Alapohjan eristeiden poisto

Tuvan, keittiön ja ruokakomeron lattiat ovat siis auki. Lankkujen poiston jälkeen seuraa eristeiden poisto, mikä ei ihan pikku juttu olekaan. Lattialankkujen alla on kerros hiekkaa ja 35 senttiä rahkasammalta.

Sammalten alla oli vielä ohut valu - mikä on kyllä tämän ikäisessä talossa aika ihme juttu, mutta siellä se oli. Toki onhan meidän kivijalkakin valettu.

Jäänteet valusta mikä ei vielä ollut rapissut pois

Kaksi päivää siinä meni, mutta siistiä jälkeä tuli - hetkeksi. Vielä kun keksisi jotain hyötykäyttöä tuolle valtaisalle määrälle hiekan ja kuivan sammallen sekoitukselle.

Pihan kunnostusta osa 1

Joku ehkä saattaa muistaakin mille mallille Millingtonin perinnepiha jäi viime syksynä. Talon pelastamiseksi oli kallistusten korjaus ja salaojitus ihan välttämätöntä. Salaoja remontin jälkeen lumi tuli maahan viikon päästä ja saattoi muutamaksi kuukaudeksi unohtaa mikä pommitustyömaa odottaa nietosten alla.

Kevät on jo pitkällä ja enää ei voi teeskennellä tahi kulkea laput silmillä. Jos kasvi- ja perunamaan  meinaa tälle kesälle saada möyhittyyn peltoon, alkaa olemaan jo aika.

Talon eteläpäädystä osa kasveista on pelastettu
systemaattisesti, osa teillä tietämättömillä; kaivinkoneen
kauha on osan nostellut ympäri tonttia, mutta mistä niitä
nousee, se on ylläri. Raparperit siirrettiin tästä hyvissä
ajoin talteen, kaivinkone vaan kippasi sitten maita niiden päälle,
mutta josko löytäisivät tiensä maan pintaan vielä?

Tässä kasvoi viime kesänä erittäin runsas valikoima horsmaa ja elämänlankaa.
Kaivinkone on myllännyt alueen perusteellisesti koska likakaivolle etsittiin
paikkaa. Likakaivo ei tule tähän, mutta kasvi- ja perunamaa sen sijaan tulee.
Ehkä jonain päivänä vielä se kasvihuoneen paikkakin on tässä. Paikka valikoitui
tähän sen vuoksi, että puut varjostavat edes osan päivää aluetta ettei aurinko
liiaksi porota.

Takapihan istutuksista ja raparperipenkinstä on jäljellä tuo pieni tupsu keskellä
kuvaa. Mitäs tänne laitettas? Jotain on kylvettävä, muuten kasvaa kohta taas
hyvä valikoima horsmaa, nokkosta sekä vuohenputkea

Vanha hevosen perään tarkoitettu kyntöaura pääsi tositoimiin. Kaikki ropelit
pyöri hienosti ja teki tehtävänsä, kyntöpäällikön suorittaessa laadunvalvontaa
mönkkärin takapenkiltä.

Nyt sitten pitäsi ottaa lusikka, tai oikeammin hara kauniiseen käteen ja ryhtyä hommiin. Kasvimaalle haluan ehdottomasti istutuslaatikot kitkemisen helpottamiseksi ja jo sen takiakin että kanala muuttaa muutaman viikon päästä tänne takapihalle. Mutta mitä tälle muulle alueelle laitan??? Apila varmaan voisi toimia ehkä vähän paremmin kun pelkkä heinänsiemen? Kukkapenkit on joko aidattava tai nostettava nekin ylös etteivät arvon kanarouvat möyhennä kaikkea ympäri. Takapihan ilman suuntahan on itään eli varjon puolen kasveja varmasti tänne pitäisi saada.

Talon seinustat on vielä myös laittamatta eli mullan ja tuon singelin väliin tulee kyllästety lauta pitämään juuret poissa singelin seasta. Nyt jos jolla kulla nousee ihan kuningas ideoita toteutuksesta niin otetaan ilolla vastaan. Sanottakoot että yhtään lisää en haluaisi nurmen leikkuuta kun mitä on pakko.

Ei enää klapihommia - tänä vuonna

Nyt ne on siellä! Ihan ei tavoite täyttynyt kun yritimme että huhtikuun aikana saataisiin kaikki talven aikana kaadetut puut kuivumaan. Vielä on muutama häkillinen rankoja sirkkelöitävänä mutta sitä ei parane tehdä ennen kun lampaiden aitaus on valmis - joutuu muuten pian uudelle raivuulle kun kepakot loppuu kesken.

Tuossa siis kuvina lähtötilanne. Talvella tammi-helmikuussa raivasimme neljänä viikonloppuna tuota pöpelikköä eli jos bloginpito on vaikuttanut vähän laiskanlaiselta niin tässä syy: kukaan ei jaksa lukea tahi kirjoittaa halkohommista kuukausi kaupalla. Ei niitä oikein kyllä olisi aina jaksanut tehdäkään, mutta eipä tuota vihreää kultaa raaski happanemaankaan jättää, kun lämmönlähteeksi sitä tarvitsemme.

Ramboa ei aina ihan jaksanut nämä hommat napata.
Taustalla  oleva pino meinasi sortua kun
rakentelimme siihen ikkunan väliin, nyt
pelastutoimien jälkeen näyttää kovin hujan
hajan kasaltulta kuvissa

Viimeinen pino ilmaantui saunan nurkalle

Vielä sateensuojat päälle niin seuraavan kahden vuoden puut on hoidossa (no, ehkä vähän enemmänkin). Viime kesältä meillä on kuivia puita häkeissä nimittäin ihan tarpeeksi siihen, että näitä poltellaan vasta sitten vuoden päästä syksyllä. Isäntä tosin sanoi ettei ole tyytyväinen ennen kun 100 mottia on kasassa. Noh jos on viitisenkymmentä pinomottia tämän vuotisia ja 7 häkillistä heittokuutioina viime vuotisia niin ei siinä sadasta kovin paljon jäädä... eli en tee enää yhtään halkoa tänä vuonna!!!

Ah.... tällä hetkellä ei harmita vielä yhtään että museoviraston päätös meidän lattiaremontista on viivästynyt. Sormet syyhyää jo, että pääsen tuon pihan kimppuun. En vain tiedä mistä aloittaisin...

Maitohorsmaa millingtonilaisittain

Maitohorsma kuului jo viime kesänä meidän perheen ruokavalioon salaatin muodossa. Tänä vuonna kokeillaan muitakin muotoja kun tuota rusaasti C- ja A- vitamiinä sisältävää kasvia on tarjolla yli oman tarpeen.

Olin sen verran laiska etten enempiä googlaillut vaan keräsin horsman versoja kippoon. Ohjeissa kyllä sanotaan että noin 20cm latvasta mutta meillä on tuota sen verta paljon tarjolla, että keräilin vain 10cm pituudelta.

Paistelin, tahi pitäisikö sanoa kuullottelin horsmat kevätsipulin ja valkosipulin kera kasarissa. Mausteina lisäksi rouhittua pippuria ja suolaa. Paras kastike tähän olisi varmaan hollandaise, mutta meillä korvatiin se nyt kurkkumajoneesilla. Hyvää oli broilerin kyytipoikana!

Myöhemmin kesällä pitää kyllä kokeilla nuo horsman terälehdet, niistä kun kuulemma tulee hyvää kesäjuomaa.

Ihan kaikki eivät ole puutarhassa talven aikana kuolleet

Puutarhan kevät... tai otan takaisin. Nyt liioittelin taas, meillä ei voi tällä hetkellä sanoa olevan varsinaista puutarhaa, kiitos syksyisten piha- ja salaojaremonttien. Eli otetaan uusiksi: tuo maa-alue, joka talon ympärillä sijaitsee on herännyt valtavalla vauhdilla eloon talven jälkeen.

Tänä keväänä meillä jälleen jännitetään mitä mistäkin nousee ja nouseeko mitään. Kaivinkone siirteli kasveja turvaan syksyllä ja levitteli niitä ympäri tonttia niin ettei minulla ole taaskaan yhtään minkäänlaista käsitystä siitä mitä missäkin kasvaa.

Kullerot ovat ihan kohta kukassa ja niitä pistelee maasta
ylös ihan ympäri tonttia. Pitänee yrittää keräillä näitä
edes jonkinlaiseen ryhmään

Raparperi ei ole kadonnut, tällä hetkellä sitä nousee ainakin 4-6 eri paikasta.
Katsotaan kuukauden päästä kuinka monta pöheikköä meillä on. Ihan kohta
saadaan piirakkaa, kiisseliä ja mehua - nam

Vautsivau! Tämä tyyppi on kyllä tosi aikainen!!! En ole kyllä ikinä nähnyt että
akilleija kukkii ennen toukokuun puoliväliä. Tätä versiota en muista viime
kesänä pihassa nähneeni. Kuinkahan moni muu muumioitunut siemen on
lähtenyt itämään maan möyrimisen tuloksena?

Narsissit aloittelee kukintaansa. Tämä rispaantunut mininarsissi on kyllä yksi
omista suosikeistani.

Kaivinkonekuskin (ja isännän) päälaki säilyy myös siitä hyvästä että lehtoängelmä on noussut navetan nurkalta, samoin herra 10v:n karhunvatukat ovat jo hiirenkorvilla. Menetetty peli taitaa olla salkoruusujen ja jasmikkeen kohdalla, sekä yhden omanapuun joka on joutunut jäniksen käsittelemäksi. Päärynä näyttää sen sijaan suureksi yllätykseksi selvinneen ensimmäisestä talvestaan. Pidetään vielä peukkuja muidenkin osalta.

Ankkalinnassa tutustumassa

Kyllä se on nyt totista totta! Tupu, Hupu, Lupu, Leenu, Liinu, Tiinu, Aku ja Iines (en ole kyllä saanut lapsilta siunausta näille nimille mutta olkoot näin ennen "virallisia" nimeämisiä) muuttavat meille muutaman viikon päästä.

Kaverit ovat nyt pari viikkoa vanhoja, vielä siis untuvikkoja mutta ovat jo yli tuplanneet syntymäpainonsa. Tyypit kasvavat aikuisena kirjaviksi ja muistuttavat väritykseltään hieman sinisorsaa.

Tällaisia tyttö ankoista sitten isona kasvaa

Video näistä hauskoista tirpoista löytyy instagramista täältä

Oikeanlaisilla vehkeillä kalaa pannuun

Jos olemme amatöörimaatilallisia niin olemme myös amatöörikalastajia tai ei varmaan edes sitä. Amatööri on tässä kalahommassa kyllä jo reilusti liioiteltua. Viime kesänä ostimme ensimmäisen katiskamme. Kyseessä oli malli teeseitse-katiska ja siitä kerroinkin viime kesänä (ihan vaan vähän meinasi mennä kasaamisvaiheessa hermot).

Katsikaan tarttui valtavankokoinen hauki ja käytännössä yksi ahven sekä ziljoona lahnaa. Niin ja ei sitten mitään muuta. Ajattelimme, että tuossa järvessä ei ole kerrassaan sitten muita kaloja. Kesän kuluessa kävi ilmi, että itse asiassa nuo lahnat olivat ainoita jotka eivät päässeet karkuun härpättimestä, jota katiskaksi kutsuimme. Aivan susi-ostos! Taas voi todeta jälleen kerran, että havalla ei hyvää saa. Kalastaminen jäi sitten siltä osin siihen viime kesänä.

Meillä on toki yhdet verkotkin, mutta veikkaan että verkkojen laskeminen järveen on meille kyllä jo ylenpalttinen parisuhteen koetinkivi. Eli päädyimme uuteen katiskaan, tällä kertaa pyydystintä ei tarvinnut parsia itse kasaan se tuli kaupasta valmiiksi koottuna.

Perjantai-iltana kävimme sitten pudottamassa katiskan veteen ensimmäisen kerran ja kappas vaan, mitä sieltä aamulla nousikaan.

Toisella puolella katiskaa mötkötti ihan hyvä kokoinen hauki maha pullollaan - ei mätiä, vaan ahvenia. Roikale oli ahminut viisi ahventa kerralla.

Ahvenia oli toisessa puoliskossa parisenkymmentä, mutta laskimme nämä menemään, että saavat kasvaa rauhassa. 

Kävimme katsomassa katiskan illalla uudestaan ja jälleen yksi hauki ja lähes kolmekymmentä ahventa. Sunnuntai aamuna sama homma. Jännä juttu, että nyt pelkät ahvenet tuonne tunkee. Hauki tottakai, petokalana pyrkii perässä apajille.

Aamuisesta satsista poimimme muutaman isomman ahvenen pannulle asti. Hyvää oli :)