perjantai 16. joulukuuta 2016

Johan nyt on markkinat - tipu on laskeutunut



Päivittelin eilen tuolla sosiaalisen median kanavissa  (FB ja Insta: @villamillington ) jälleen meidän  tirppanan kehitystä. Siipisulkien jälkeen seuraavana aamuna oli tirppanalle ilmestynyt PYRSTÖ! Miten voi pyrstö kasvaa yhdessä yössä?



Tipu-Tirppana on nyt 9 päivää vanha ja asustellut Kerttu äitinsä kanssa pesässä tämän ensimmäisen reilun viikon ajan. Pesä ei ole suljettu, että Kerttu on päässyt kulkemaan pesästä toisten joukkoon jos niin  on tahtonut. Pesä sijaitsee "kolmannessa kerroksessa"  eli 7-veljeksen kerrossänkyjen ylimmässä "vuoteessa". Pesä sijaitsee noin 1.5m korkeudella lattianrajasta ja tämän vuoksi siinä on ollut korotetut reunat ettei tipu putoa pesästä.



Eilen oli siis ohjelmassa tuo pyrstön syntymisen ihme ja tänään... kun menin aamulla kanalaan kuului sieltä ihan mahdoton sirputus ja mietin jo ovea avatessani, että kylläpä tipulla on nyt asiaa. Yllätys oli aikamoinen kun näin Kertun ja tirppanan lattiatasossa toisten kanssa. Millä ihmeellä se oli laskeutunut alas??? Onko kuitenkin tippunut? Onko emo tiputtanut? Lentäähän tuo nyt ei taatusti vielä voi osata, vaikka siipiään jo kovasti räpytteleekin.



Mitään hätää hänellä ei tunnu olevan, asiaa paljon ja puuhastelee toisten seassa ihan niin kun olisi kuulunut parveen aina. Toiset eivät kiinnitä koko tipuun mitään huomiota, Muistoa lukuunottamatta - murrrr.....

Muisto on taas sulkasadon jälkeen oikea terroristi! Ärsyttävä emäntä, joka määräilee ja nokkii kaikkia muita. Tosin Kertulle ei kyllä uskalla sanoa mitään, sen verran ärhäkäästi tuore äiti lastaan puolustaa pörhistelmällä itsensä kolmekertaa oikeaa kokoaan suuremmaksi. Jos ei Muisto ala käyttäytymään kunnolla niin taidankin eristää sen tuonne tipulaan muita häiriköimästä! Kanalan komein kana niin luulee olevansa muita parempi....


Parivaljakko Kerttu ja tirppana on ottanut uudeksi peäspaikakseen orsien alla olevan kakkalaudan alusen nurkan. Kai näiden nyt vaan täytyy antaa tuolla olla ja luottaa siihen, että kyllä luonto hoitaa homman niin kun kuuluukin. Mutta kyl mää vaa silti kauhian pal ihmettelen et mil se alas tul....

Se kamera on varmaan pakko asentaa tuonne kanalaan :)




keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Terveisiä kanalasta - tipu päivä nro 7

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti nämä eläinlapset kasvaa! Meidän tipu-tirppanalla on jo siipisulat!!!

On todella mielenkiitoista ja jännittävää seurata tipulaisen kasvamista. Minkä värinen tästä tulee? Onko kukko vai kana? Nyt näyttää siltä jo että yksivärinen kaveri tämä ei ole, vaikka ihan keltaisena kuoriutuikin.



















sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Uusi työpiste

Bongasin muutama viikko sitten paikalliselta FB kirppikseltä kirjoituspöydän ja se on odotellut tampuurissa sijoituspaikkaa uudessa kodissaan.

Muistan lapsuudesta kuinka hyvällä ystävälläni oli tällainen vähän samantyyppinen mutta klaffimallinen kirjoituspöytä ja ihailin sitä aina salaa. Minusta oli niin siistiä kun sen kannen alle sai kaikki aarteet talteen. Tällaisesta "rulo-mallista" en uskaltanut haaveillakaan.

Pöydän yläpuolella oleva naulakkokaappi on hankittu
Puttipajan ystävämyynnistä toissa kesänä. Öljylamput
kaapin molemmin puolin ovat mummoni perintöjä.


Nämä mainiot kynttilä kanaset sain ystävättäreltä lahjaksi <3
Käpykynttilät on hankittu Tallinnasta.




Näin talviaikaan kuvaaminen hirsitalossa sisällä on kyllä todella vaikeaa ilman lisävaloja. Salamalla kuvat ylivalottuvat ja hirsiset seinät tekevät kuvista kovin pimeitä ilman salamaa. Työpisteeseen olen kyllä siinä määrin tyytyväinen että etäpäiväivät taitavat lisääntyä sitä mukaa kun päivätkin pitenevät.






lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulunalus yllärinä hellan purku


Joulunalusstressi on kehitettävä keinolla millä hyvänsä, jos ei muuten niin räjäyttämällä keittiön puuhella atomeiksi kaksi viikkoa ennen joulua!



Projekti Högfors on ollut vireillä jo pitkään. Ensimmäiset elvytykset olivat jo viime vuoden huhtikuulta. Keväisen lattiaremontin jäljiltä puuttuu lattiapelti kokonaan. Kesällä kävimme löytöretkellä Lahdessa ostamassa "uudet osat" rikkinäisten tilalle. Samassa setissä löytyi vesisäiliö kadonneen tilalle.


Leivinuuninluukku on menettänyt saranansa ja kesäpellistä on jäljellä vain puolet. Isoin keittolevy on myös halki ja ulkopellitys parhaat päivänsä nähnyt.







Hella tästä pitäisi vielä tulla. Ulkokuoreksi tulee samanlainen galvanoitupelti kun alunperinkin on ollut. 

Ei tuossa hellan kulmalla nyt perunalootaa imellytetä, mutta isäntä ja muurari pyhästi lupasi, että jouluksi on kasassa takaisin. Katsotaan miten käy...





keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Syntymän ihme

Elimme viikonlopun aikana kanalassa jännittäviä aikoja. Laskettuaika Kertun poikasilla on huomenna ja viikonlopun aikana Kerttu oli taas kertalleen hylännyt pesän ja lähtenyt hautomaan vääriä munia alakerran kämppään.



Tilanteen pelasti täti kananen Muisto, joka oli ryhtynyt tuuraamaan Kerttua haudontapesässä. Tosin Muisto sai kyllä häädöt Kertulta samoin tein kun minä kävin Kertun alta munat keräämässä.

Tänään oli sitten mega pitkä päivä töissä ja ehdin iltakierrokselle kanalaan vasta kahdeksan aikaan. Hommanhan piti valmistua vasta huomenna, mutta mitä sieltä Kertun alta kuuluikaan... ihan pientä piipitystä.



Toisessa haudotussa munassa ei näy vielä kuoriutumisen merkkejä, mutta odotellaan. Tämä juuri syntymän ihmeen kokenut kaveri on ainakin topakka ja terhakka. Jalkojen perusteella jos pitäisi nyt jo arvailla niin kukkopoika olisi kyseessä, mutta toivottavasti olen väärässä.










tiistai 6. joulukuuta 2016

maanantai 5. joulukuuta 2016

Piparien leivonta kuuluu itsenäisyyspäivään

Jostain syystä piparit ja itsenäisyyspäivä ovat meidän perheessä aina kuuluneet yhteen. Joulupiparit on leivottu itsenäisyyspäivän aikaan meillä niin kauan kun minä jaksan muistaa ja varmasti kauemminkin. Nykyään tosin pipareita leivotaan innokkaiden teinileipureiden toimesta jo aikaisemminkin. Taikinaa on tänä vuonna kulunut jo kaksi ja puoli kiloa, mutta pipareita ei vaan näy missään.

Viime vuonna pojat koristelivat itselleen valmispiparitalot ja tänä vuonna herra 13v halusi että teemme muumitalon. Muumitalon muotit ovat lojuneet melkein 10-vuotta laatikossa sen ensimmäisen talon jälkeen. Kokemus oli kokolailla mieleenpainuva. Ajattelin siis tänä vuonna osallistua vuoden äiti skabaan ja uhrata sormeni ja hermoni tähän projektiin kun kerran lapset niin tahtovat.

Tuvassa on melko mahdotonta kuvata tähän aikaan vuodesta ilman lisävaloja

Itse leipomisen hoitivat teinitontut ihan itse, mutta jo ensimmäisen seinämuotin oton yhteydessä herra 13v ilmoitti ymmärätävänsä miksi meillä ei ole viime aikoina muumitaloa joulun aikaan nähty.

Olimme kaukaa viisaita ja seinäpaloja valmistettiin molempia kaksi ylimääräistä
Leivinuunissa pipareiden paistaminen on kyllä sinällään jo taiteen laji. Ensin on liian kylmää ja sitten kuumaa, eikä kohin koskaan. Kaksi seinää meni paistaessa pilalle, toisesta tuli käppyrä ja toinen jäi vissiin vähän raa'aksi kun ei kovettunut ollenkaan. 

Onnistumisprosentti oli siis ihan kohtalainen amatööri kondyktööreille. Hienosti saivat pojat myös kaulittua taikinan tasaiseksi ja ihan omin voimin.


Maalaushommat hoiti niin ikään pääosin herra 13v. Sinistä seiniin ja punaista kattoon.




Tässä vaiheessa vaikutti vielä oikein lupaavalta, tämän saattaa jopa näyttää ihan muumitalolta.


Sokerit sulamaan ja liimaushommiin. Tässä vaiheessa otettiin sitten jo isännän kädet avuksi ettei teinien sormet pala kuumassa sokerissa. Isäntä ehti kyllä luetella kaikki osaamansa kirosanat ennen kun ensimmäisenenkään seinä oli pystyssä. 


Aloitettiin helpoimmista eli kuistien kasaamisesta... alkaa vaikuttaa siltä että ei mene ihan niin kun strömsöössä tämä homma...



Seinät kun saatiin kasaan, oli pahin epätoivo jo mennyt, ihan ei kyllä vielä leipomislehtien palstoille tällä päästä. 



Sisälle vielä pienet valot - niillä paikkaa paljon yksityiskohtia. Sisällehän ei kukaan pääse kurkkimaan seinien saumauksia.


Niin ja se katto, ihan symmetrinenhän tuosta ei nyt tullut mutta ei taida tahtia haitata, vaikka tässä vaiheessa hieman enemmän slummien hökkeliä muistuttaakin kun Tove Jansonin satutaloa.

Viimesitelyiden jälkeen voidaan kuitenkin todeta, että kyllä tällä piparitalolla nyt yksi joulu saadaan juhlituksi.