Tupaan puolipanelia ja ruusutapettia

 Tuvan lisäeristysremontti valmistui jo melkein kuukausi sitten, blogia ei vaan meinaa irrota, ei sitten millään. Mennään siis kuvilla 

Lähtötilanteessa tuvassa kaikki seinät hirrellä. Ilmansuuntana ikkunoissa pohjoinen ja länsi, kyseessä siis talon pimein huone.

Tapetiksi valikoitui Pihlgren & Ritola mallistosta: Isoäidin aikaan -tapetti herkäällä vaaleansinisellä ruusukuviolla.

Panelien peilien paikkoja ja kokoja hahmottelimme teipeillä.

Tuvan panelit tehtiin koivuvanerista (9mm) ja peilit valmiista sormipanelista, jonka ympärille isäntä teki jyrsimellä raamit.

Värisävy paneliin haettiin tapetista ja koska emäntä ei ole oikeasti väreiltään lainkaan sininen, päädyttiin vanhaan vihreään. Tarkemmin uulan perinnevärikartan sävy oliivi ja maalina sisutus INTO, puolihimmeä.

Panelit maalattiin ensin pohjamaalilla ja kahteen kertaan pintamaalilla. Panelien pelit jouduttiin maalaamaan vielä kolmannen kerran muutaman viikon päästä koska sormipaneli kutistui paikoillaan vielä selvästi.

Alakerta on nyt lisäeristetty. Vaikutus lämmitystarpeeseen on ollut huima ja valoa saatiin tupaan. Ensi talvena selviämme varmasti kolmasosalla siitä halkomäärästä mitä tähän asti on tarvittu. 

Remonttipartio on siirtynyt jo tampuurin kimppuun ja siitä pikku hiljaa kohti ulko-ovea ja kevään pihahommia. Olihan taas urakka! Kokolailla tasan kaksi kuukautta tähän tärväytyi, vaikka joulun ja uudenvuodentienoilla päästiinkin hyödyntämään vapaapäivät remppahommiin. Nyt se on kuitenkin tehty ja voimme vetää raksin ruutuun "kymmenvuotissuunnitelmasta" kohtaa DONE!

Tuvan pikkusohva sai uudet päälliset

Joulun jälkeiset alennusmyynnit kirvoittavat kaikenlaisiin pikatuunauksiin. Meillä on tuvassa vanha pieni, suorastaan söpö puinen sohva, joka on alkujaan talon omaa irtaimistoa.

Sohva on jossain vaiheessa maalattu rehvakkaasti valkoisella ja paksulla suklaanruskealla maalilla. Samaa maalia oli käytetty mm. tuvan isoon asiakaappiin, josta kesällä maalit jo poistinkin.

Jossain vaiheessa sohvalle pitäisi tehdä sama temppu ja sitten päättää miten / minkälainen pinta näissä jatkossa on. Tätini on ommellut sohvaan pienen istuin pehmusteen ja tähän asti siinä on ollut vain pieni räsymatto suojana koiran tassun kuraantumista vastaa.

Puttipajan pop-up myymälä sai kuitenkin inspiraation aikaan ja sohva sai pienen piristysruiskeen jo nyt.

Tiedättekö mikä tuo istuinosa on?  Kaitaliina, kyllä! Se pysyy hyvin tuossa fleeceä olevan pehmusteen päällä koirankin kanssa. Maalinpoisto ei tunnu ollenkaan niin tarpeelliselta enää :)

Mutta nyt tietysti alan miettimään noita salusiinejä, kun ovat eri ruutukuosia. Noista kaitaliinoista saisi kyllä käden käänteessä ommeltua uudet salusiinitkin....

"Uutta" kattokruunua tupaan

Tuvassa on ollut kirpparilta löytämäni kuparinen kattolamppu nyt kesästä saakka. Tupa on kuitenkin suuri ja hirsiset seinät imevät tummina valon, että kovasti on ollut tällaisina pimeinä talvi-iltoina hämärää.

Tori.fi on kiva kaveri, sieltä voi joskus tehdä todellisia löytöjä! Tosin nyt nimittäisin tätä isännän ostamaa barokkityylistä kattokruunua suorastaan aarteeksi.

Aavistuksenhan tämä on talonpoikasitupaan pramean oloinen. Kymmenen lamppua valaisee tupaa sopivasti, mutta ei liikaa. Ja ikänsä puolesta 1900-luvun alkupuoliskolle asettuva valaisin toki Millingtoniin sopii.

Tupaa käyttökuntoon

Lattialankkujen napsahdeltua rivakkaasti paikoilleen loistavan timpurimme Janne Jokisen  toimesta, pääsimme vihdoin tuvan seinäpintojen kimppuun. Tupa on ainut huone, jossa vanhat pinkopahvit säilytettiin paikoillaan vuosi sitten keväällä. Pääasiallisena syynä oli leivinuunin korjaus ja sen jälkeen olikin tiedossa jo tämä koko lattiaremontti härdelli.

Nyt seinäpintojen kimppuun...

Talon edellinen poika, Heikki on ollut aikamoinen vintiö. Hänen nimmareitaan
löytyy kaikkien huneiden hirsistä, sekä lyijykynällä että puukolla tuotettuna

Pinkopahvien ja kuitulevyn jälkeen olivatkin vuorossa ihanat nupinaulat

Hyvillä työkaluilla järki säilyy päässä kuitenkin

Huonekaluja yksitellen sisään

Tupaan palasi talon oma pirtin pöytä ja tuolit. Sekä edellisen isäntäpariskunnan
kultahääpäivälahja; tuplakiikku

Pitsiverhoa ötökkäsuojaksi

Puna valkoista ruutukuosia tekstiileihin

Millington kiittää ja kumartaa, tänään(kin) on ollut hieno päivä pelastaa vanhaa Rouvaa <3

Lattialankut palaa tupaan ja keittiöön

Voi mikä fiilis kun ensimmäinen lattialankku napsahti takaisin paikoilleen tupaan! Lattialankut nostettiin ylös maaliskuun lopussa eli sellainen kolmen ja puolen kuukauden projekti tämä on ollut. Valmista ei tietysti vieläkään ole, sitä tätä ja tuota pitää vielä tehdä, mutta meillä on LATTIA!!! Tällaisessä hommassa sitä oppii arvostamaan yksinkertaisia asioita.

Keittiön ja tuvan lankkuja on yhteensä yli 70. Pieni osa kolme metriä ja suurin osa yli viisi metriä pitkiä. Lankut raaputeltiin tässä kesän aikana puhtaaksi sadan vuoden moskasta navetassa. Melkein yhden päivän työmaa olikin sitten lankkujen sisään kantaminen. 

On meillä vaan aika vahva herra 13v - niin vaan punnerti
kanssani koko lankkukasan sisään

Keittiö, niin kun kaikki muutkin paikat, on vielä hieman keskeneräisenä,
mutta kyllä täällä jo aamukaffet juo

Leivinuunin tuomio

Tuvan iso leivinuuni on ollut käyttökiellossa ties kuinka kauan. Uunipesän katosta on puolet rojahtanut vuosien saatossa alas. Leivinuunissa on valtavamassa tiiliä ja elämme toivossa, että sen voi vielä jotenkin pelastaa. Siispä kutsuimme muurarin asiaa tutkimaan.

Uuni on iso, leipä jos toinenkin on siinä varmasti aikoinaan paistunut. - Vai että pikku projekti, tuumasi muurari, kun uunin luukusta sisään kurkisti ja jatkoi - Ensinnäkin tämä on ihan varmasti suurin leivinuuni mitä olen ikinä nähnyt. Ai, no olemme mekin tuumineet, että kohtuu kokoinen järkäle tuo on, mutta sisään kurkistelu on jäänyt vielä tekemättä ja vaikka olisimmekin kurkistelleet niin vertailupohja on kohtuu kapea.

Kyseessä ei siis ole se kuuluisa seitsemänleivänuuni vaan tähän mallin mahtuu arviolta 10-12 leipää kerralla. Lopputulemana on, että tämä vanha rouva pelastetaan. Myöhemmin kesällä korjaus tapahtuu leivinuunin yläpuolelta tiiliä purkamalla ja leivinuunin katosta valumuotti ottamalla. Sitäpä siis odottelemaan.