Tupaan puolipanelia ja ruusutapettia

 Tuvan lisäeristysremontti valmistui jo melkein kuukausi sitten, blogia ei vaan meinaa irrota, ei sitten millään. Mennään siis kuvilla 

Lähtötilanteessa tuvassa kaikki seinät hirrellä. Ilmansuuntana ikkunoissa pohjoinen ja länsi, kyseessä siis talon pimein huone.

Tapetiksi valikoitui Pihlgren & Ritola mallistosta: Isoäidin aikaan -tapetti herkäällä vaaleansinisellä ruusukuviolla.

Panelien peilien paikkoja ja kokoja hahmottelimme teipeillä.

Tuvan panelit tehtiin koivuvanerista (9mm) ja peilit valmiista sormipanelista, jonka ympärille isäntä teki jyrsimellä raamit.

Värisävy paneliin haettiin tapetista ja koska emäntä ei ole oikeasti väreiltään lainkaan sininen, päädyttiin vanhaan vihreään. Tarkemmin uulan perinnevärikartan sävy oliivi ja maalina sisutus INTO, puolihimmeä.

Panelit maalattiin ensin pohjamaalilla ja kahteen kertaan pintamaalilla. Panelien pelit jouduttiin maalaamaan vielä kolmannen kerran muutaman viikon päästä koska sormipaneli kutistui paikoillaan vielä selvästi.

Alakerta on nyt lisäeristetty. Vaikutus lämmitystarpeeseen on ollut huima ja valoa saatiin tupaan. Ensi talvena selviämme varmasti kolmasosalla siitä halkomäärästä mitä tähän asti on tarvittu. 

Remonttipartio on siirtynyt jo tampuurin kimppuun ja siitä pikku hiljaa kohti ulko-ovea ja kevään pihahommia. Olihan taas urakka! Kokolailla tasan kaksi kuukautta tähän tärväytyi, vaikka joulun ja uudenvuodentienoilla päästiinkin hyödyntämään vapaapäivät remppahommiin. Nyt se on kuitenkin tehty ja voimme vetää raksin ruutuun "kymmenvuotissuunnitelmasta" kohtaa DONE!

Keittiön lisäeristys ja tapetointi

Etenee, etenee... ei muuten välttämättä etene. Keittiössä on lisäeristyslevyt paikoillaan, ovat olleet jo jonkin aikaa. Taisi iskeä pieni turnausväsymys ja oli pakko ottaa viikon breikki. 

Keittiöstä ei saa vielä ihan "edustuskuvia", koska tupa odottaa vielä vuoroaan ja tuvan pöytä kököttää keskellä keittiötä. Kurkistellaan nyt kuitenkin vähän:

Remontissa ehkä se kaikkein raskain osuus on tämä kaaoksen keskellä eläminen. 

Lisäeristys toteutettiin samalla kaavalla kuin muissakin huoneissa. 

Ulkoseiniin hirsien päälle, arvopaperi ja kaksi 12mm puukuitulevyä.Puukuitulevyt tasotettiin makulatuuritapetilla ja päälle paperitapetti. Keittiössä on vain yksi "ulkoseinä" ja sen edessä pääosin kaapisto. Tämän vuoksi keittiössä käytettiin koko seinän tapetointia, vaikkakin täällä varmasti joudutaan tapetit uusimaan nopeammin kuin muissa huoneissa.

Keittiön seinillä on paljon kaikenlaista kippoa ja kuppia,tämän vuoksi tapetiksi valikoitui hillitty Pihlgren & Ritolan Aita vihreänä.

Samassa yhteydessä käsittelimme muutamia vuosia sitten tehdyt työtasot: kevyt hionta ja öljy päälle.

Työtason taakse asennettiin paperitapetin suojaksi lasi. 

Listat paikoilleen ja homma pakettiin. 

Otetaan kokonaisuudesta lisää kuvia, kun saadaan ylimääräiset tavarat takaisin tupaan. Eli remonttipartio siirtyy seuraavaksi vaiheeseen tupa.

Sali vastaanotti juhannusvieraat

Kaikilla huoneilla on omat nimensä - tuvan jälkeen Millingtonin suurin huone on sali. Kaiketi se entisaikojen pyhinä käytetty olohuone. Juhannukseksi sali pukeutui tämän hetkiseen parhaaseensa.
Alla kuvat lähtötilanteesta

Pinkopahvit, puukuitulevyt ja nupinaulat saivat kyytiä jo keväällä. Sali on toiminut tähän asti poikien makuuhuoneena. Vanhoista alimmaisista paperitapeteista on mallit tallella tulevaa varten.

Juhannuksen epävakaisesta säästä johtuen pelasimme varman päälle sateen ja itikoiden suhteen ja pitkä pöytä katettiin sisälle ja mihinkäs muualle kuin saliin. Verhot täältäkin vielä puuttuvat, samoin jalkalistat. 

Lattialle ja katolle emme tässäkään huoneessa ole vielä tehneet mitään muuta kun näyttäneet pesurättiä. 

Tämä aivan ihana kukkalauta oli alunperin kettiössä, mutta sinne se ei oikein enää mahdu niin sai muuttaa nyt salin puolelle. Toiseen ikkunaan pitää nyt vaan saada samanlainen.

Syreenit ovat pihassa nyt parhaimmillaan

Onhan tuo muutos aikamoinen omaankin silmää, mutta viilaamistakin on vielä paljon. Onneksi on tullut otettua paljon valokuvia, ettei itsekin ihan sokeudu tässä ympäristössä.

Kamari valmis kesäkauteen

Jippii!!! Kohta päästään viettämään ensimmäistä yötä Villa Milligtonissa. Saimme tänään kamarin kalusteita vaille valmiiksi.

Nämä kupruilevat pinkopahvit ja tapetit siis poistettiin, hirret pestiin ja ikkunoiden, sekä ovien listat maalattiin. Ikkunan puitteet saavat odotella lämpimämpiä kelejä ja sopivaa mielentilaa.

Tapettikerrosten välistä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1963

Seiniä pestessä SE sitten löytyi! Vuosiluku hirrestä, meinasi jäädä vaan huomaamatta kun ei ollutkaan veistettynä kuten oletimme vaan lyijykynällä kirjoitettuna Tiistai 1930. Liekkö päivämäärä ja kuukausi häipyneet vai onkohan tuossa koskaan muuta ollutkaan - jäänee arvoitukseksi.

Tältä kamari nyt sitten näyttää. Hieman valoisuudessa nyt hävittiin, mutta mietitään ajan kanssa sitten jätetäänkö hirttä näin paljon näkyville.

Kuvat on vähän huonoja kun oli niin kirkas päivä ulkona ja järkkäri unohtui kotiin. Katto on tumman oloinen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi kelvata näin. Jalkalistat jäävät vielä odottelemaan alapohjan tarkempaa tarkistusta ja palomuuri saa myös uuden maalipinnan vähän myöhemmin. Palomuurin ja hirsiseinän väliin on myös vielä laitettava peitelistat. Verhoja ikkunaan ja kalusteita sisään, eikä tuo rakennusvalokaan lopulliseksi ratkaisuksi jääne, mutta kyllä täällä jo nukkua voi - eikö voikin???

Salin puoli pääsee käsittelyyn seuraavaksi.

Keittiön uudet kasvot - tai siis paljastetut

Vaikka Villa Millington on säilynyt kokolailla alkuperäisessä asussaan, on matkan varella joitan kohennuksiakin tehty. Onneksi kuitenkin surullisen kuuluisalta peruskorjaukselta on tässä kohteessa vältytty. Voisimme tätä, koko talon läpi puhaltavaa muutosta paluuksi alkuperäiseen asuun. Valitetavasti talon sisältä meillä ei ole käytettävissä vanhoja valokuvia, joten emme toki tiedä miten hyvin tässä onnistumme.

Projekti alkaa keittiön seinistä. Kuvakavalkadi näyttää lähtötilanteen.

Talon ikkunat ovat sangen viehättävät.
Keittiössä toisen ikkunan alla on kaunis ikkunalauta,
mutta tuskin maalauksista päätellen ihan alkuperäinen.

Myös astiakaapisto - tiskipöytä yhdistelmä
on jossain vaiheessa uusittu. Oltaisiinko 50-luvulla?

Palomuurin rappaus on pahoin kärsinyt ja
puuhellakin pullistelee siihen malliin, että
tulia ei pesään uskalla laittaa

Paperitapetit kupristelee ja ovat paikoi revenneetkin

Huonekalut pois, verhot alas ja töihin! Paperitapetin kupristeluista huolimatta sen alla ei yllätykseksemme ollutkaan pinkopahvi, vaan jonkinlainen ilmeisesti haltex-eristelevy. Levy oli sangen helppo poistaa ja näkyvää jälkeä syntyi varsin nopeasti.

Levyjen alta paljastui varsin taidokasta kirvesmiestyötä

Keittiön kaapiston yläkaapit olivat seinässä vain nauloihin ripustettuina, joten niiden siirtäminen siivouksen alta oli varsin helppoa. Kaapistot ovat todella huonossa kunnossa ja nyt onkin pohdinnan paikka mitä niiden kanssa tehdään. Mutta, se on varmasti jo toisen bloginaiheen paikka.

Yhden puolikkaan päivän työskentely tuo jo varsin näkyvää jälkeä aikaiseksi. Hirsien kunto on niin hyvä, että puhdistuksen jälkeen voimme naputella vanhat, maalatut listat paikoilleen.

Keittiön ovenpielessä hirret ovat toisella
puolella pystyssä

Naulojen poistaminen hirsistä on hermoja kysyvää hommaa.
Onneksi meistä toisella kärsivällisyys riittää tähänkin puuhaan

Pesu ja puunaus ja listat paikoilleen.
Pellavarieveet ovat pysyneet paikoillaan
todella hyvin

Ja oven vieressä jälleen pystyhirret

Villa Millington tulee olemaan ainakin tässä alku vaiheessa perheen kesäasunto, joten myös ulkoseinät jäävät tässä vaiheessa pelkälle hirrelle.

Viikolla on nyt sitten aikaa mietiskellä ja etsiskellä keittiön kaapistoratkaisua. Uutta emme halua, jostain pitäisi kierrätyskaapit löytää tai sitten kunnostetaan vaanhat, jotka eivät kyllä ole alkuperäiset. Katsellaan lopputulosta sitten myöhemmin kun tulee valmista.

Niinhän tässä kävi tänäänkin, pienin meistä on aivan
reporanka päivän touhuista :)