Salin pönttöuunin ootraus

Salin pönttöuunia ei ilmeisesti ole ennen meidän aikaa juurikaan lämmitetty kolmeenkymmeneen vuoteen. Selvä ero on lämmön pitävyydessä kamarin vastaavaan verrattuna. Eli ns. itse lämmön talteenotto toimii paremmin kun enemmän käytetyssä kamarin pönttiksessä. 

Kuvasta on kuitenkin nähtävissä, että jonkinlaisia veto-ongelmia tämän kaverin kanssa on. Ominaisuutena löytyy hyvin tarkasti määriteltävä pellin ja luukkujen asento, silloin kun pesässä on tuli. Luukun yläpuolelta maali on palanut kokonaan pois.

Villi veikkaus, että edellisestä maalauksesta on sellaiset 40-vuotta. Maali on kohtalaisen rapsakkaa ja lähtee hyvin ihan pelkällä raapalla pois, vaikka olin varustautunut järeämmilläkin työkaluilla.

Uuninluukut ovat hyvässä kunnossa ja saavat päälleen uuden "hopeoinnin".

Rapsuttelussa vierähti muutama tunteroinen. Jälkien siivous, pinnan putsaus ja seuraavana päivänä maalauksen kimppuun.

Luukun maalasin ensin, koska luukkuun tuleva hopeamaali on lähes "vettä" koostumukseltaan ja roiskeilta on mahdoton välttyä.

Maaliksi olemme valinneet lämmönkestävän öljymaalin. Maali ostettiin jo viime talvena samoihin aikoihin kun muita tulisijoja entrasimme. Salin pönttöuunin maalaus vaan päätettiin jättää kesään, koska kuiviminen vaatii sen ettei uunia ihan heti lämmitellä. Maalipönttö olikin sitten saanut pienen luhmun kanteensa varastossa ja kuinkas kävikään?

Onneksi tuo kuivunut kerros oli sen verran paksu, että sen alle oli säästänyt kunnossa olevaa maalia.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen uuni näyttää nyt tältä. Epätasaisuuksia on vielä ja vaatinee ehkä jopa kaksi maalauskerrosta vielä lisää (toivottavasti kylmät kelit eivät ehdi ensin), mutta sävy on hyvä. Luukut pääsen maalaamaan toiseen kertaan jo tänään, uunin kanssa on odoteltava päivä - pari.

Uusinta kerrosten jälkeen vielä palomuurin maalaus niin johan taas siistiytyi yksi nurkka lisää!

Kamarin pönttöuunin puunausta

Talvi ja luonto näyttää meille taas mahtiaan. Ulkona paukkuu pakkanen -27. Millingtonissa on jokaisessa huoneessa tulisija, näillä pakkasilla voi sanoa että onneksi! Tuvassa leivinuuni, keittiössä puuhella, salissa ja kamarissa pönttöuunit sekä yläkerran huoneessa (josta en muuten ole mitään kertonutkaan vielä) Pori-Matti.

Tupa ja keittiö alkavat olaa melkein tulisijojen osalta maalissa, joten aika siirtyä seuraavaan osioon. Jossain vaiheessa pönttöuunit on varmasti pakko muurauttaa uusiksi, mutta se vaihe ei ole käsillä ihan vielä. Jotenkin näitä on kuitenkin pakko yrittää siistiä.

Lähtötilanne; tälle uunille ei ole siis tehty mitään muuta kun pölyt pyyhitty ja lämmitetty. Nuohooja on luonnollisesti käynyt tietysti myös omat temppujansa tekemässä ja todennut pömpelin lämmityskelpoiseksi.

Tämä pönttöuuni on ollut myös se kapistus, joka viimeisen 30-vuoden aikana on lähinnä keittiön puuhellan lisäksi ollut käytössä muun talon ollessa talvet kylmillään.

Perusteellisemman putsauksen yhteydessä uunin takaa löytyi purnukka, jonka pois saamisessa oli oma taiteilunsa. Apuväineinämme hiilihanko ja imuri.  Tämä töttörö, jossa edelleen on sisällä jauhetta saatiin ujutettua pois. Ihan tuoreesta purnukasta ei ole kyse.

Kamarin  pönttistä ei ole koskaan maalattu ja hyvä niin! Putsauksen jälkeen vanha pelti on pinnaltaan oikein kaunis ja tällaiseksi se saa jäädäkin.

Imuroinnin jälkeen hankasin koko kapistuksen soodalla, juu-u soodalla. Luukun yläosaa lukuunottamatta kaikki noki lähti pois. Oman äitini vinkki kosteasta tuhkasta on vielä tuohon yläreunaan kokeilematta.

Luukut maalattiin samalla alumiinisulfaattilla kun keittiön hellankin. Palomuuriin vedimme hieman ruskeaan taittavan hyvin vaalean sävyn.

Hirret jäävät tässä kohtaa tulevaisuudessakin näkyviin eli näihin tulee vielä "listat" palomuurin ja hirsien saumaan ja kipinäpelti sitten varmaan jossain vaiheessa pitäisi vielä tuosta lattiamaalista puhdistaa.

Sali vastaanotti juhannusvieraat

Kaikilla huoneilla on omat nimensä - tuvan jälkeen Millingtonin suurin huone on sali. Kaiketi se entisaikojen pyhinä käytetty olohuone. Juhannukseksi sali pukeutui tämän hetkiseen parhaaseensa.
Alla kuvat lähtötilanteesta

Pinkopahvit, puukuitulevyt ja nupinaulat saivat kyytiä jo keväällä. Sali on toiminut tähän asti poikien makuuhuoneena. Vanhoista alimmaisista paperitapeteista on mallit tallella tulevaa varten.

Juhannuksen epävakaisesta säästä johtuen pelasimme varman päälle sateen ja itikoiden suhteen ja pitkä pöytä katettiin sisälle ja mihinkäs muualle kuin saliin. Verhot täältäkin vielä puuttuvat, samoin jalkalistat. 

Lattialle ja katolle emme tässäkään huoneessa ole vielä tehneet mitään muuta kun näyttäneet pesurättiä. 

Tämä aivan ihana kukkalauta oli alunperin kettiössä, mutta sinne se ei oikein enää mahdu niin sai muuttaa nyt salin puolelle. Toiseen ikkunaan pitää nyt vaan saada samanlainen.

Syreenit ovat pihassa nyt parhaimmillaan

Onhan tuo muutos aikamoinen omaankin silmää, mutta viilaamistakin on vielä paljon. Onneksi on tullut otettua paljon valokuvia, ettei itsekin ihan sokeudu tässä ympäristössä.