sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Yläpohja etenee

Yläpohjan kanssa on teutaroitu nyt kaksi kuukautta, tai suurimmaksi osaksi isäntä tuolla on kaiken vapaa-aikansa viettänyt. Emännälle on langennut tässä projektissa hanslankarin osa.

Matkan varrella puuha jälleen vähän laajeni. Ensin olosuhteiden pakosta, koska ennen kattoaremonttia vanha katto oli joskus vuotanut ja ylimpiin hirsiin jouduttiin tekemään paikkoja lahonneiden tilalle. Välttämätöntähän tämäkään ei olisi ollut, koska pelkästään kuivaa tavaraa oli seinissä. Isännän perusteellinen luonne ei antanut asian olla ja hyvä niin, aikamoiset kärpäsevoluutiot saivat häädön tästä tönöstä paikkausten myötä. Työtila harjakattoisen talon seinustoilla asettaa omat haasteet työskentelylle ja välillä isäntä oli määrättävä työkieltoon, kun lähes kontaten liikkui eteenpäin.


Arvopaperia alle, sen jälkeen 5cm levyt selluvillaa, jonka päälle on sitten helppo asentaa niin sähköt kuin ilmanvaihtokin. Tämä mahdollisti meille pienen pelivaran talven tulon suhteen, saimme hiukan lisäaikaa, kun ei kaikki lämpö karkaa ylös harakoille. Elwiira koiraneitimme on kyllä ystävällisesti  muuntanut jo lähes koko selluvillalevystön puhallusvillaksi. Varmisteli ilmeisesti ettei tule ilmataskuja.




Toinen osa projektin laajenemisesta on koko portaikon uusiminen, nii-i. Tämä oli taas sellainen "siitä se ajatus sitten lähti" homma. Yläkerran portaikko on ollut varsin epäkäytännöllinen, todella kapea ja kurvaa 180 astetta. Mitään isompaa ei ole yläkertaan voinut säilytykseen kuljettaa.


Tampuurissa on myös kiinteä komero, jossa lähinnä hiiret ovat viettäneet talvihäitä. Nämä kekkerit haluamme nyt lopettaa, joten komero puretaan pois ja sen myötä koko portaikko menee uusiksi.



Portaikko rajautuu talon palomuuriin. Haluamme tämänkin "lämmönlähteen" hyötykäyttöön eli kun portaikko vaihtaa hieman paikkaa tulee tampuuriin takaseinäksi muuri.



Yläkertaa ei ole tarkoitus rakentaa, ainakaan tässä vaiheessa, joten ratkaisemme porrasongelman "ullakkoluukulla". Isännällä on jo vahva visio siitä, miten tämä toteutetaan käytännössä loppuun saakka eli jääkäämme mielenkiinnolla odottamaan.





















Viisi vuotta Millington haaveita

Vanhan talon korjauksessa kaikkein suuritöisimmät asiat jäävät rakenteiden sisään piiloon. Senpä takia ja oikeastaan myös siksi, että meillä oli viime viikolla 5-vuotismerkkipäivä talon löytymisestä, on syytä muistuttaa jälleen itseään mistä on lähdetty liikkeelle.


Ja missä ollaan nyt! Ulkomuodon lisäksi, meillä on juokseva vesi sisään ja ulos, lämmin suihku, vesivessa, notkumaton lattia, ehjä kuisti, lämmittävä leivinuuni ja puuhella, sekä kunnostetut ikkunat. Talon entrausten lisäksi on ehditty rakennella kanalaa, kasvihuonetta ja rantasaunan miljöötä, sekä tekemään toistasataa mottia polttopuita. Ja meinasi ihan unohtua: rakensimmehan me ensimmäisenä kesänä muutaman satametriä tietäkin tänne. 

Aika kultaa muistot nopeasti. Näiden vuosien aikana on monta ärräpäätä lueteltu ja heiluttu hikeen uupumukseen asti. Kuitenkaan ikinä, ei ikinä ole kaduttu valintaamme, vaikka välillä on kummallakin ollut vaikeuksia nousta aamulla sängystä ylös ja olemme saaneet monet naurut nauraa toistemme vähän vähemmän notkeille liikkeille.

Kaikki muut harrastukset ovat jääneet taka-alalle, mutta se on ollut molemmille mieluinen valinta. Meidän yhdeksästä yhteisestä vuodesta Millington on rikastuttanut elämäämme jo yli puolet. Ymmärsimmekö sillon lokakuussa 2014, kun tontilla ensimmäisen kerran vierailimme mihin olemme ryhtymässä? Tuskin!


Keväällä 2015, kun talo lopullisesti siirtyi kaupanvahvistuksen myötä meille, asetimme itsellemme tavoitteeksi, että 5-vuoden päästä täällä voi asua ympärivuotisesti. Parhaillaan käynnissä olevan yläpohjan- ja sähköjen remontin valmistumisen jälkeen asiat, joita asetimme ympärivuotiselle asumiselle kriteereiksi ovat maalissa. Tarkasti katsoen olemme siis puolisen vuotta etuajassa omaa tavoitettamme.

Ikinähän tämä ei valmistu, senhän me tiedämme. Joillekin pariskunnille jatkuva remontoiminen voi olla parisuhteen koetinkivi, meillä se taitaa olla suhteen liima, yhdessä hommat kuitenkin etenee ja tekemiset vaihtuu. Ehkä jo ensi vuonna pääsemme navetan kimppuun, mutta tehdään tässä välissä kuitenkin muutama kymmenen mottia niitä hiivatin polttopuita ;)