Kesäkukkien virittelyä

Ilmoitin keväällä jo hyvissä ajoin luottotarhurille, että minähän en sitten tänä vuonna mitään kesäkukkia istuttele vaivoikseni. Kuinkas sitten kävikään, hain kesäkukat jo viikolla puutarhalta, niin kotiin kuin maallekin.

Kaivonkansi sai somisteeksi ruosteisia istutusastioita: vanha valurautapata, maitotonkka ja ämpäri. Keltainen ei ole suosikkivärini kukissa, mutta kiitos Ritun Puutarhan vinkkien taivuin tänä vuonna. Keltaiset kukat erottuvat ruosteisista asitioista jo kauaksi.

Yksi maitohinkki on kaatunut kalliolle, katsotaan kesänmittaan kuinka pitkälle maito tuosta valuu, vai kuivuuko heti alkuunsa auringonpaahteessa.

Aitan portaat

Piha-aitan portaat ovat lahonneet vaarallisesti paikoilleen. Ukki sai sunnuntain kunniaksi porrassiepin ja päätti tehdä päivän treenin purkamalla ja rakentamalla uudet rappuset. 

Nuoriso pääsi siis tänäänkin mönkkärihommiin kelkkomaan eilen kaadettujen koivujen viimeisten pöllien lisäksi, hapantuneita porraslankkuja juhannuskokolle. Täytyy vain todeta, että onneksi puunkaatopäivä osui lauantaille, sen verran oli tuulista tänään, että olisi rungot voineet löytyä pian naapurin puolelta. 

Materaalit uusiin rappusiin löytyi vanhastaan. Onneksi näin, koska uusi puu olisi tuossa kyllä pistänyt pahasti silmään. Nyt vanhat lakut sointuvat vanhaan rakennukseen hyvin ja nämä tuoreemmat neliskanttiset parrut jäävät alimmaisena aikalailla piiloon. 

Leveät lankut löytyivät aitan alta ja hirsipöllejä tontin reunalta hienosti pressulla suojattuna. 

Hienot rappuset meille syntyikin, nyt ei keiku eikä kiiku. Eikä tarvitse kenenkään pelätä, että jalka sujahtaa lankusta läpi. Nuo tunnistamattoman näköiset vihreät pehkot ovat mansikkaa.Tuuli pöllyytti niin että istutukset ovat kuvissa lievästi sanottuna vähän kärsineen näköisenä.

Hieman täytyy vielä pehmeämpiä pahnoja hommata yövieraille, mutta muuten alkavat siis aitatkin olla valmiina kesäkauteen.

Mummon kanssa siivoiltiin kuistia kesäkuntoon (tai mummo kyllä siivosi koko huushollin). Sen verran jäi kuistiprojekti vielä kesken, ettei sisäkuvia ole esitellä. Tämän ikkunan sisäpuoli nimittäin suorastaan huutelee pientä pyöreää pöytää pitsiliinalla eteensä. 

Ensimmäiset ikkunatkin tuli siis pestyä. Homma on tehtävä kyllä kieli keskellä suuta, osa ruuduista on nimittäin pelkillä lasitusnauloilla kiinni ja kitit ovat linnut nokkineet ja aurinko kuivattanu hyvin tehokkaasti. Pestynä nuo ei näytä ollenkaan niin pahalta kun eilen.

Pientä puusavottaa

Tieprojekti nytkähtelee käyntiin aika vauhdikkaastikin. Kaivinkone saapuu ensi viikolla ja tienpientareet on saatava kaivuukuntoon. Risut raivattiin jo muutama viikko sitten mutta täysikokoisia koivun ja kuusen runkoja mahtuu tuohon muutamaan sataan metriin pitkälle toistakymmentä.

Rumpuputket ja suodatinkangas odottelee jo asennusta

Sana kohtuus ei kuulu meidän perheen sanavarastoon tai ainakaan sillä sanalla ei ole minkäälaista kaikupohjaa. Tässä hieman arsenaalia millä aamulla läksimme liikkeelle. Kuvastahan puuttuvat vielä isäni mukanaan tuomat kaksi Husqvarnaa.

Jos puita lähdetään kaatamaan on kuljetusvälineetkin oltava sen mukaiset. Mönkkärivalikoima on koko suvulla sävy sävyyn kun isännän velipoika päräytti oman Hondansa meidän poikien Polaristen rinnalle. Herra 12v oli saanut omaan mönkkäriinsä peräkärryn syntymäpäivälahjaksi ja kyllähän siihenkin muutama pöllinpätkä kyytiin mahtuu.

Muutamien runkoja kanssa oli mönkkärin vinssillekin käyttöä

Ihan ei ilman haavereitakaan selvitty, iso koivu jäi konkeloon ja saha sinne väliin. Yksi sahan laippa on kuitenkin pieni takaisku tässä savotassa. Niin ja irtosihan siitä pikkumönkkärin peräkärrystäkin pyörä vauhdin tiimellyksessä. 

Puita kaadettiin kuitenkin noin 15 runkoa ja asialla oli oman elämänsä "wanna be" metsurijoukkue, joten saavutus on suorastaan melkein merkittävä. Vielä kun sama porukka pääsisi osallistumaan selkäinvalidien maaotteluun alkaa saavutus hipoa jo ennätystä. Katsotaan pääseekö koko sakki huomenna vielä sängystäkin ylös vai onko fysioterapeutin akuuttivastaanotolla ruuhkaa.

Kyllä näillä saunan muutaman kerran varmasti lämmittää, mutta jokunen hikipisko tuossa saattaa vielä irrota ennen kun ovat polttokelpoisia. Päivän saldona karkeasti arvioituna reilu kymmenen mottia puuta ja askelmittarissa noin 25 000 askelta - ei huono, sanoisi Jorman Uotinen

Kelpaa tuohon kaivinkoneen tulla ojia kaivelemaan ja jokunen puu vielä jäi seuraavallekin vuodelle. Iso kiitos ja kumarrus apuvoimille, niin isoille kun pienillekin.

Perennoita ja keittiön hyllyjä

Aurinkoinen, mutta tuulinen ilta hujahti oikeastaan tekemättä juuri mitään, mutta koko ajan touhuten. Alkukesän nurmi vaatii leikkuun vähintään kerran viikossa, mielummin useamminkin - mutta ei vaan meinaa ehtiä. Työt haittaavat siinä määrin harrasteita.

Viikolla pyörähdin kuitenkin Puttipajan ystävänmyynnissä ja sieltä tarttui mukaan  muutama aivan ihana hylly ja jotain pientä sisustustavaraa.

Yksi hyllyistä löysi jo tiensä keittiön seinälle. Hyllyä koristamaan istuivat Arabian kesäkukkasarjan kahvikupit asetteineen, mummoni vanha kuparikattila, raastin ja lävikkö. Mitäs tuohon kolmanteen koukkuun keksitäänkään? 

Kaksi muuta hyllyä hakee vielä paikkaansa, lue: talosta ei löytynyt oikeanlaisia työkaluja niiden asentamiseen. Mikä on kyllä koohtalainen ihme! Meillä isäntä aina irvii, että omistan huoneellisen kenkiä ja laukkuja (mikä ei siis alkuunkaan pidä paikkaansa). Millingtonissa on koko tupa pyhitetty työkaluille ja siinä joukossa ei ole oikeanlaista poranterää!

Se miksi minusta tuntuu, että ilta kului puuhaillen asioita jotka ovat "ei mitään " johtuu ulkona vallitsevasta tilasta.

Tästä on hyvä lähteä, luulisi kättensä jälkien näkyvän aika nopeasti. Talon päädyssä on joskus ollut varmasti todella komeat perennaistutukset. Kasvit ovat tuolla jossain yhä edelleen, mutta saraheinä ja nokkonen ovat ottaneet aikamoisen vallan itselleen.

Melkoisen kasan muutaman neliön alalta nyhdettyäni voin vain todeta, että taitaa tämä rojekti olla kitkemällä laatua "mission imbossible". Jos laittais vaan katetta silmänlumeeksi ja uskottelis itselleen että on tiptop puutarha? Noh, ei taida sillä tarhurin meinigillä olla kovin pitkät jäljet, sen verran nopeasti tuo heinä jatkaa jalkojaan.

Ihan yhtä heinittyneeltä näyttää ennen ja jälkeen! Ainoastaan selkä tietää että kitketty on, kukaan muu ei edes huomaa.

No ei se nyt ihan hukkaan mennyt, tein minä löytöjäkin. Sinikuunlilja oli jäänyt huomaamatta kokonaan.

Myös ihan uusi lajibongaus, tuli tällekin illalle ja jännityksellä odotamme mitä näistä koppakuoriaisista ilmestyy.

Edellisessä perennablogissa esiintyneet pököttäjät näyttävät nyt tältä. Ei taidakaan olla koristeparsaa nämä kaverit.

Marjapuskan juurella on myös sangen näyttävän varren kasvattaneita kurjenmiekkoja sekä yksi tupsu lisää paratiisililjaa.

Kuten kuvasta näkyy, siinä se perattu kukkapenkki nyt on! Ehkä tästä vielä jonain kauniina päivänä hyvä tulee, mutta voi olla että lapiotakin vielä tarvitaan.

Lohdutukseksi sain kuitenkin isännältä kukkia.

Perinpohjaista perennan tunnistusta

Erilaiset perannakirjat ovat kuuluneet lukemistooni yli kaksikymmentä vuotta. Aikoinaan niitä tuli selkä vääränä kirjastosta kannettua kotiin tutkittavaksi. Väittäisin siis, että tunnen keskimääräistä enemmän etenkin perinteisiä perennoita, mutta nyt ei skaala riitä minullakaan. Olen eräänkin kerran turvautunut tässä viimeisten viikkojen aikana naamakirjan puutarharyhmän asiantuntijoihin, luontoportin sivuihin, herra googleen ja nyt on kaiveltu sitten omat ja ystävienkin perennakirjat naftaliinistä. Mutta ei, kaikkeen ei löydy vastausta vieläkään ja malttamattomana luonteena en millään jaksaisi odottaa kukintaa.

Erilaisia narsisseja pihasta löytyy valtaisa määrä. Keltaiset alkavat jo lopetella kukintaansa, mutta valkoiset vasta aloittelivat. Muutama erikoisempikin narsissilajike löytyi, joihin en ole ennen törmäänyt.

Arovuokko meinasi nuppuineen jäädä huomaamatta kun on levinnyt penkin ulkopuolelle ja lehdet muistuttavat hieman leinikkiä.

Paratiisililja on sen sijaan täysin uusi tuttavuus. Tämä melkein koki trimmerin karun kohtalon, sen verran liki on äkkiseltään tuo kuontalo saraheinän kanssa. Onneksi kuitenkin oli tarkkaavaisuus riittävän suurella teholla ja tämä harvinaiseksi luokiteltu ihanuus säästyi odottelemaan kukintaa.

Valkoinen pikarililja otti jostain itseensä ja jätti kukinnan tänä keväänä väliin. Talon tyttären mukaan tämä on muina keväinä kukkinut erittäin runsaasti, nyt kuihdutti nuppunsa, eikä näyttänyt meille loistoaan.

Tämän tädykkeen tarkempi lajinmääritys jäänee odottelemaan kukintaa, mutta ilman sosiaalistamediaan en olisi näiden lehtien kanssa päässyt näinkään pitkälle. Kohtalaisen vakuuttunut olen kuitenkin että tähän ilmestyy sinivioletit kukat, katsotaan kuinka aavistuksen käy.

Palavarakkaus kasvoi aikoinaan lapsuuteni pihapiirissä ja oli isomummoni silmäterä. Nyt tätä tunnearvoa omaavaa kasvia löytyy meidänkin pihapiiristä.

Vielä löytyy kuitenkin täysin tunnistamattomiakin. Tätä kaveria, joka on muuten levinnyt pihassa aika railakkaasti on nauhukseksi veikattu, mutta perennakirjoista en löydä pelkkien lehtien perusteella, mutta varmaanhan tämä keltaisena kukkii sitten aikanaan

Ja mitä ne nämä töröttäjät ovat? Ensin katsoin horsmaksi, mutta ei kyllä ole ja nyt en enää edes muista mistä tätä löysin.

Ritarinkannuksen sentään tunnistin jo ihan pienestä lehdestä. Tätä löytyy pihasta useammasta paikasta, samoin iiriksiä ja valitettavasti myös lupiineja.

Tämän "porkkanan" taisin huolimattomuuksissani tappaa viikonloppuna. Aitan päädystä kaivettu yksilö jäi istuttamatta navetan taakse menossa olevien rohtoraunioyrittien juurakoiden joukkoon. Toivon mukaan ei ole mikää superaarre tai jos sellainen on ei olisi kovin herkkähipiäistä sorttia!

Särkyneitäsydämiä ja pioneja kävin jo taimimyymälästä hakemassa, ne kun kuuluvat mielestäni ihan ehdottomasti tällaisen pihan miljööseen. Samoin kun omena, luumu ja kirsikkakin, mutta ne joutuvat nyt odottelemaan vielä oikean paikan löytymistä ja pihan kokonaisuuden hahmottamista.