Pakkasta pukkaa

Se on nyt sitten täällä, pitkään ja hartaasti odotettu ystävämme TALVI. Mikä ihme se on nykyään näissä sääilmiöissä, että aina pitää liioitella? Syksy kesti tänä vuonna tuolta huhtikuulta joulukuulle. Talvi alkoi ilman lunta pakkasilla ja mittari näyttää nyt -28 astetta.

Mitäpä tästä sitten kertoisin... ? Pyrin aina etsimään asioista positiiviset puolet esille ja löytyyhän niitä tästä säästäkin! Järven jää on jäätynyt aivan tasaiseksi ja luistelubaanaa on koko rannan mittaisesti.

Eilinen kahdenkymmenen asteen rapsakka keli ei estänyt nuorisoa nauttimasta tilanteesta, eikä kuulemma edes varpaita palellut - huh, pelkkä ajatuskin noiden nahkakuorien vetämisestä jalkaan saa varpaat melkein tippumaan irti.

Pakkanen taikoo yhdessä auringon kanssa, myös halo-ilmiöitä taivaalle ja kuura saa aikaan talventöröttäjissa taideteoksia.

Ulkona on siis varsin kaunista, mitenkäs sisällä sitten menee? Ja-a... lapset ja koira istuu uuninpankolla, koska se on talon lämpimin paikka. Kovin pahoja traumoja ei lapsille ainakaan vielä tässä vaiheessa ole kehittynyt. Kyselevät tuolta pankolta vaan, että miksi eivät saa lähteä luistelemaan eli kokemushan se on tämäkin.

Aamulla karisee rähmät silmistä varsin nopeasti! Kamarissa on lämpöä +10 astetta, positiivistä ehdottomasti, että ollaan kuitenkin plussan puolella! Lattianrajassa ei sitä plussaa sitten enää olekaan. Mutta vielä tänäkään aamuna ei kuitenkaan keittiön hellan reunalla vesisangot olleet jäässä! Tosin ruokakomerossa on niin kylmä, että jääkaappi saa aivan uuden merkityksen estäessään ruokia jäätymästä.

Isäntä miettii pitäisikö lämpökameralla tutkia pahimpia vuotokohtia mökistä. Aamullisen pihakierroksen perusteella voisin kohtuullisen suurella varmuudella kertoa, että ihan paljassilmäkin saattaa jotain kertoa. Kuvien perusteella voisi villisti arvella, että lattiat ainakin vuotaa "jonkin verran" mutta suureksi yllätykseksi nurkista ei taida pahasti vetää.

Näiköhän siinä jo käy, että tällaiset kolmeakymmentä pakkasastetta hipovat lämpötilat saa jo kaupunkilaiskerma-ahterit hilaamaan luunsa sivistyksen pariin? Eli joko routa ajaa porsaat kotiin?

Vuodenvaihde Villa Millingtonissa

Villa Millingtonin ruokalistalla ei tänä uudenvuodenaattona ollutkaan nakit ja perunasalaatti, vaan ihan oikea kiviuunissa paistettu pizza. Tässä kohtaa käytän tarkoituksella ilmaisua, jossa jätän alkuperämaan mainitsematta. On tullut nimittäin tuolla roomanvaltakunnassa tilattua useampikin pizza, joka ei tee oikeutta alkuperäiselle kiviuunipizzalle.

Leivinuunia on lämmitetty koko päivä eli taikina vaan nousemaan. Pizzalapion kävin jo edellisenä päivänä ostamassa kaupungista. Mikään ihan halpa investointi ei ko. lapio ollut,  51€:oon saa muutaman kerran pizzaa paistaakin. Lapiota heilutteli pizzanpaistossa herra 12v eli oikein tomiva peli  tämä on. Perinteinen puinen leipälapio, joka meiltä myös kyllä löytyy ihan alkuperäisenä on hieman paksu tähän hommaan.

Ja hupsistakeikkaa, että tuo lätty paistuukin nopeasti kuumien kivien päällä! Ainoastaan ensimmäinen paloi lähes syömäkelvottomaksi, mutta muista tulikin sitäkin maukkaampia. Ensimmäisen pizzan pohjan jäänteet näkyvät tuossa kuvassakin.

Tällä kertaa osasin jo käyttää leivinuunin harjaakin niin, ettei se palanut poroksi. Niin juuri, karjalanpiirakoidenpaisto-operaatiossa saattaa joskus käydä myös niin, nyt sen jo kehtaan tunnustaakin. Tosin havaitsin myös, että eihän se mitenkään voi olla minun vika jos ei perimätieto kerro, että PUINENharja pitää kastella ennen kun sen tunkee 350 asteiseen uuniin. Vika on joko perimätiedossa tahi geeneissä jos ei tuota älyä ;)

Ilta jatkui herkkuhetkellä pokeria pelaillen

Vaikka kaupunkiin ei ole kun 25 kilometriä, sen verran syrjässä olemme ettei rakettien paukekaan kuulu kuin kaukaisena kuminana. Kovempaa pauketta taisi järven jää pidellä, ainakin sille tuo karvaturri ärisi olevinaan oikein tosissaan.

Pitkäkestoisempana rakettina meillä toimi pari risukasaa, jotka ovat peruja Valio-myrskyn kaatamista puista. Säkkipimeässä kipinät sinkoilivat oikein komiasti taivaalle ja singahtipa sinne muutama rakettikin.

Työntäyteistä ja onnellista Vuotta 2016

Isännän paras joululahja

Joulupukki oli soitettu tuolle minun ukkokullalleni hyvissä ajoin ennen joulua. Oli tiedustellut, että missä me oikein meinataan joulua vietellä. Oli kuulemma on sen verran isoa pakettia tulossa, ettei porot jaksa näin lumettomalla maalla aattona sitä reessä kuljettaa.

Lahja oli siinä määrin mieleinen, ettei isäntä malta joulupäivänäkään pysyä erossa uudesta rakennusarjastaan. Nyt ei roisku sadevedet seinille

Minun paras joululahjani oli riemu siitä, kun seurasin isännän salapoliisin työtä hänen yrittäessä vaivihkaa selvittää kuka oli ennakkoon toimitetun joululahjan takana. Kiitos Lindabin henkilökunnalle totaalisesta heittäytymisestä pukin rooliin - salaisuus paljastui vasta jouluaattona. Onkohan tuo meidän isäntä maailman ensimmäinen mies, kuka sai rännit joululahjaksi ja on siitä vielä suunnattoman onnellinen?

Jouluaatto

Millingtonin tila on nähnyt arviolta 185 joulua ennen tätä vuotta. Kuinkahan monena jouluna on orvokit kukkineet pihamaalla? Me tulemme muistamaan ensimmäisen joulumme täällä mustasta tai osin ihan vihreästä maasta, sekä luontoäidin meille tänne maallekin suomista katuvaloista täysikuun muodossa ja näyttäytyipä sitä päivällä meille aurinkokin.

Hyvää Ja Rauhallista Joulua

Karjalanpiirakanpaistopäivä

Leivinuuni heti aamusta kuumaksi ja piirakkataikinaa vääntämään. En ole paistanut karjalanpiirakoita varmaan kymmeneen vuoteen. Nyt iski inspiraatio ja kutsuin myös äidin ja tätini piirakan paistoon, pyörähtipä tuossa pikkuleipurina herra 9v:kin ja rypytteli elämänsä ensimmäisen karjalanpiirakan.

Kaulitsemisessa pääsee paljon helpommalla ja
tulee siistiä jälkeä kun kaulii taikinan ensin
 noin  1cm paksuksi levyksi ja ottaa kahvikupilla muotit 

Piirakkapulikka on ainut oikea
karjalanpiirakantekokone

Ensimmäisessä taikinasatsissa käytin muottina
juomalasia - se oli vähän turhan suuri

Lisää kuvateksti

NUorella miehellä oli otteet heti hallussa

Herra 9v:n ensimmäinen piirakka

Uunista juuri tulleet piirakat upotetaan vielä voihin - awot!
Ei ehkä mitään terveysruokaa, mutta niin hyvää

Lanttu- ja porkkanalaatikko on paistettu. Kinkku on perunalaatikon kaverina vielä leivinuunissa jonkun tunnin. Illan päätteeksi keittelin vielä kirsikkaliköörin pullotuksesta pari päivää sitten jääneet kirsikat aikuisten hilloksi. Huomiselle jäi vielä karjalanpaisti, kauppa pyörähdys ja siivoilut. 

Ja katsokaapas tätä viimeistä kuvaa: tadaa!!! Kolmas kerta toden sanoo ja pataleipä onnistui vihdoin. Kohta, ihan kohta saa joulu tulla Millingtoniinkin.

The pataleipä

Pataleipä - ei paistu, ei sitten millään

Tämän piti olla blogikirjoitus herkullisen pataleivän salaisuudesta. Kirjoittelin reseptinkin eilen illalla tänne valmiiksi, kun odottelin leivinuunin jäähtymistä. Lämmitin leivinuunin eilen oikein kunnolla lämpimäksi. Kolmen aikaan iltapäivällä löin pellit kiinni. Olin aamulla laittanut pataleivän nousemaan ja ajattelin, että nautiskelemme tuoreesta leivästä iltapalalla koko porukka. Toisin kävi...

Ihan ei vielä rohkene ruisleivän leivontaan, mutta testataan siis leivinuunin ominaisuuksia hieman helpommalla versiolla leivästä. 

Ainekset:

• 4 dl vehnäjauhoja 
• 3 dl ruisjauhoja
• 2 tl suolaa 
• ½ tl kuivahiivaa 
• 3 ½ dl vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja +42 asteinen vesi sekoitetaan nopeasti kuiviin aineksiin. Vaivata ei saa. Taikina asetetaan nousemaan 12-24 tunniksi. Mitä pitempään taikina kohoaa tässä vaiheessa sen maukkaampaa pitäisi leivästä tulla.

Ajatuksena itsellä oli, että aamulla kun taikinan tekee pääsee sen illalla paistamaan. Leivinuuni kuitenkin hehkuu vielä illallakin 350 asteessa, vaikka pellit ovat olleet kiinni jo  7 tuntia. Ei auta kun pitää luukkua auki ja odotella, kun aamulla ei paistamaan ehdi.

Kohonnut taikina pyöräytetään palloksi reilusti jauhotetulle pöydälle. Peitetään liinalla ja annetaan nousta vielä puoli tuntia. Meillä tosin, joutui nousemaan tovin pitempään kun tuuletimme leivinuunia ja huomaattehan, että yhtäkkiä tämä leipomistouhu on muuttunut monikko muotoiseen toimintaan ;)

Kannellinen uunipata pitäisi lämmittää uunissa ennen kun taikina sinne laitetaan ja voidella öljyllä. Noh, tämä uunin lämpötilahässäkkä sekoitti kuvioita sen verran, että menin voitelemaan kylmän padan ja kylmässä padassa taikina siis uuniinkin päätyi. Paistetaan kannen kanssa noin 225 asteessa puolisen tuntia ja päälle vielä 15 minuuttia ilman kantta.

Vaan kun ei paistu, vaikka uunin mittari näyttää 300 astetta on leipä uunissa puolitoistatuntia ennen kun on kypsä. Hyvää siitä tuli vaikka hieman olisi saanut paremmin nousta.

Aamulla uusi yritys ja taikina nousemaan. Illalla kun saavuimme kotiin mittarissa on vieläkin 200 astetta. Tällä kertaa muistin lämmittää padan ennen kun taikina  sinne sujautin. 

Leipä on uunissa taas 1.5 tuntia - edelleen ihan taikinana. Isännän saapuessa kotiin mesoan, ettei tuolla paistomittarilla tee yhtään mitään!!! Näyttää paljon enemmän, kun mitä todellinen lämpötila on.

Eipä tähän taida olla mitään lisättävää.. taidan jättää tuon kuvankin ihan tarkoituksella tuollaisena isona jotta näette kaikki. Ihan on minusta pienelle ihmiselle kiusantekoa tuollaiset fareiheittien sotkemiset mokomiin mittareihin!!!! Nuo celsiukset on varmasti ihan kiusallaan laitettu tuonne sisäkurviin ja paaaaaaaaaljon pienemmällä kun ulkokurvin lukemat.

Pientä ihmetystä eilen herättikin leivinuunin tappilukemat, jotka näyttivät 450 astetta. En sitä sen enempiä sitten miettinyt vaan ajattelin, että on se mahoton peli :)

Paistoin leivän loppuun kaasu-uunissa. Lopputulos oli siinä määrin ilmeisen maittava, ettei leipä pörrännyt tuvan pöydällä kun 10 minuuttia ja jäljellä oli pelkät muruset. Ei se aina onnistu, ei etes joka toinen kerta. Josko vielä huomenna kerran uudelleen? Postiivistähän tässä on se, että tämä oli vain leipä eikä esim. meidän joulukinkku.