Mööbleseerausta keittiössä

Tavaroiden paikkalleenlaitto on remontin ehkä ihan paras vaihe. Se, kun nurkka kerrallaan tyhjenee pussukoista ja laatikoista ja asiat löytävät paikkansa. Kuten kaikki varmasti asian hyvin tietävät, ei se kaapin paikan löytyminen nyt ihan niin yksinkertainen asia kuitenkaan ole. Niinpä meillä isäntä ehdotti, että pidettäisiin painavampien huonekalujen alla mattoja ensimmäisen vuoden ajan niin niitä olisi sitten helpompi kuljetella huoneesta ja paikasta toiseen. Ei muuten mennyt läpi...

Tuvassa suuret linjat ovat jo löytyneet, mutta muissa huoneissa kaikki on vielä ihan levällään. Apuun saapuivat onneksi kesälampaidemme viralliset huoltajat Eeva ja Seppo. Saatoimme siis ulkoistaa miehet pihapuuhiin ja huushollata Eevan kanssa sielumme kyllyydestä.

Vanhoissa tavaroissa ja huonekaluissa on taustalla aina joku tarina, kaikkia tarinoita emme tietenkään toki tunne, mutta kaikki keittiön huonekalut ovat ikivanhoja. Keittiö tässä muodossaan on väliaikaisessa tilassa. Varsinainen the keittiöremontti odottaa vielä itseään siihen tilanteeseen, jossa saamme juoksevan veden ja viemäröinnin tehtyä eli ehkä ensi kesänä tai sitten seuraavana....

Lautashylly löytyi talosta kun tänne tulimme. Sen entrauksesta kirjoitin toissa keväänä täällä. Pieni pirtinpenkki, joka on vesisankojen alla on isäni kotoa eli mummoni peruja.

Vihreä kästyykiteline on isopappani eli äitini papan tekemä. Kästyykin suojaliina on isäni äidin tekemä.

Vanha punainen rengin kaappi sopii pirtinpöydän yläpuolelle hienosti

Talon ikkunalaudoista on säilynyt vain yksi - tosi kaunis sellainen. Pienen kierroksen jälkeen ikkunalauta palasi kettiöön, tosin viereiseen ikkunaan missä alunperin oli.

Kuparipannut pääsivät uusvanhan hyllykön päälle esille. Arabian kesäkukkakahvikupit ovat kirpparilöytö.

Tämä vanha kaunis astiakaappi on matkannut äitini mummon ja papan evakkokuormassa Sortavalasta monen mutkan kautta meidän keittiöön. Tämän kaapin muistan mummolan keittiöstä lapsuudestani vihreänä, jossain vaiheessa kaappi oli saanut myös beigen ulkoasun. Tämän olen "entrannut" vuosia  sitten ja yllätys olikin melkoinen kun alin sävy oli valkoinen. 

Jokaisella meistä on omat omituisuutemme, minulle yksi niistä on Arabian vanhat salkkarit. Ne päätyvät vähän turhan usein kirpparilla ostoskoriini.

Keittiön pirtinpäytä on oman mummoni peruja ja se on sopivan pieni keittiön aamiaspöydäksi.

Vanha astiakaappi - maalinpoisto

Millingtonin keittiössä on ollut, ties kuinka kauan suuri astiakaappi lasiovilla. Kaappi on pari metriä korkea ja luonnollisesti umpipuuta eli painaa kun  synti. Kaappi on nyt tämän reilun vuoden aikana seilannut remontin eri vaiheissa keittiöstä tupaan, tuvasta kamariin ja nyt kamarista edelleen takaisin tupaan. Sinänsä ihan kivaa reissaamista kun kaappi ei tosiaan mahdu pystyasennossa edes oviaukoista kulkemaan.  

Kaapissa on monen monta maalikerrosta ja tällä hetkellä paksu suklaanruskea maali peittää ovia ja laatikoita. 

Tältä astiakaappi näytti keittiössä kun ensimmäisen
kerran Millingtoniin saavuimme

Kamarissa kaappi majaili keittiön ja tuvan lattiaremontin
ajan - ollen koko projektin ajan todellakin kuin lastattu laiva

Härkää sarvista ja ovi kerrallaan testaamaan mitä tämän ruskean alta paljastuukaan.

Ruskean maalin alta paljastui ensin kohtalaisen kirkas vihreä ja sen alla todella kaunis alkuperäinen harmaa. En meinannut pysyä pöksyissäni kun tuon ensimmäisen sivun maali lähti noin hienosti, jättäen alkuperäisen maalipinnan lähes ehjäksi. Työvälineinä käytin sikliä ja hyvin lämmitettyä ilmaa, ilma mitään kemikaaleja. Ja tuo punainen vekotin tuossa oven päällä on sitten vaan vähän tehokkaampi fööni, eikä suinkaan kuumailmapuhallin, jos joku sitä sellaiseksi luuli ;) 

Kokonaan maali ei tietenkään lähtenyt noin hienosti mutta uskaltaisin väittää että näinkin tämä on kauniimpi kuin ruskeana. Ovet kevenivät ihan silmissä eikä kaappi näytä enää niin valtavalta rohjakkeelta. Päätin jättää ovet nyt näin, enkä rungolle tee vielä tässä vaiheessa yhtään mitään. Katsotaan sitten jossain vaiheessa, kun tulee hetki että on ylimääräistä joutoaikaa ;)

Kaapin paikka on jatkossa tuvassa. 

Tupaa käyttökuntoon

Lattialankkujen napsahdeltua rivakkaasti paikoilleen loistavan timpurimme Janne Jokisen  toimesta, pääsimme vihdoin tuvan seinäpintojen kimppuun. Tupa on ainut huone, jossa vanhat pinkopahvit säilytettiin paikoillaan vuosi sitten keväällä. Pääasiallisena syynä oli leivinuunin korjaus ja sen jälkeen olikin tiedossa jo tämä koko lattiaremontti härdelli.

Nyt seinäpintojen kimppuun...

Talon edellinen poika, Heikki on ollut aikamoinen vintiö. Hänen nimmareitaan
löytyy kaikkien huneiden hirsistä, sekä lyijykynällä että puukolla tuotettuna

Pinkopahvien ja kuitulevyn jälkeen olivatkin vuorossa ihanat nupinaulat

Hyvillä työkaluilla järki säilyy päässä kuitenkin

Huonekaluja yksitellen sisään

Tupaan palasi talon oma pirtin pöytä ja tuolit. Sekä edellisen isäntäpariskunnan
kultahääpäivälahja; tuplakiikku

Pitsiverhoa ötökkäsuojaksi

Puna valkoista ruutukuosia tekstiileihin

Millington kiittää ja kumartaa, tänään(kin) on ollut hieno päivä pelastaa vanhaa Rouvaa <3

Lattialankut palaa tupaan ja keittiöön

Voi mikä fiilis kun ensimmäinen lattialankku napsahti takaisin paikoilleen tupaan! Lattialankut nostettiin ylös maaliskuun lopussa eli sellainen kolmen ja puolen kuukauden projekti tämä on ollut. Valmista ei tietysti vieläkään ole, sitä tätä ja tuota pitää vielä tehdä, mutta meillä on LATTIA!!! Tällaisessä hommassa sitä oppii arvostamaan yksinkertaisia asioita.

Keittiön ja tuvan lankkuja on yhteensä yli 70. Pieni osa kolme metriä ja suurin osa yli viisi metriä pitkiä. Lankut raaputeltiin tässä kesän aikana puhtaaksi sadan vuoden moskasta navetassa. Melkein yhden päivän työmaa olikin sitten lankkujen sisään kantaminen. 

On meillä vaan aika vahva herra 13v - niin vaan punnerti
kanssani koko lankkukasan sisään

Keittiö, niin kun kaikki muutkin paikat, on vielä hieman keskeneräisenä,
mutta kyllä täällä jo aamukaffet juo

Tamppaamista ja paperointia

Selluvillaa puhallettiin 30 senttiä yli lattiapinnan. Villa pitää tampata ja vasat "tonkia" esille, jotta arvo-ilmansulkupaperi saadaan kiinnitettyä vasoihin.

Hieman apulankkuja että vasat löytyvät

Ja ei kun tamppaamaan

Tamppaamisen ja erinäisen määrän könyämistä jälkeen näyttää jo
aika hyvältä

Virallinen valvojakin saapui paikalle tarkistamaan tilanteen

Uskoi hienosti ettei tupaan saa tulla ja jäi kynnykselle
tutkimaan tilannetta

Kunnes.... selvästikin oli jotain menossa vikaan ja piti tulla
suorittamaan lähempiä tutkimuksia... Meillä on nyt selluvillassa
kieritelty terrierri. Pienikin koira uppoaa yllättävän syvälle

Lisää haastetta tasapainoiluun tuo paperointi, joka peittää jälleen vasat.
Paperi kiinnitettiin nitojalla

Arveluttaa tuo ilmansulkuteippi... ainut osa tässä projektissa joka on muovia.
Mutta pakko kai tuo on olla ja ehkä tuo määrä muovia tämän kokoisessa
hirsitalossa ei pilaa koko tönöä - tosin teipin pitäisi kyllä olla hengittävä

Isäntä pääsi yllättämään ergonomian kuninkuushetkellä.
Ei kyllä olisi polvet kestäneet tuossa polvillaankaan olla,
kun vasalankut ovat 5cm leveitä (sain valita laitanko tämän
sivuprofiilikuvan vai sen jonka kävi nappaamassa selkäni takaa)

Pakko kyllä myöntää että oppi on mennyt oppilaalle paremmin perille kun
opettajalle. Tässä isännän teippausasentonäyte toissaillalta

Tupa on valmis vastaanottamaan lankut takaisin lattiaan - voi jee, tää hommahan etenee, eikä tämä nyt taas niin toivotonta olekkaan.