Muratin talvetus

Ostin kesällä hetken mielijohteesta iso lehtisen muratin. Koko kesän olen kuljetellut sitä ämpärissään paikasta toiseen kun ei sillä oikein ole ollut omaa kotia. Nyt syksyn tullen se on pihan ainut "kesäkukka" joka on vielä täydessä loistossaan.

Missä tämä nyt olisi hyvä talvettaa? Kellaria ei ole, tai on mutta se ei ole vaihtoehto lähinnä turvallisuussyistä. Pieni mahdollisuus olisi, että jos tämän maahan kaivaisin ja hyvin peittelisin niin voisi selvitä näilläkin leveysasteilla talven yli (IV-vyöhyke). Suurempi todennäköisyys on kuitenkin, että kuolisi.

Kannoin virityksen nyt sisälle ikkunan eteen, koska tulevalle viikolle on meille Keski-Suomeen luvattu jo räntäsateita. Pahoin pelkään ettei tämäkään ole hyvä vaihtoehto. Lämpötilavaihtelu tulee olemaan liian suuri.

Jäin vielä pohtimaan talvikanalaa yhdeksi vaihtoehdoksi. Siellä lämpötila tulee olemaan kuitenkin tuossa +10 huittelilla talven yli, mutta riittääkö valo? Muratti on aika suuri ja sillä ei millään viitsisi peittää kanalan toista ikkunaa, joka siis sijaitsee eteisessä johon kanat eivät pääse. Varsinaisen kanalan puolelle tätä tuskin kannattaa virittää jos haluaa että illallakin on vielä joku lehti jäljellä :)

Google muistuttaa ajasta taaksepäin

Hupsista keikkaa! Digitaalinen maailma pitää huolen, että ajankulku pysyy muistissa. Näistä valokuvista on tänään tasan kaksi vuotta aikaa. Silloin vierailimme Millingtonin mailla ensimmäistä kertaa ja koko miljöö oli meille lähes utopistinen haave vain. Eihän koko maatila ollut tuolloin edes vielä myynnissäkään.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuo hetki oli ihan äsken ja kuitenkin ihan mahdottomasti mahtuu asioita tähän väliin. Auttaa kummasti keskeneräisyyden sietämisessä kun palaa ajassa hieman taaksepäin ja muistaa mistä on lähdetty liikkeelle. Ei mopolla mahrottomia <3

Ihan viimeisintä ulkokuvaa ei kamerassa edes vielä ole.
Mutta tänä kesänä näytti tältä ulkoapäin.

Hyllyä keittiöön

Monesti vanhojen talojen omistaja haluavat erityisesti korostaa sitä, että talo on koti eikä museo ja siellä pitää pystyä asumaan. Koti se on meidänkin talo ja asuttavaksi tarkoitettu, mutta haluamme sisustaan rakennuksen alkuperää kunnioittaen eli jokainen tyylillään.

Ihan helppoa se ei kyllä ole, jonkun tietyn huonekalun, lampun tai muun tavaran etsimiseen voi mennä monta vuotta. Tällä hetkellä meillä on etsinnässä mm. keittiön ja wc:n kalusteet. Yleensä mitään ei löydy suoraan käyttövalmiina mutta poikkeuksiakin toki on ja löytöjä saattaa tehdä yllättävissäkin paikoissa.

Ja kaikille on varmasti tullut selväksi, että yhtäkään oikeasti vanhaa talonpoikaishuonekalua ei saa heittää kaatopaikalle ilman, että kysyy ensin Millingtonista onko tavara oikeasti kaatiskamaa. Vanhat huonekalut on tehty kestämään ja pienellä tai joskus vähän suuremmalla tuunauksella ne saavat aivan uuden elämän.

Ystäväpiirissäni onneksi tietävät, että meillä rakastetaan vanhoja esineitä ja asioita. Ystäväni remontin myötä kodittomaksi joutunut perintöhylly päätyi tämän myötä meille.

Edellisessä kodissaan erittäin hyväkuntoinen hylly koristi olohuoneen seinää ja oli maalattu sisustukseen sopivasti valkoiseksi. Hyllyn koristekaiverukset ovat taidokasta puusepän työtä. Puhdas valkoinen ei oikein istu meidän torppaan, joten maalinpoistoon ja tutkimaan mikä on ollut alkuperäinen väri. Tässä vaiheessa en vielä tiedä tuleeko hyllyyn uusi maali vai paljastanko vain alkuperäisen pinnan.

Pienen rapsuttelun jälkeen selviää, että hylly on ollut alunperin helmenharmaa ja sellaiseksi se saa jäädäkin. Poistan maalin vain reunaosista, itse hyllyt saavat jäädä nyt toistaiseksi ainakin valkoisiksi. Keinovalossa tuo valkoisuus erottuu, mutta päivänvalossa eroa ei juuri edes huomaa.

Niin on taas yksi hylly löytänyt uuden kodin meidän seinällä. Kiitos Ritva, vaalimme hyllyä kaikella kunnioituksella <3

Kun isäntä puhelimen osti

Isäntä motkottaa säännöllisin väliajoin minun vaateostoksista ja erityisesti kengistä, sekä laukuista -sellaisella tasaisella murputuksella. Jostain ihme syystä hänellä on sellainen käsitys, että niitä olisi minulla jotenkin kummallisen paljon, ettei jopa liikaa. Sellaiset hyödykkeet kuten vaatteet eivät myöskään saisi maksaa mitään, koska vaatetukseen sijoittaminen on rahan haaskausta ja periaatteellisesti KALLISTA.

Ihan kokonaan toinen juttu on sitten autot ja kaikenlaiset työkalu vippastaakelit, sekä moottorihärpäkkeet. Niissä kelpaa vain paras eli yleensä myös kallein ja esim. yhteen B:llä alkavan ketjun liikkeeseen ei voi käytännössä edes astua ovesta sisälle, koska laatu on niin huonoa. Parasta laatua saatetaan etsiä internetin syövereistä iltakaupalla ja tilata sitten se vaikka maailman ääristä - jos se on vaan paras.

Tämä ei tietenkään koske lainkaan käyttössä olevaa autoa. Ei, koska se on vain välttämätön paha, jota tarvitsee liikkumiseen paikasta A paikkaan B. Jos se on vähän lintallaan johonkin suuntaan niin ei se haittaa koska kyseessä on kulutushyödyke, johon ei rahaa tuhlata.

Ensimmäisen kokemuksen hänen autosta sain ennen kun olimme edes yhdessä. Vein oman autoni hänelle huoltoon ja sain hänen autonsa sijaisautoksi, että pääsin päiväksi töihin. Oli siinä meikä tytöllä vähän pokassa pitämistä kun tuosta Ford Ka kopperosta puuttui takalasi kokonaan, tai noh ei kokonaan olihan se paikattu pahvilla. Teki mitä ilmeisemmin lähtemättömän vaikutuksen, kun tässä ollaan!

Niin ja työkalut! Niitä pitää olla ja paljon! Mistään ei voi luopua, koska sitä voi joskus vielä tarvita ja kaikki namiskuukkelit pitää olla OMIA. Kavereilta ei voi lainata koska se on niin hankalaa.

Myönnettäköön tasapuolisuuden nimissä tässä nyt ihan julkisesti, että onhan minulla myös aika monta laukkua ja useammat saappaatkin se on totta (mutta niitä tarvitaan kaikkia).

Tämä pitkähkö esipuhe on tausta alustusta sille, ettei tuo ukko kulta niin kovin usein villiinny shoppailemaan, mutta nyt villiintyi!

Katsokaapas tätä! Kesällä kiertelimme rompepäivillä ja totesimme, että Millingtonista puuttuu vielä se ihan oikea puhelin. Ei puutu enää, arki-illan huutokaupan tuloksena on meillä nyt ihan ihka oikea kammesta veivattava Tartu Telefooni Vabrikin puhelin. Ja se on muuten viimesen päälle hieno!!!! Olen onnellinen <3 ihanaa että tuo armastus kuitenkin joskus riehaantuu ostospäälle ;)

Terveisiä ruokakomerosta

Meiltä löytyi talosta ihan kunnon kokoinen vanhanajan ruokakomero. Alunperin oli  tarkoitus että tänne kätketään keittiön kaikki nykyajan hömpötykset piiloon.  

Hirret ovat päässeet tummumaan paikoitellen pahanpäiväisesti  vuosikymmenten saatossa.

 Aloitin hirsien puhdistuksen toissa kesänä, mutta kun komeron käyttötarkoitus alkoikin muuttua projekti keskeytyi. Viime keväänä sitten ruokakomeronkin lattia revittiin kokonaan auki. 

Maaliskuussa näky oli kohtuu lohduton, ettei jopa pientä epätoivoa ollut ilmoilla...

Vanhan talon kanssa on kuitenkin otettava asia kerrallaan ja niin se edistyi tämäkin homma.

Kun vanhat ryönät oli saatu poistettua, hirret tervattua ja paikattua ilmestyi uudet pannat kiertämään seiniä. Näiden päälle rakentuivat sitten uudet vasat. Keittiön ja tuvan lattia tehtiin maalausta vaille valmiiksi jo kesän aikana, mutta ruokakomeron puoli jätettiin vielä auki siinä toivossa, että putkitöitä olisi ehditty tekemään vielä tänä syksynä.

 Syksy alkaa  olemaan sillä mallilla, että periksi on annettava ja lattia on lyötävä olosuhteiden pakosta kiinni. Tosin vielä väliaikaisesti eli tähän tulee meille WC ja kodinhoitohuone.

Totaali tuuletus on ollut päällä maaliskuusta saakka ja nyt ilmat ovat jo siinä mallissa että hieman on pakko tilkettä saada kehiin. 

Myyräverkot paikoilleen - tästä ei enää läpi tulla!

Rakennustarkastaja tutkii selluvillan laatua. Hirret jäävät nyt tuon näköisiksi, koska ulkoseiniin tulee vielä eristys ja levyt päälle eli menevät kokonaisuudessaan piloon.

Ei saatu sisävessaa vielä tänä vuonna, mutta ehkä sitten vuoden päästä ja jos ei silloin niin sitten kahden. 

Kanat muuttivat talvikanalaan

Mitenkähän tässä näin pääsi käymään? Meidän kesäkanoista tuli sitten ihan vakituisia kanoja. Tämä nyt on ollut tietysti tiedossa jo melkein koko neljä kuukautta, mitä kanat ovat meillä asuneet. Jo ensimmäisen viikon jälkeen otin luurin kauniisti käteen ja aloin selvittelemään mitä kanojen pito kaava-alueella tarvitsee.

Samoilla Eviran ilmoituksilla mennään kun maallakin, koska kanamme ovat harrastekanoja riittää että Eviraan ilmoittaa keskimääräisen eläinten määrän pitopaikassa. Maaseutuviranomainen oli oikein avulias ja ystävällinen.

Kolme viikonloppua olemme nyt rakennelleet talvikanalaa autotallinpäätyyn. Rouvat saavat asumuksekseen noin 15 neliötä sisätilaa ja suurinpiirtein samanverran katettua ulkotarhaa. Alunperin oli ajatus, ettemme kukkoa voi taajama-alueelle tuoda mutta kesän mittaan tulimme toisiin ajatuksiin. Kaikki lähinaapurit on nyt käyty juttuttamssa ja ovat pyhästi luvanneet tulla heti kertomaan jos Rumpali häiritsee. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että todella positiivisen vastaanoton on pieni kanalamme naapurustossa saanut, toivottavasti Rumpali ei äidy ihan mahdottomiin kiekumissuorituksiin niin saa hänkin päänsä pitää.

Periaatteessa kanalan piti syntyä pääasiassa kierrätysmateriaaleista. Ulkotarhaan puutavara ja jänisverkot jouduttiin kuitenkin ostamaan, jotta saatiin siistinnäköinen viritys autotallin päätyyn aikaiseksi. Kanatikkaat jotka laskeutuvat tuolta takaa ovat kuitenkin Millingtonin portaita valettaessa käytettyjä valulautoja.

Autotallin päätyvaraston toinen ikkuna pienenettiin niin että kanasille saatiin kulkuluukku ulos. Pehkuna kokeilemme nyt hamppukuiviketta, jota on saatavilla 14kg paaleissa. Tuo 500kg painava heinäpaali on nimittäin pikkusen hankala sijoittaa omakotitalon pihaan.

Nämä kolmoiskerrossängyt ovat kuuluneet aikoinaan 7:lle kääpiölle ja pelastautuivat kaatopaikalta meidän kanarouvien munintapesiksi. Näihin tulee vielä sivuille verhot jotta rouvat saavat yksityisyytensä ja  munintarauhan.

Varasto oli paneloitu antiikkipanelilla katoa myöten. Lattia on betonia ja siinä päällä muovimatto. Seinien alaosat levytettiin ja kriittisimpiin kohtiin vedettiin dc-fixä pintaan, samoin orsien alla olevan tasolle ja kulkuluukun pöydän pinnallekin. Orsien alla oleva "kakkataso" on kalteva joten se on helppo pitää puhtaana.

Varaston oven viereen jätettiin varastotilaa ruoka- ja muille tykötarvikkeille. Hieman jäi harmittamaan etten ehtinyt tuota panelien yläosaakin maalata, mutta ehkä sitten ensi talveksi.

Pöydän alla on rouvien kylpypaikka, vanhassa kesäkukkaruukussa.

Ja oven pielestä löytyy hiekka-astia, niin ikään entinen kukkaruukku.

Illansuussa kävimme poimimassa rouvat ja Rumpalin Millingtonista kyytiin. Yllättävän helposti tämä homma kävi. Pientä potpotusta oli ilmoilla mutta ei sen kummempaa. Taloksi asettuivat heti kun kuljetusbokseista ulos pääsivät. Tosin ruoka ei vielä maistunut, mutta saattoihan tuo olla liian myöhäinen ajankohtakin arterioinnille.

Alimmaisesta kuvasta näkee kuinka pieneksi on Muisto kutistunut sulkasatonsa kanssa. Entinen parven ykköskana on puolet pienempi kun toiset. Kuvassa näkyvät kolme rouvaa ovat kaikki Alhonkantaa.

Uusi vellikello Millingtoniin

Tätä postausta olen pantannut koko kesän mutta nyt en enää malta. Millingtonin aitan vellitorniin nousee uuden isännän mukainen vellikello! Niin, ei meillä siis ole isäntä vaihtunut mutta Millingtonissa vaihtui silloin puolitoista vuotta sitten kun saimme tämän ihanuuden haltuumme eli pitäisi kai sanoa nykyisen isännän mukainen vellikello. Vanhan perinteen mukaan, kun isäntä on talossa vaihtunut on saattanut myös siis vellikellokin vaihtua.

Jossain vaiheessa 80-luvulla Suomessa kierteli rosmoja maatiloilla varastelemassa vellikelloja ja tuohon aikaan on Millingtonin kellokin nostettu alas tornista turvaan. Vellikellon torni on ammottanut tyhjyyttä siis yli kolmekymmentä vuotta. Malliksi saimme kuitenkin viime talvena Millingtonin alkuperäisen kellon lainaan.

Lapsuuden kotini naapurustossa asuu taiteilija, joka tekee käytännössä valamalla ihan mitä vaan. Hän on asuinalueen suuri persoona, leppoisa nallekarhu, huumori hallussa ja ennen kaikkea herrasmies alusta loppuun saakka. Lapsuudesta muistan kuitenkin, että hänen ympärilläään leijui mystisyyden verho. Tämähän johtui vain siitä, että me lapset emme ymmärtäneet hänen puuhiaan. Paras ystäväni asui aivan hänen rajanaapurina ja suurinta hupia meille pikkutytöille olikin kiivetä vaahteraan tai piileskellä puskassa vakoilemassa, että mitä se Erkki nyt tekee.

Nyt se Erkki on tehnyt meille uuden vellikellon ja hienon tekikin! Vai mitäpäs sanotte tästä

Täytyy taas todeta, että se on helppoa kun osaa! Kiitos Erkille hienosta kädentyön jäljestä ja kiitokset ukille asian hoitamisesta. Tänä kesänä kello ei vielä nouse aitan tapuliin, koska tapuli vaatii vielä pieniä toimenpiteitä. Mutta ehkä ensi kesänä tai sitten seuraavana.