Tonttuja liikkeellä!

Yksi lapsuuteni lempikirja oli Suuri Tonttukirja, sitä käytiin lähikirjastosta lainaaamassa useaan otteeseen. Omasta kirjahyllystä tämä eeppos on sitten myöhemmin löytynyt jo paljon ennen lapsien syntymää. Kirjassa on jotain todella kiehtovaa ja luemme sitä lasten kanssa yhdessä nykyäänkin usein.

Nyt tästä ehdottomasti "tieteiskirjojen aateliin" kuuluvasta Wil Huygenin teoksesta on ihan käytännön hyötyä, koska kuinka ollakkaan, Millingtonin mailla asuu ihan oikeita tonttuja! En ole nyt päässyt vaan selvyyteen siitä minkä lajin tontuista on kyse. Epäilen vahvasti metsätonttua tai kotitonttua. Tallitontukin voisi olla kyseessä, mutta kun eihän meillä ole tallia. Miehestä joka tapauksessa on kyse, koska naispuoleisilla tontuilla on yleensä vihreä lakki ja nämä Millingtonin tontut liikkuvat punaiset myssyt päässään. 

Mistäkö tiedän? No joko nämä meidän tontut ovat todella hutiloita tai sitten niille on käynyt kalpaten jokun metsän eläimen toimesta. Pieniä punaisia tonttulakkeja nimittäin löytyy jokapuolelta tonttia. Jos ette usko niin katsokaa vaikka!

Siinä sitä nököttää jälleen yksi juuri kaadetun puun juurella. Itse tonttuja ei tosiaan ole näkynyt, mutta näitä pieniä villaisia hattuja on löytynyt jo useampi. Enkä minä ole ainut kuka niitä on nähnyt! Hattu ei kyllä ole ihan perinteisen tonttulakin mallinen eli voisikohan kyseessä olla joku muu kuin tonttu? Menninkäisen ei luulisi punaista hattua pitävän :)

Sadeillan kirpparikierros

Vettä sataa ja lämpömittari näyttää +1, ei  hääviä toukokuussa. Oikein oiva hetki päivittää kotikaupungin kirpparitarjonta.

Pari vuotta sitten löytyi vanhasta ladosta (ihan kyllä omalta tontilta) Arabian Varpu kahvikuppeja.

Itselleni tämä sarja oli tuiki tuntematon, mutta ystävällisetsielut Facebookin ihmeellisessä maailmassa opastivat, että samalla mallilla on tehty eri painokuviolla monen eri värisiä kuppeja. Tämä trio on pyörinyt keittiönkaapissa nyt sen kaksi vuotta. Pari kuukautta sitten löysin kirpparilta neljännen samalla kuviolla ja viidennen kelta-vihreällä herkkusienikuviolla. Villa Millingtoniinhan nämä tiensä löysivät ja viime viikonloppuna joimme ensimmäiset kaffet oikein tassien kanssa. 

Tänään alkoi sitten kirpparilla vähän mopo keulimaan.... ensin löytyi yksi, sitten toinen, kolmas ja neljäskin. Voi apua kuinka monella kuviolla ja värillä näitä on tehty???? Kahteen kuppin ei ollut tasseja, mutta ei hätää kaapista löytyy!

Tuo kuvassa oikealla oleva, on tähän astisista löydöistä ihan ehdoton suosikkini! 

Muut kirppislöydöt tälle päivälle näkyvät myös kuvassa. Vasemmalla takana puinen, oikeasti vanha ruokailuvälinelaatikosto on kerta kaikkiaan aiwan ihana! Ja oikealla kannellinen emalikulho on todellä söppis myös. Sanoisin, että ei hukkareissu ollenkaan!

Mietityttää vaan tämä uusin kahvikuppivillitys, kuinkahan kalliiksi tämäkin vielä tulee? Kysehän ei suinkaan ole tarpeesta, vaan tahdosta. Eihän kukaan edes juo nykyään kahvia kupeista vaan aina on käytössä mukit joka paikassa! Enkä voi edes ääneen sanoa kuinka monta tusinaa eri sarjojen kahvikuppeja omistan - isännälle ette sitten tätä kerro!!! ;) 

Voi tätä lasinsirujen määrää!

Tänään ei satanut läheskään niin paljon kun muina päivinä! Ulkohommia siis! Päivän agendalla oli mm. pelastetaan koiran tassut ja lasten kesäjalat lasinsiruilta ja teräviltä metalliromuilta.

Vuosikymmenten saatossa tontille ja rakennusten alle on jemmailtu kaikenlaista. Vanhoista komposteista nousee viilipurkkia, rautaromua, kaikenlaista ryönää ja mikä pahinta hirveät määrät lasinsiruja.

Päivän saldona mm. kottikärryllinen ja vähän ylikin lasinsiruja. 

Nyt on saunanalunen siisti eli tuo kottikärryllinen lasia tuli pelkästään saunan alta.

Kaivinkoneurokoitsija kävi tänään myös tarkistelemassa pihatien. Kesäkuun loppupuolella lupaili, että  kaivuut voitaisiin tehdä. Tästä innostuneena päätimme aloittaa myös tienpenkkojen raivuun vesakosta, sekä ylimääräisistä puista jotka sulavasti ojasta kasvaavat. 

Tai tämän voi kyllä lukea niin, että minä ajattelin että pistetään stihlit laulamaan ja hurautetaan risut pois. Eihän se nyt tietty ihan niin käynyt ja pitäisihän minunkin se tietään mutta hätänen mikä hätänen.

Äkkiseltään pelkästään pajuja oli niin paljon, että yhdessä iltapäivässä pääsimme etenemään vesakon kanssa noin 1/3 koko tien matkasta. Tälleen risujen peittämänä tuo pihatie ei näytä lähellekkään niin pahalta kuin ilman. Jos jätettäisiinkin nämä tähän niin rullaisikohan Skodakin vähän paremmin?

Koko homma olisi kyllä sujunut huomattavasti nopeammin jos raivaussahassa olisi ollut oikeanlainen terä. Se nyt vaan oli päättänyt sijoittaa itsensä johonkin jemma nimiseen paikkaan ja risuterällä oli pärjättävä.

Kaikki hiemankin paksummat pajunvitsat jäivät sitten tämän moottorisahamiehen kontolle. Kaadettavia täysikokoisia koivuja ja kuusia on toistakymmentä eli tästä projektista napsahtaa kyllä ensi vuoden polttopuutkin sulavasti, mutta puiden kaato jää toiselle päivälle.

Moottorisahamies ja hänen koiransa olivat sangen onnellisa kun saivat testailla uuden uutukaista mönkkärin peräkärryä. Rambo juoksi koko iltapäivän toiseen suuntaan mönkkärin perässä ja toiseen suuntaan otti hurukyytiä. Mistähän löytyisi kypäriä koossa terrierri?

Ettei nyt olisi vaan kyseessä ylikuorma?

Päivän päätteeksi kotisaunaan löylyihin ja jalat vähäksi aikaa ylös. Iltapalaksi paistelin ensimmäistä kertaa vihulaisshipsejä. Keräsin aamulla nuoria nokkosen versoja, huuhtelin vedellä, ruiskuttelin oliviiöjyllä. Suolaa päälle ja uuniin 5 minuutiksi 200 asteeseen.

Suolaa rapsahti hieman liikaa pelkiltään syötäviksi, mutta istuivat hieman liian suolaisina oikein hyvin leivän päälle. Näitä tehdään vielä toistekin!

Jotta ei totuus unohtuisi...

Viimeisimmät blogipostaukset ovat olleet kovasti, miten sen nyt sanoisi... ehkä hieman suorastaan kaunistelevia. Tosiasiassa Villa Millington muistuttaa kokonaisuudessaan ehkä enemmän Huvikumpua kun sisustuslehtien tiptop kuvia. Tämän päivän hommista ei kauniita sisustuskuvia saa kyllä hyvällä tahdollakaan aikaiseksi.

Onhan meillä paljon jo tapahtunutkin, mutta TODELLA paljon on töitä vielä edessä. Alkuperäisissä puheissa juttelimme keskenämme, että tämä on sellainen 10 vuoden projekti. Kymmenen vuotta on jo tässä parissa kuukaudessa muuttunut ihan kuin huomaamatta siihen, että huomaamme jo puhuvamme viidestätoista vuodesta.

Ajattelimme tänään, että kokeilemme saunan ja vesipadan lämmitystä tänään varovaisesti. Nokisutari nimittäin lupasi saapua paikalle vasta heinäkuussa ja onhan sitä saunaan päästävä ennen sitä. Tai noh, niinhän sitä äkkiseltään suomalainen voisi luulla.

Toisin siis kävi, on suoranainen ihmeiden ihme ettei tämä ikivanha hirsisauna ole edelliseltä asukkaalta palanut taivaan tuuliin. Isäntä alkoi irrottelemaan tänä aamuna pataa ja kiuasta tarkempaa tutkimusta varten.

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikunkeikun..... Näillä vehkeillä ei kyllä saunaa tulille uskalla laittaa - ei edes varovaisesti. Uskomatonta on, että täällä on vuosi sitten vielä löylytelty!! Kiukaasta kun irroitti vesisäiliön niin sen takaa löytyi tuollainen pieni melkein söpö reikänen.

Vesipadan hole ei sitten ihan pieni ollutkaan. Lähentelee tuo reijän halkaisia puoltametriä. Metallinkeräys taitaa olla seuraava osoite ja uuden kiukaan ja vesipadan hommaaminen edessä ennen sitä ensimmäistäkään lämmitystä.

Saunamajuri oli tilanteeseen hieman pettynyt mutta tästä noustaan kyllä :)

Keittiön sipistelyä

Tiskipaikalle saapui tänään pesukomuutti. Alakaappi sointuu täydellisesti vanhaan lautashyllyyn, niin kokonsa kuin värinsäkin puolesta.

Kaunis ajatus oli, että olisin ehtinyt tänään hakemaan Ritun puutarhalta pelargoniat, mutta haaveeksi jäi. Persilja saa toimittaa kukkasten virkaa toistaiseksi.

Talossa entuudestaan ollut vanha astiakaappi pääsi, pienen punnerruksen jälkeen takasin keittiöön. Paikalle, jossa se on todennäköisesti jököttänyt vuosikymmeniä. Mistäkö näin päättelen? Kun siirsimme kaspin pois paikoiltaan alta paljastui täysin maalaamattomat lattialankut. Sen verran voi kyllä todeta tässä vaiheessa että kyllä näiden vahhojen täyspuisten huonekalujen siirtely ihan toiminnallisesta harjoittelusta menee. Välillä kyllä tulee, pakko myöntää hieman arveluttavia liikeratoja. Tämäkin kaappi kun oli korkeampi kuin oviaukko.

Kaappi on vuosien saatossa saanut monen monituista maalikerrosta, mutta jää nyt toistaiseksi odottelemaan palautustaan tässä asussa.

Muutkin keittiön seinälle laitettavat pikkutilpehöörit odottelevat lopullisen sijoituspaikkansa löytymistä. Tämä maustehylly on löytö työmatkalta Lahdesta. Hinta kaunokaisella oli niinkin mahtava kun 25 euroa. Kenen tuotantoa tämä on? Sitä en ole vielä saanut selville. Lahdessa on muuten aivan mahtava kuuden kirpputorin keskittymä - kannattaa vierailla, jos siellä päin liikkuu!

Mööpelit etsivät paikkojaan

Talon jäämistössä on joitakuita hienoja esineitä. Yksi näistä on todella vanha klaffipöytä, josta klaffi on ottanut lähdöt joskus aikojen saatossa. Pöytä kuuluu ehdottomasti kamarin kalusteiden joukkoon, mutta mihin kohtaan huonetta pöytä sijoitetaan?

Toistaiseksi pöytä jää nyt ikkunan eteen, sopivasti kun on saman levyinenkin. Tuoli oli myös valmiiksi jo talossa ja sopii pöydän kanssa mielestäni hienosti, vaikka vähän uudempaa tuotantoa varmasti onkin kuin pöytä.

Ostin vuosi sitten tori.fi:stä 1800-luvulta peräisin olevan sivustalevitettävän talonpoikassohvan. Sohvalle ei meidän nykyisessä huushollissa oikein oikeaa paikkaa ole ollut, mutta nyt se pääsee arvoiseensa ympäristöön.

Sohva painaa kuin synti! Hikihän siinä tuli vaikka sitä osissa kotoa ulos rahtasimmekin. Vierashuoneen ovesta ulos saaminen vaati suorastaan avaruudellista hahmottamista, mutta tuli se sieltä. 

Sohvan alkuperäinen väri on ollut vihreä. Edellinen omistaja on jossain vaiheessa maalannut sohvan punaiseksi ja en ole asialle mitään tehnyt. Sävy osuu olemaan lähes täydellisesti sama kuin kamari lattialautojen väri, joten tässäkään vaiheessa värille ei tehdä mitään.

Onneksi muistutamme pituudeltamme isännän kanssa lähemmäksi 1800-luvun keskimittaisia ihmisiä. Satakahdeksankymmentäsenttisenä ei tässä petissä suorana mahtuisi nukkumaan. Patjat kävin leikkuuttamassa Etolassa erikseen ja ompelin pääliset niihin kuvassa näkyvästä flanelisesta pussilakanakankaasta, jonka löysin Jyskistä.

Päiväpeiton on virkannut tätini anoppi kalastajalangasta ja nyt sekin löysi ihan oikean paikan itselleen.

Verho- ja mattoasiat ovat vielä ratkaisematta, samoin valaisin. Lisäksi pitäisi keksiä jonkinlaista ratkaisua vaatteiden ja liinavaatteiden säilytykseen. Ikeasta kun niitä ei voi lähteä ostamaan.

Kamari valmis kesäkauteen

Jippii!!! Kohta päästään viettämään ensimmäistä yötä Villa Milligtonissa. Saimme tänään kamarin kalusteita vaille valmiiksi.

Nämä kupruilevat pinkopahvit ja tapetit siis poistettiin, hirret pestiin ja ikkunoiden, sekä ovien listat maalattiin. Ikkunan puitteet saavat odotella lämpimämpiä kelejä ja sopivaa mielentilaa.

Tapettikerrosten välistä löytyi sanomalehtiä vuodelta 1963

Seiniä pestessä SE sitten löytyi! Vuosiluku hirrestä, meinasi jäädä vaan huomaamatta kun ei ollutkaan veistettynä kuten oletimme vaan lyijykynällä kirjoitettuna Tiistai 1930. Liekkö päivämäärä ja kuukausi häipyneet vai onkohan tuossa koskaan muuta ollutkaan - jäänee arvoitukseksi.

Tältä kamari nyt sitten näyttää. Hieman valoisuudessa nyt hävittiin, mutta mietitään ajan kanssa sitten jätetäänkö hirttä näin paljon näkyville.

Kuvat on vähän huonoja kun oli niin kirkas päivä ulkona ja järkkäri unohtui kotiin. Katto on tumman oloinen, mutta saa nyt ainakin toistaiseksi kelvata näin. Jalkalistat jäävät vielä odottelemaan alapohjan tarkempaa tarkistusta ja palomuuri saa myös uuden maalipinnan vähän myöhemmin. Palomuurin ja hirsiseinän väliin on myös vielä laitettava peitelistat. Verhoja ikkunaan ja kalusteita sisään, eikä tuo rakennusvalokaan lopulliseksi ratkaisuksi jääne, mutta kyllä täällä jo nukkua voi - eikö voikin???

Salin puoli pääsee käsittelyyn seuraavaksi.