Smyygejä kuistille

Kuistia, kuivatusta, kuistia, kuivatusta.... tämä kesä on kyllä säiden puolesta oikein remonttireiskan unelma. Romppeita ja kamppeita saa kuskata edes takaisin säänsuojaan koko ajan. Meillä on kyllä ollut pihassa koko kesän kaksi paviljonkia suojaamassa maalattuja pintoja sateelta, mutta tuskaisen hidasta tämä nyt on kuitenkin.

Kuistilla tapahtuu säästä huolimatta koko ajan eli isäntä on ahkeroinut puutöissä sateessa ja paisteessa.

Lattian valmistumisen jälkeen alkoi nurkkalautojen sovitteleminen. Ensimmäisenä kesänä emme ymmärtäneet, että neljänöljynmaali tarvitsee UV-valoa kuivaakseen. Maalasimme tuolloin laudat ikkunattomassa aitassa ja varmistimme tällä etteivät ne kuiva ikinä. Noh, tekemällä oppii...

Ikkunanpuitteet eli smyygit ovat talon henkeen sopivasti aika massiiviset kuistillakin. Vanhalla mallilla tehdään nyt uudetkin smyygit.

Pientä lisälistotusta ja ikkunalaudan ulkoista levenemistä aiheuttaa kuistin etuseinän lisäeristys. Etuseinä tuli nyt tuon viitisen senttiä ulommaksi, johtuen tuulensuojalevystä ja ilmaraosta. Sellkuvillaa tuli eristeeksi 10cm.

Tässä syntyy "jalkalistaan" kallistuksia.

Smyygien jälkeen seinän rimotuskin saatiin asennettua paikoilleen.

Tässä valmis "jalkalista" paikoillaan. Kaikki rimojen alapäät viistottiin niin, että niihin muodostui tippanokka, vaikka kuistilla katto onkin.

Kattolistaksi samaa pystyrimaa poikittain ja punaisena tietenkin. Emännän tehtävä on tässä projektissa olleet maalaushommat. Välillä on heilunut punainen suti oikeassa ja valkoinen vasemmassa kädessä, mutta on tässä jotain valmiiksikin saatu.

Ikkunoiden smyygit maalattiin osittain paikoillaan, koska ne saavat jäädä kuivamaan kaikessa rauhassa.

Hieman sanomistahan siitä maalaushommasta luonnollisesti tuli - alakuvassa oleva isännän nimeämä "iilimato" odottaa nyt kuivumista ja pois rapsuttelua. Punamulta maali kun ei öljymaalin päälle ota laisinkaan, mielestäni tämä yksi mato on kyllä kuitenkin pieni työtappio ja korjattavissa oleva.

Ikkunoiden pesuprojekti ja kuistin sisäikkunat ovat sitten ihan vain tekemistä vaille valmiit ;) Kyllä tuosta nyt jotenkin vielä läpi näkee.

Kamari valmis kesäkauteen

Jippii!!! Kohta päästään viettämään ensimmäistä yötä Villa Milligtonissa. Saimme tänään kamarin kalusteita vaille valmiiksi.

Nämä kupruilevat pinkopahvit ja tapetit siis poistettiin, hirret pestiin ja ikkunoiden, sekä ovien listat maalattiin. Ikkunan puitteet saavat odotella lämpimämpiä kelejä ja sopivaa mielentilaa.

Tapettikerrosten välistä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1963

Seiniä pestessä SE sitten löytyi! Vuosiluku hirrestä, meinasi jäädä vaan huomaamatta kun ei ollutkaan veistettynä kuten oletimme vaan lyijykynällä kirjoitettuna Tiistai 1930. Liekkö päivämäärä ja kuukausi häipyneet vai onkohan tuossa koskaan muuta ollutkaan - jäänee arvoitukseksi.

Tältä kamari nyt sitten näyttää. Hieman valoisuudessa nyt hävittiin, mutta mietitään ajan kanssa sitten jätetäänkö hirttä näin paljon näkyville.

Kuvat on vähän huonoja kun oli niin kirkas päivä ulkona ja järkkäri unohtui kotiin. Katto on tumman oloinen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi kelvata näin. Jalkalistat jäävät vielä odottelemaan alapohjan tarkempaa tarkistusta ja palomuuri saa myös uuden maalipinnan vähän myöhemmin. Palomuurin ja hirsiseinän väliin on myös vielä laitettava peitelistat. Verhoja ikkunaan ja kalusteita sisään, eikä tuo rakennusvalokaan lopulliseksi ratkaisuksi jääne, mutta kyllä täällä jo nukkua voi - eikö voikin???

Salin puoli pääsee käsittelyyn seuraavaksi.

Pääsiäisenpyhien listaprojektia keittiöön ja kamariin

Listaprojektin piti vielä alkuperäisensuunnitelman mukaan odotella tovi, kelien lämpenemistä. Ilman listoja keittiö ja kamari näyttävät kuitenkin niin keskeneräisiltä, että päädymme suunnitelman muutokseen, että pääsemme etenemään järjestyksessä ja saadaan huoneita kesäasuttavaan kuntoon. Toisaalta listojen ja paklausten hiominen tuo myös sen verran sotkua, että tämä on järkevämpää tehdä ennen "loppusiivousta".

Puiset ikkuna-, ovenpielus- ja jalkalistat ovat alkuperäiset 12 senttiä leveät.

Maali on pysynyt lähes kaikissa listoissa todella hyvin, joten päädymme karhentamaan pinnan hiomalla. Hiomakoneella lähtee myös kaikki moska jota on vuosikymmenten saatossa listojen "kääntöpuolelle" kertynyt.

Osa listoista tarvitsee toki myös liimauksia. Naulojen koossa ei ole listahommissa säästelty, joten kittaustakin on reilusti. Taloon on saatu sen verran jo lämmintäkin pönttöuuneilla, että kittaukset todennäköisesti myös kuivavat joskus.

Itseasiassa talo on sen verran lämmin jo, että pakkelit kuivuivat yhdessä yössä ja hionnta voi jatkua.

Jalkalistat ovatkin jo huomattavasti kinkkisempi juttu kuin ikkunan ja oven listat. Jalkalistoissa on käytetty samaa tiilenpunaistamaalia kuin lattioissakin ja sitä on todella paksu kerros. Hiomakoneen paperi menee tukkoon välittömästi ja mitään ei tapahdu.

Kuumailmapuhallin ja lasta kauniisti vaan kätösiin. Maali on kuin purukumia, venyy vaan ei kylläkään pauku. Ihmeen helposti tuo kuitenkin irtoaa ja siistiä jälkeä tulee, vielä pieni silaus hiontaa ja ensimmäinen maali voidaan levitellä.

Hieman saimme kuulla kuitenkin varoittelua maalin pysyvyydestä, etenkin niiden listojen kohdalla jotka oli maalattu ensimmäisenkin kerran tällä punaisella tökötilla (kuva yllä), jota ilmeisesti 70-luvulla on laajemmaltikin viljelty. Kestävää tuo mokoma kylläkin on, sekä keitttiön, tuvan että kamarin lattia on tuolla vedetty ja ihan täydessä maalissa ovat kaikki. Pistääkin hieman huokailuttamaan, että mikä on se konsti, jolla nämä lattiat palautetaan sitten aikoinaan alkuperäiseen siniharmaaseen kuosiinsa.

Illalla pääsemme jo sipaisemaan ensimmäisne maalikerroksen ikkunan ja oven listoihin. Jalkalistojen käsittely jatkuu vielä aamullakin. Aurinkokin muuten helli meitä ensimmäisen kerran tällä tontilla.

Listat vaativat maalauksen kolmeen kertaan, mutta kuivavat jo todella nopeasti ja hyvät näistä tulee!

Jalkalistoissa oli hieman enemmän työtä maalinpoiston suhteen ja pakkelointiakin reilusti. Jalkalistat olivat seinässä ihan kunnon kokoisilla nauloilla joten naulareikiäkin riittää.

Kaikki Pääsiäisenpyhät ovat sujahtaneet vauhdilla Milligtonilla puuhaillessa - nyt talo ja mekin saamme huilata viikon töissä ja ensi viikonloppuna jatketaan jälleen. Toivottavasti ilmat jo hiukan lämpenisivät ja lumet kaikkoaisivat.