Leivinuunin palomuuri

Alunperin ajattelin, että en palomuurin maalauksesta kirjoita blogia ollenkaan. Sain tuossa viikolla kuitenkin lukijapalautetta ja tekstejä toivottiin tiuhempaan mitä olen nyt kirjoitellut, sekä nimenomaan remontin etenemisestä kertovia juttuja.

Itse leivinuunihan korjattiin toissa syksynä ja voin sanoa, että olemme oppineet leivinuunin lämmityksen salat vasta tämän talven aikana. Itsenäisyyspäivän aikaan leivinuunia lämittettiin viimeisen kerran tiistaina ja perjantaina uunin luukku oli vielä selvästi kättä lämpimämpi.

Lapset ovat käyttäneet uuninpankkoa omana pakopaikkanaan. Pankolla on pojilla ollut aikaajoin oma pesä jossa saa rauhassa touhuta omia juttujaan. Kovin valokuvauksellinen pankko ei vaan ole ollut. Vai mitä sanotte näisät lähtötillanteen kuvista?

Aika karmaisevaa katsottavaa. Projektin toteuttaja oli tällä kertaa kokonaisuudessaan alusta loppuun saakka meidän herra 13v. Vanhan pinnan putsaus taisi olla se kaikkein haasteellisin osuus puuhassa, koska oli aika pölyistä puuhaa. 

Täytyy kyllä sanoa että meillä on kyllä jo aika toimeliasta lapsityövoimaa käytössä! Lopputuloksen näette tässä! Näyttää kyllä vielä maalarinteipit olevan listoissa kiinni kuvissa, mutta ero on kohtuu huomattava.

Remontin etenemisestä voin kertoa sen verran, aika paljon menee energiaa nyt tuohon ukkokullan toppuutteluun. Toiveenani olisi että etäisimme hieman henkeä remontin suhteen ja keskittyisimme enemmän ulkotouhuhin. Pientä sipistelyähän tässä nyt toki kokoajan tapahtuu ja ihan en ole toppuutuksissani onnistunut kun tuo keittiön hellakin nyt uusiksi pistettiin.

Seuraava isompi juttu on toivottavasti keväällä ilmojen vähän jo lämmettyä yläpohjan avaaminen ja eristäminen. Näin talviaikaan vintille karkaa luvattoman paljon lämpöä kuten vuosi sitten tehdyistä lämpökameramittauksista ilmeni.

Kamari valmis kesäkauteen

Jippii!!! Kohta päästään viettämään ensimmäistä yötä Villa Milligtonissa. Saimme tänään kamarin kalusteita vaille valmiiksi.

Nämä kupruilevat pinkopahvit ja tapetit siis poistettiin, hirret pestiin ja ikkunoiden, sekä ovien listat maalattiin. Ikkunan puitteet saavat odotella lämpimämpiä kelejä ja sopivaa mielentilaa.

Tapettikerrosten välistä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1963

Seiniä pestessä SE sitten löytyi! Vuosiluku hirrestä, meinasi jäädä vaan huomaamatta kun ei ollutkaan veistettynä kuten oletimme vaan lyijykynällä kirjoitettuna Tiistai 1930. Liekkö päivämäärä ja kuukausi häipyneet vai onkohan tuossa koskaan muuta ollutkaan - jäänee arvoitukseksi.

Tältä kamari nyt sitten näyttää. Hieman valoisuudessa nyt hävittiin, mutta mietitään ajan kanssa sitten jätetäänkö hirttä näin paljon näkyville.

Kuvat on vähän huonoja kun oli niin kirkas päivä ulkona ja järkkäri unohtui kotiin. Katto on tumman oloinen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi kelvata näin. Jalkalistat jäävät vielä odottelemaan alapohjan tarkempaa tarkistusta ja palomuuri saa myös uuden maalipinnan vähän myöhemmin. Palomuurin ja hirsiseinän väliin on myös vielä laitettava peitelistat. Verhoja ikkunaan ja kalusteita sisään, eikä tuo rakennusvalokaan lopulliseksi ratkaisuksi jääne, mutta kyllä täällä jo nukkua voi - eikö voikin???

Salin puoli pääsee käsittelyyn seuraavaksi.

Keittiön palomuuri - rumiluksesta kaunottareksi

Keittiön iso Högforsin puuhella,  on kärsinyt pieniä ja isoja vaurioita vuosikymmenten saatossa.  Yksi luukku on irti, suurin levy halki ja kuten aikaisemmin jo olikin puhetta sisuskalut kokolailla muruina.

Palomuuri on myös pahoin kärsinyt ja rappaus paikka paikoin halkeamisen lisäksi irronnut kokonaan seinästä.

Yksi kajautus varsaralla seinään ja tadaa! Alta paljastuu mitä hurmaavin punatiilinen palomuuri

Alkaa raivokas vasaran heiluttaminen, joka on pölystä johtuen pakko tehdä useanpana päivänä. Tässä vaiheessa olemme kuitenkin täysin vakuuttuneita siitä, että tämä kannattaa!

Pölyn määrä on järkyttävä, se on niin hienoa että tunkeutuu myös hengityssuojaimen läpi ja siivotessa tukkii teollisuusimurinkin alta aika yksikön. Jälki kuitenkin hivelee jo tässä puolivälissä silmää siinä määrin, että kyllä kannatti!

Piikkauksen jälkeen käsittelimme seinän vielä teräsharjalla.

Tiukkaa pohdintaa aiheuttaa tiiliseinän pinnan lopullinen puhdistus ja käsittely. Pinta on omassa rosoisuudessaan todella viehättävä ja sellaisena haluamme sen säilyttää.

Hartaan googlailun jälkeen päädymme ihan perinteiseen "juuriharja" mäntysuopa käsittelyyn tiili kerrallaan. Tuhottoman sotkuista puuhaa jälleen kerran. Vakaasti uskomme, että lopputulos on tämän väärtti.

Parin päivän kuivumisen jälkeen koepesun kokenut seinäalue näyttää juuri siltä kun pitääkin.

Seuraavaksi sitten kokeilemaan varovasti alimpaan tiiliriviin sauna Supia saumoihin. Tässä kohti hieman kyllä epäilyttää tämä projekti, mutta uskotaan kun asiantuntijat niin sanoo, että hyvä tulee. Päivän aikana sininen maito on kuitenkin häipynyt eikä tiilen pintakaan ole mitenkään selvästi muuttunut. Suti heilumaan siis!

Yritin ensin että Supilla olisi käsitelty vain pelkät saumat, mutta tämä oli kuolleena syntynyt idea. Kuten kuvan oikeasta yläreunasta näkyy, litku alkaa valumaan ja jättää tiilen pintaan ikävän jälken. Koko seinä on siis käsiteltävä, ei auta.

Kolmen litran pönttö jää harmittavasti kymmenen tiiltä vajaaksi eli seinä imee Supia mahdottoman määrän.

Tiilen pintaan tulee pieni kiilto, mutta ei kuitenkaan niin paha, että haittaisi kokonaisuutta. Supi sitoo hiekkaisen saumalaastin hämmästyttävän hyvin. Lopputulos on vähintäänkin tyydyttävä lähtötilanteeseen nähden.