Ikkunoiden puuhommat alkoivat - tippalistoja

Isännän mielestä nyt on reenattu tarpeeksi eli tosi toimiin vaan! Ulkoikkunat ovat luonnollisesti olleet aika paljon kovemmalla koetuksella säiden vuoksi, kuin sisäpuolen "tuplat". Sisäikkunoissa puutöitä ei tarvinnut tehdä lainkaan. Ulkopuolella ainoastaan 11 pokaa selvisi pelkillä kittaus ja maalauspuuhilla.  Tippalistan vaihdolla korjaantuu 7 pokaa ja lopuissa joudutaankin vaihtamaan koko alapuu. Ulkoikkunoitahan talossa on kaiken kaikkiaan se vaivaiset 40. Loppu puolikkaan puoliväli siis ikkunaremontista jo häämöttää. Heh he-hee....

Ikkunanpuitteet ovat olleet maalinpoiston jälkeen lämpimässä kuivumassa.

Ensimmäinen vaihe on vanhan tippalista poisto. Tätä varten kätevä isäntä rakenteli sirkkeliin oman ohjaimen, millä hapertunut osa ikkunasta saadaan poistettua suorassa linjassa.

Kuivaa tiheäsyistä puuta löysimme Muuramesta A-puulta ja ei, ei ole kaupallinen yhteistyö. Mainitsen tämän tähän sen vuoksi, että a) paikallinen pienyrittäjä kyseessä ja b) jos joku tässä Jyväskylän seudulla kuivaa tiheäsyistä puuta kaipalee niin kannattaa kysyä tuolta, ei ole nimitääin ihan helppo rasti löytää.

Lankusta sirkkelillä sopivan levyisiä rimoja ja askartelemaan kallistuksia.

Tippalistat kiinni ja tippauran ajoon - sitten pääsee taas jo emäntäkin ikkunahommiin!
Hyvä siitä tulee kun sen maalaa :)

P.S Nää ei lopu ikinä!!!!!

Kun isäntä jyrsimen osti

Pitäisiköhän minun vain yksinkertaisesti laittaa pelkät valokuvat tähän ja jättää kommentointi kokonaan väliin?

Meidän ikkunaremontti sai aivan uuden mittakaavan, kun tuo ukkokulta päätti, että kun itse tekee niin saa mitä haluaa.

Meillä on nyt siis jyrsin ja toistaiseksi isännälläkin vielä kymmenen sormea.

Tuosta se lähtee rakentumaan. Pelottavan näköinen vekotin, mutta kuulemma todella tarpeellinen ja hintansa väärtti (mitä se hinta ikinä sitten onkin). Yritin kysyä, että olisiko tämän hinnalla kenties teetätetty koko ikkunaremontti puusepällä, mutta en oikein saanut suoraa vastausta. Asioita ei kuulemma voi ihan näin suoraan vertailla.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että mummo ennakoi tilanteen jo hieman aikaisemmin ja kutoi isännälle uuden pipon. Eli The Pipa, jonka osa varmaan tunnistaa kotimaisen 80-luvun tv-komedian hahmon asusteeksi :D

Kuten tv-shopissa konsanaan: Eikä tässä vielä kaikki! Jyrsimeen on teriäkin nyt ihan joka lähtöön. Näillä kuulemma pystyy tekemään ihan mitä vaan. Meidän perheen metallimiehestä on siis kuoritumassa selvästikin itse oppinut puuseppä.

Minä todella toivoin, että ikkunaremontin valmistuttua ukkokullalla on edelleenkin ne 10 sormea tallella. Sitä en epäile hetkeäkään, etteivätkö ikkunat noissa sormissa valmistuisi ja valmistuvatkin ihan varmasti nyt myös viimesen päälle. Aikaa tämän projektin valmistumiseen on vielä ruhtinaalliset kolme kuukautta...  jäämme seuraamaan tilannetta.

Ikkuna kerrallaan....

Ensimmäinen päivitys ikkunaremontista on lokakuun alusta 2015. Tuolloin fiksailtiin salin neljä sisäikkunaa. Tuon rypistyksen jälkeen seurasikin pitkä hiljaiselo ikkunasektorilla. Hyvä niin, ajatus, tieto ja taito kyti reilun vuoden ajan. Ero käden jäljessä on noiden ensimmisten ikkunoiden ja viimeisimpien valmistuneiden välillä aika suuri.

Sisäikkunoiden kunnostus tehtiin viime talvena; aiheesta lisää täällä, täällä, täällä, täällä, ja täällä eli ihan parit päivitykset on tullut kirjoitettua tästä operaatiosta. Selitykseksi tähän mainittakoot, että pokia on yhteensä tässä mökkipahasessa KAHDEKSANKYMMENTÄ! Kyllä ja pari päälle vielä!!! Osassa ruutuja on kaksi ja osassa kolme. Kahdeksaa noista ikkunanpokista ei ole koskaan ollut vielä olemassakaan, eli korjattavien lukumäärä on 72.

Täysin valmiina ei ole vielä ensimmäistäkään reikää! Tänään päästiin jo aika lähelle, kun toiseen tuvan ikkunoista saatiin asennettua kolmipokaiseen ikkuna-aukkoon jo kokonista kaksi täysin valmista ikkunaa. Päivänvalo ja ihan jopa aurinko pääsi pitkästä aikaa tupaan sisälle.

Alakerrassa on siis tällä hetkellä 34 paikoillaan olevaa ja täysin kunnostettua ikkunanpokaa.

Olen jossain vaiheessa mennyt laskuissa sekaisin, kun ehdin jo puoliväliä tuuletelemaan. Nyt päätin, että en mieti enää pätkääkään edessä olevaa työmäärää vaan tuuletan jokaisesta paikalleen asettuvasta uudesta puitteesta koko sydämelläni. Toukokuun loppuun on vielä monta kuukautta...

Kanojen suihkupäivä

Rotukanojen kanssa elämä on kohtalaisen värikästä.  Silkkikanat, jotka muuttivat meille viikko sitten ovat erittäin vanhaa kanarotua. Ensimmäiset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kun 1200-luvulta Tiibetistä. Nämä pörröiset  hömelöpöllöset sotkevat tukkansa aika ajoin niin, että pesulla on käytävä ja pesun jälkeen tietenkin sitten föönissä ettei vilustuta.

Hyvä tuli! Föönauksen yhdeydessä pääsin tutkimaan kaksikkoa lähemmin ja vahva epäilys on, että meillä on silkkikana pariskunta Seppo ja Tilda Hömelöinen. Aika näyttää olenko oikeassa.

Tunnustan! Lämpökaapeli on hyvä asia

Kuistin pelastuoperaatio kesti  kaikkine vaiheineen kaksi kesää. Uudet portaat valettiin jo toissakesänä (blogi aiheesta täällä). Valun yhteydessä portaisiin asennettiin lämmityskaapeli. Mietin tuolloin, että onkohan kyseessä turha ylellisyyshömpötys. Nyt kahden talven jälkeen voin todeta, että ei todellakaan ole - kyseessä on hengissä säilymiskapistus.

Perjantai-iltana portaat näyttivät tältä!

Pari tuntia lämpöä saa jo jonkinlaista muutosta aikaan.

Aamulla portaat olivat jo kulkukelpoiset - kunnes taas alkoi satamaan lunta... 

Näillä mennään! Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mitään muuta ratkaisua, koska talon ulkonäköä ei saa muuttaa.

P.S Talon muun remontin suhteen työstetään tällä hetkellä edelleen ulkopuolen ikkunoita. Tuvan ikkunat ovat jo ensimmäisen maalikerroksensa saaneet pintaan ja keittiö on varustettu jälleen kasvilampuilla ja kuivatustelineillä. Tää ei valmistu IKINÄ....

Rantasauna ja kesämökki!

No ihan totta! Ei, ei olla tultu yhtään sen hullummiksi kaiketi kun tähänkään asti. Meillä on nyt kesämökki, voidaan viikonloppuisin pakata koirat, lapset, kaikki kamppeet autoon ja paeta kesäistä maatilanarkea mökille! Pojat voivat laulaa autossa Arttu Wiskarin "Faija anna mun ajaa mökkitie.." Tökätä sauna tulille ja pulahtaa laiturilta järveen ja ihan vaan olla vaan...

Ai niin, mutta mitenkä meidän muut elukat, kuka niistä huolehtii? Kanalan aamusyöttö, ja lampaiden vedet sun muut? Meneeköhän tämä nyt vähän hankalaksi?

Toisaalta, jos nyt talvella ottasi raivaussahan ja tempaisisi tuon vesakon matalaksi tuosta tontin laidalta, niin voisihan ne lampaat laiduntaa vaikka tuolla kesämökin tontin puolella ensi kesänä.  Ehkä voisi jopa ajatella, että ei pakattaisi niitä kamppeita, koiria ja lapsia autoon vaan säästettäsiin luontoa ja käytettäsi vaikka maitokärryjä ja tepasteltas tuo sadanviidenkymmenen metrin matka talolta mökille!

Kyllä! Naapurin mökki on liitetty Millingtonin tiluksiin ja meillä on nyt rantasauna, sekä vierasmökki. saunassa on toisessa päässä tavallinen puusauna ja toisessa päässä savusauna. Keskelle rakennukseen jää vielä pieni takkatupa.

Mökin mantaalit ovat alunperinkin kuuluneet Millingtonin tiluksiin. Mökin saunoineen on rakentanut Millingtonin talon poika perheelleen kesäpaikaksi.

Naapuri tontilla sijaitsee alunperin 1960-luvulla rakennettu kesämökki ja joskus 1980-luvulla vahoista 1800-luvun hirsistä rakennettu rantasauna, sekä kesäaitta. Rantaviivaa tuli pieni pätkä lisää ja pikkuinen lisäpläntti metsääkin hoidettavaksi.

Meiltä löytyy siis entistä paremmat majoitustilat kesävieraille. Nyt varmasti riittää talkooporukkaa yllinkyllin, kun majoituspuolikin on hoidossa ;)

Tämä ostos nopeutti meidän suunnitelmia noin vuoden verran, kun rantasaunaa ei tarvitsekaan erikseen rakentaa. Kiitokset nyt entisille naapureille Tommille ja Anulle tästä mahdollisuudesta! Kesäistä ilta-aurinkoa odotellessa...

Millingtonin joulu 2017

"On hanget korkeat nietokset...." Tänä vuonna saamme nauttia Keski-Suomessa lumisesta  joulusta. Millingtonissa vietetään kolmatta joulua tällä kokoonpanolla. Jouluruuat valmistuivat omassa leivinuunissa alusta loppuun saakka - no okei, mummo paistoi karjalanpiirakat tänä vuonna valmiiksi.

Imelletyn perunalaatikon kanssa meinasi mennä jännäksi. Kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko paistuivat valmiiksi jo aatonaattona tuvan leivinuunissa, mutta perunaloota jätettiin vielä yön yli imeltymään. Leivinuunia oli lämmitetty 1.5 päivää ennen kinkun paistoa. Kinkun jälkeen poltettiin illalla vielä toista pesällistä metrisiä halkoja, mutta eipäs riittännytkään. Mittari näytti aamulla 175 astetta, mutta kolmen tunnin köllöttelyn jälkeen perunalaatikko oli vain hitusen lämminnyt, kypsynyt ei vielä lainkaan. 

Aattopäivän kello se vaan tikitti, joulupäivällisvieraiden saapumista uhkaavasti mitaten. Isännän vieressä tietävänä kommentoiden "saatiinhan se hässäkkä aikaiseksi vielä tähän aattoonkin, oliskohan naapurissa leivinuuni kuumana?". Jotenkin ihan juuri todella tarpeellinen kommentti tähän hetkeen! Meidän perheessä varsin yleisesti on tiedossa, että joulupäivällinen on minulle ehkä elämän viiden tärkeimmän asian joukossa ja ilman imellettyä perunalaatikkoa ei nyt vaan ole joulupäivällistäkään. 

Kaksi joulua olen joutunut viettämään ilman ja muistan ne aina. Meidän perheellä ei siis ole tapana matkustaa jouluksi Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan olemme viettäneet joulua aina kovin perinteisin menoin. 

Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ensimmäinen joulu poissa äidin lihapadoilta vieraassa paikassa. Järkytys oli suuri kun huomasin, että perunalaatikon tilalla perinnepöydässä kökötti keitetyt perunat. Pienistä asioita se on ihmisen onnellisuus kiinni, ei voi muuta sanoa. Puolustuksekseni voisin yrittää sanoa, että taisin olla tuolloin 17-vuotiaan mustavalkoisella maailmankuvalla varustettu henkilö. 

Toisella kertaa pilasin sitten laatikon ihan itse, jättämällä imeltymään yön yli huoneenlämpöön. Aaaaargh.... kyllä otti päähän kun huomasin vasta pöytää kattaessa, että meillä on käynyttä perunalaatikkoa. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekkään toiselle joulutraumaa tuona vuonna.

Tänä vuonna keittiön hellan leivinuuni pelasti tilanteen ja saimme tuon äärimmäisen tärkeän jouluruuan juuri ajoissa pöytään höyryävän kuumana. Huh! Onkohan se maailmankuva saanut niitä harmaansävyjä vieläkään? Tänä vuonna menu:ssa oli kyllä yksi suuri muutos; karjanlanpaistin tilalla tarjoiltiin poronkäristystä. Tämä meinasi jo aiheuttaa mellakan perheen teiniväestössä, kun kerroin asian hieman harkitsemattomasti liian pitkässä lauseessa. Herne ehti päätyä jo sieraimeen puutuvan karjalanpaistin vuoksi, mutta onneksi se saatiin tuolla korvaavalla käristyksellä sieltä pois. Mitä tästä opimme? Perunalaatikko on tärkeä äidille ja paisti pojalle :)

Kuvakavalkadi kertokoot muusta tunnelmasta eiliseltä, aattohässäkästä huolimatta meillä oli oikein mukava jouluaatto - kiitos asianosaisille <3

P.S Kuten huomaatte uudet-vanhat Suomenkukka astiat pääsivät tänä vuonna joulupöytään.