkomme Rumpali.

Kiitos Rumpali rouviemme hellästä hoivasta, olit hyvä kukko. 

Rumpalin suuriin saappaisiin astuu tänä kesänä kuoriutunut nuori marans herra Ville-Galle.

Ville-Gallella ei vielä syyskuussa ollut juuri kukkomaisia piirteita helttaa ja harjaa lukuunottamatta.

Tänään herran kyllä tunnistaa välittömästi kukoksi.

Ville-Galle jää kanalaan yhdessä kääpiökochin kukkomme Paavo Nurmen kanssa. Ville-Galle ei osaa  kiekua, koska on ollut niin tiukassa Rumpalin vartiossa. Kiekumisesta pitää kyllä Paavo Nurmi huolen. Polkemisesta Ville-Galle ei ymmärrä vielä yhtään mitään, mutta eiköhän hän talven aikana tavoille opi. Maransit munivat aivan tummanruskeita munia ja parvessa on kasvamassa Ville-Gallelle kaksi saman rotuista marans nuorikkoa. Toiveissa on siis, että jatkossa meidän kennoista löytyy valkoisten ja beigen väristen munien lisäksi myös tummanruskeita kananmunia. 

Paavo Nurmi vakio tähystyspaikallaan riippukeinussa.

Uusi talvikanala syntyi täksi talveksi vanhaan saunaan, joten tänä vuonna rouvat muuttivat talviasuntoonsa autoretken sijasta kottikärryillä.

Parasta olisi ollut, jos olisimme ehtineet maalaamaan seinät kalkkimaalilla, mutta ehkä sitten ensi talveksi. Tämä idea syntyi niin viime metreillä, että toteutukseen jäi vain tämä viikonloppu. Pahanpäiväisen flunssan jyllätessä samaan aikaan perheessämme, oli pakko hieman oikoa. Toivotaan ettemme kohtaa mitään jättimäistä öttiäisinvaasiota talven aikana.

Ensi kesänä voimme, samalla kun maalaamme seinät, laajentaa kanalaa pukuhuoneen puolelle ja kasvattaa parven kokoa muutamalla nokalla - ihan vaan vaikka vahingossa ;)