Rantamökki sai uuden takan

 Rantamökki on rakennettu joskus 1960-luvulla. Mökissä on keittokomero, pieni makuusoppi ja kohtalaisen kokoinen tupa. Mökkiin oli muurattu myös punatiilinen takka, jonka tulipesä oli päättänyt kesän aikana romahtaa. Takan kunto ja sen myötä lämmönvaraamiskyky oli jo muutoinkin niin huono, että se päätettiin purkaa ja tilalle muurattiin uusi.

Vuodenajasta johtuen päädyimme valmistakka vaihtoehtoon varastomalilla valmiiksi asennettuna.

Hieman etukäteen mietitytti se, miten ihmeessä muurari saa nämä järkyttävän painavat elementit nosteltua itsekseen paikalleen. Kakluunilla tulee olemaan korkeutta 170cm.

Kolmen päivän projektissa korjattiin ensin muuri ja se slammattiin.

Ja sen jälkeen simsalabim kakluuni on paikallaan.

Viikko kuivumista omillaan (muutama ulkotuli pesässä), viikon päästä pienet kynsitulet ja kahden viikon kohdalla normi lämmitys. 

Hyvä tuli! Vielä kipinäpelti ja teinit eivät palellu tammikuussakaan. Ensi keväänä muurin ja katon maalaus, uudet tapetit ja paneleihin sävy, niin mökkikin on päivitetty uuteen kuosiin.

Lämmönvarauskyky on kyllä aivan toista luokkaa kun vanhassa takassa. Yksi pesällinen puita ja mökki on lämmin. Pistää kyllä miettimään talon vanhojen pönttöuunien sisukalujen uusismista ihan tosissaan...

Satokausi 2020: toukokuusta lokakuulle

Tämän kesän saldo omasta maasta on kovin erilainen kuin viime vuonna. Syy löytyy niin kylväjästä, sään herrasta, kuin erinäisistä taimi- ja siemenkokeiluista, joita harrastin tänä vuonna aika paljon.

Satokausi alkoi toukokuun puolessa välissä ruohosipulilla. Tai no, kai tuota sipulia olisi voinut jo aikaisemminkin käyttää, kun tunnelissa se nousee varsin varhain ja sitä toki saadaan tuoreena edelleen lokakuussakin pakkasiin saakka.

Toukokuun korissa: jauhosavikkaa, horsman versoja, raparperiä, korvasieniä ja tietysti kananmunia.

Kesäkuun korissa: broccoliiniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaatteja, härkäpapua, valkosipulia ja kananmunia.

Elokuun korissa: kurkkua, tomaatteja, broccoliinejä, pinaattia, sitruunakurkku ja kehäkukkaa.

Syyskuun kori: lehitkaali, porkkana, kesäkurpitsa, sipuli, lehtipersilja, punajuuri, italian mammoth rosso, minttua ja kesäkurpitsan nuppuja.

Perunannosto syyskuussa: oman maan perunassa pysyttiin koko kesä hienäkuun alusta syyskuun loppuun. Lajikkeena annabelle. Ensi vuonna kylvetään puolet isompi ala!

Lokakuun kori: keräkaali, lehtikaali, amarantti, pihvitomaatit, chilit ja paprika.

Kauden viimeinen sadonkorjuu: maa-artisokka. Mukulat kuivumaan ja kukat maljakkoon.

Uusista kokeiluista ei jatkoon: sitruuna- ja viidakkokurkku, italian mammoth rosso, juuripersilja. Myöskään ruusu- ja hräkäpapu eivät ole ehkä se meidän perheen juttu - vaihdetaan takaisin herneeseen ensi kesälle. Pataatille ei kasvukausi riittänyt likimainkaan. Broccoliinin osalta lyhyt sadonkorjuuaika kukinnoille osoittautui minulle hieman haasteelliseksi. Ensi keväälle suunnittelen sen tilalle jotain muuta.

Jatkoon ehdottomasti: pinaatti, perunamaan ja valkosipulipenkin laajennukset, sekä kerä- ja lehtikaali. 

Kiitos äiti maa - paljon saimme antimia tänäkin vuonna. 

Hei, me muutettiin nyt maalle!

Kyllä, olemme nyt puhtaasti maalaisia. Monivuotinen haaveemme maalle muutosta toteutui vihdoin pari viikkoa sitten. Tämän myötä meistä tuli kyllä kaupunkilaisia, kun kotikuntamme vaihtui Keski-Suomen pääkaupungiksi. 

Suunnitelmamme nopeutui monen sattuman summana. Talo taajamassa sai pitkäaikaiset vuokralaiset yllättäen ja nopealla aikataululla. Maalle muuttamisesta olemme toki jutelleet jo pitkään ja se on ollut osa suunnitelmaa, mutta tarkoitus oli toteuttaa tämä vasta parin vuoden päästä. Tosiasia on kuitenkin, että olemme viimeisen kahden vuoden ajan asuneet enemmän täällä kakkoskodissamme, kuin kylällä. Tänä vuonna koronan ja etäkoulun myötä maalle muutto aikaistui keväällä kolmella kuukaudella ja tänne sitä jäätiin. 

Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Elämä helpottuu, ei enää kahden talon lumitöitä, nurmenleikkuuta ja haravointia. Ei huolta aina jossakin tyhjänä olevasta talosta, sen lämmityksestä, putkista ja kutsumattomien vieraiden uhkasta. 

Toinen puoli asiassa on tämä muutto, joka tuli siis hieman yllättäen ja vauhdilla. Kaikki tietävät ylipäätään miten mukavaa puuhaa muutto on, vaikka asia olisi pidemmällä aikavälillä suunniteltu ajoitusta myöden. Nyt olemme eläneet täällä tavarakaaoksen seassa kaksi viikkoa. Lajittelu: kaappiin – spr – roskiin, tuntuu loputtomalta.

Keittiössä kuivatavaroita on edelleen tornina muovilaatikoissa, ne ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään. Kuinka paljon ihminen tarvitsee kotivarana suolaa? Näköjään paljon, suorastaan kilotolkulla suolaa eri muodoissa. On jodioitua suolaa, merisuolaa, himalajansuolaa, aromisuolaa, maustesuolaa ja vaikka mitä suolaa, sekä kaikista tietenkin se varapurkki vielä päälle. Niin ja sama varastohan meillä tietysti oli jo täällä maalla kaapissa. 

Toinen artikkeli, josta voisi jo epäillä varhaisen keski-iän dementian iskeneen emäntään, on hyytelösokeri. Kyllä hyytelösokeri, muuttolaatikoista sitä löytyi SEITSEMÄN pakettia. Ja mikä pahinta, vanhimman lootan päiväys oli mennyt vanhaksi vuonna 2006 – tähän pitäisi asentaa jo jonkinlaista itkunauru hymiötä. Kyseinen sokeri on ostettu varmaan nuorimman pojan ristiäiskakkuun. Olisikohan kuitenkin pitänyt säästää paketti ja leipoa sillä myös rippikakku?

Töissä olen viime aikoina todennut useampaan kertaan, että excel ei ole minun vahvuuteni ja en vain tarkoita tuon kyseisen ohjelman käyttämistä, vaan ylipäätään excel-elämänasennetta. Minulta puuttuu se geeni varmaan kokonaan. Äidilläni tuo geeni on erityisen vahva, mutta minulle sitä ei ole valunut hitustakaan ja se näkyy myös keittiön kuivakaapin sisällä. Mitä vanhan talon korjaamiseen tulee onneksi tuo talon isäntä, on sitäkin enemmän varustettu pilkun tarkalla näppäryydellä, jonka sekaan minä sitten hämmennän hieman suurpiirteistä luovuutta. 

Tutun biisin sanoin: Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän. Joka täällä vaan saa aina asustaa.

Se aika vuodesta, kun kaupan hevi-osasto ohi saa mennä kaasupohjassa

Tänä kesänä omavaraisuusasteemme on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, kun taistelu emäntä vs. kanat vihdoin päättyi emännän voittoon. Ihan totta puhuakseni kanat ottivat pari erävoittoa, murtautumalla mm. kasvutunneliin (kahdesti). Tuhot olivat kuitenkin todella pieniä, eivätkä vaikuta satoon. 

Taistelu on siis kannattanut ja tällä hetkellä tulos on se, ettei juhannuksen jälkeen tähän torppaan ole ostettu mitään kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta. Millingtonin ruokapöydän kasvispitoisuus on tällä hetkellä varsin korkealla

Uusia perunoita ja paahdettuja kasviksia parmesanilla. Annoksessa ainoastaan parmesan kaupasta

Kesän ykköslounasherkku on ollut pinaattikeitto omilla kananmunilla. Ensi kesäksi pinaattia pitää laittaa kasvamaan ehdottomasti enemmän. Nyt tätä ei juurikaan riitä säilöttäväksi asti.

Kurkkua ja kesäkurpitsaa on säilötty mastekurkuiksi ja iltapalana on on hujahtanut aika monta lautasellista kasvihuonekurkkuja.

Aamun vitamiinit voi popsia koiralenkin matkan varrella, kun vadelmasato on aivan valtaisa. Punaherukka vadelmamehua on pakkasessa lähes kymmenen litraa ja pelkää vadelmamehuakin yhden mehumaijallisen verran.

Viime talvena olimme jo täuysin omavaraisin sipulin suhteen, eikä tänäkään vuonna maan äiti petä meitä tämän asian suhteen.

Viime vuoden tomaattisadosta perheessä vallitsee pientä erimielisyyttä. Isäntä ei syö tällä hetkellä tomaattia lainkaan. Tänä vuonna tomaatti ei tuota määrällisesti kovinkaan suurta satoa, mutta kokoa sen sijaan löytyy.

Tomaatit on kasvatettu jättikasviyhdistyksen siemenistä ja sen kyllä huomaa! Tuennassa on joutunut käyttämään luovuutta. Mietin jo, että pitääkö näille alkaa virrittelemään sukkahousuja, että pysyvät kasassa.

Perunaa istutettiin neljässä vaiheessa, joten uutta perunaa on luvassa pitkälle syksyyn. Ensimmäinen varhainen setti jo huhtikuun puolella tunneliin ja vimmeinen heinäkuussa jälleen tunneliin. Väliin mahtuu säkkiperunaa kasvimaan laidalla ja avomaalla. Lajikkeena Annabelle. 

Kaalia kasvaa sekä tunnelissa, että kasvulavassa. Alkukesän taistelu kaalimadon kanssa voitettiin ja luvassa on kohtalaisen monta ja isoa kaalinpäätä. Torjunta-aineita tai keinotekoisia lannotteita ei ole käytetty. Kavualustassa bokashi-multaa, turvetta ja lannoitteena bokashinestettä.

Tämä komistus kasvaa kasvimaaksi viritetyssä veneessä. Laput olivat vaihtuneet ja tämän rivin kohdalla luki retiisi. Punajuurelta tämä kuitenkin näyttää, sekä maistuu.

Munakoison taimen ostin valmiina, kuten viie vuonnakin. Viime kesänä koiso vain kukki runsaasti, mutta ei tuottanut lainkaan hedelmiä. Tänä vuonna näyttää lupaavalta.

Lehtikaalista saamme hyvän sadon.

Tämän kesän kurkkukokeilussa oli viidakkokurkku (kuva yllä), pesusienikurkku (kuva alla), sekä sitruuna kurkku (blogin ensimmäisessä kuvassa vas alareuna). Kaikki tuottaa satoa. Viidakkokurkku vaikutti ensin siltä, että vain kukkii, eikä mitään muuta tapahdu. Nyt on kaikissa taimissa jo melkein poimintakuntoista tavaraa. Sitruunakurkun taimia istutin neljä, joista yhteensä on tullut yksi kurkku (en ole vielä raaskinut syödä). Pesusienikurkku antaa odottaa vielä tulosta, toivottavasti ehtii kypsyä ennen kylmän tuloa.

Italian Mammoth rosso (sokerijuurikkaan ja punajuuren risteytys) on  ollut nimensä veroinen. Tätä kasvaa meillä muutama taimi kasvihuoneessa ja osa avomaalla. Koko ero avomaalla ja tunnelissa on valtava.

Viimeisenä vielä yksi kesän uutuus kokeilu eli amarantti (revonhäntä). Tästä tullaan saamaan kiva sato, vaikka taimia ei paljon ollutkaan.

Uusi kanala muuttovalmis

Viime talven Millingtonin kanaset viettivät jo maaseudun rauhassa, eivätkä enää muuttaneet kaupunkiasunnolle. Kanaset herroineen asuivat talven vanhassa pihasaunassa ja parvi jouduttiin jakamaan kahtia kun Marans herra VilleGalle ja Kääpiökochin Paavo Nurmi eivät enää mahtuneet samaan löylyhuoneeseen.

Kesäksi tirppaset muuttivat sitten tutuksi tulleeseen kesäkanalaan, mutta parvet ovat yllättäen kasvaneet sen verran että tilat alkoivat olla pienet.

Uuden kanalan kanssa on tässä muutama viikonloppu mennyt puuhastellessa. 

Lähtötilanne oli tämä:

Uuden kanalan myötä kanaset siirtyvät hivenen kauemmaksi meidän makuukamarin ikkunasta. Mikä on ainakin tässä vaiheessa vuotta ihan kiva asia, kun kanalassa harjoittelee aamu neljältä tällä hetkellä kahdeksan kukkoa kiekumista. Vähän enemmän tämä sijoitus tietysti lumitöitä talvella teettää, mutta onneksi tuo armas isäntä on ostanut noita koneita jolla homma hoituu.

Tarhasta pyrittiin tekemään niin iso, että periaatteessa kanoja ei tarvitsisi laskea juuri vapaaksi. Katsotaan nyt miten sitten keväällä käy. Aika homma on kasvimaan ja kaikkien istutusten suojauksessa näiltä onnellisilta kuopsuttajilta. 

Kanalaan tulee suoraan kaksi eri osastoa kahdelle parvelle, joten tarhakin jaetaan kahtia.

Tarha verkotettiin jänisverkolla, joka upotettiin maahan ja ulkopuolelta tarhaa kiertää lisäksi vielä laatoitus. Sisäpuolelle verkon alareunaan tuli luonnonkiviä niin eivät pääse kanat kuopsuttelemaan myöskään tunneleita sisältä päin. 

Tarhan katoksi laitettiin valokatteet ja mökin puolelle tehtiin kattoon kallistukset, että vesi valuu pois ja katto pellitettiin.

Molemmille puolille piti tehdä kulkuluukku ulkotarhaan ja pienten puolelle lisäksi vielä ikkunakin että pääsemme mahdollisimman vähällä sähkövalon käytöllä talvella.

Koppi on valmiiksi sähköistetty, patterit pitää kuitenkin joko vaihtaa kokonaan tai ainakin nostaa korkeammalle ettei synny palovaaraa.

Kuvassa kääpiöiden puoli muuttovalmiina

Melkoisen hämmennyksen vallassa Paavo, rouvat ja nuorikot uuteen asuntoonsa tepastelivat. Ensimmäisenä päivänä eivät uskaltautuneet ulos lainkaan ja sitten kun uskaltautuivat niin eivätpä osanneetkaan enää sisälle takaisin.

Isojen puoli on muutoin muuttovalmis, mutta odottelee vielä munintapesiä maalauksesta, ikkunan laseja ja purun levitystä. Eiköhän parvi huomenna illalla pääse jo muuttamaan.

Alunperin oli ajatus että kopin sisäseinät levytetään, mutta hylkäsimme ajatuksen ja seinät vain maalattiin. Jatkossa peltiset seinät on helppo pestä ja maalata uusiksi eikä pellissä elä mitkään öttiäiset.

Uusi kanala pyrittiin tekemään pitkälti kierrätysmateriaaleista ja tähän saimme apuja useilta ystäviltämme ja tuttaviltamme. Lämmin kiitos kaikille asianosaisille, tiedätte kyllä ketä olette. Kyllä emäntä nyt on kanasineen tyytyväinen <3