Ja vieläkin meillä puretaan...

Sanoisin, että lattiaprojektin osalta ei enää kovinkaan paljon enempää enää voi purkaa. Pönkkiä on asennettu ja alimmat vasatkin on poissa. Syvemmälle jos meinaa mennä on ryhdyttävä maansiirtotöihin. Tämän jälkeen päästäänkin sitten valuhommiin, suunnattoman helpottavaa kun päästään menemään jo toiseen suuntaan - ehkä tämä sittenkin jonain päivänä tulee valmiiksikin.

Rumpalin haaremi

Rouva Kerttu I - ärhäkkä emäntä, joka pitää muulle porukalle kovaa jöötä.
Ensimmäinen parvesta joka tuli syliin istumaan. Kerttu I ja II ovat äiti ja
tytär, ihan selvillä en ole että kumpi on kumpi. Värityksensä perusteella
ovat porukan kolmesta puhtaasta alholaisesta ne kaksi.

Rouva Hertta - hieman arka lady

Rouva Apila - lisänimeltään the brave. Osoittanut jo lyhyellä oleskelullaan
olevansa hieman  itsepäistä sorttia ja rouva joka kulkee omia polkujaan
ihan silloin kun itse haluaa.

Rouva Muisto kulkee sulat pörhöllään koko ajan 

Rouva Martan sulat ovat ihan mustat ja kiiltelevät vihreää, oikealla harmaa
höyheninen Rouva Terttu

Kuvassa keskellä on meirän Keijo, 4kk vanha nuorikko. Nimensä Keijo sai
nuorimmalta pojaltamme. Herra 10v mietti kanalle nimeä monta päivää ja
kun sanoin että kanahan on tyttö, niin siihen poika totesi että jos kerran on
olemassa poika nimeltä Päivi voi aivan hyvin olla kana nimeltä Keijo. Oikealla
Kerttu II, jonka selkäsulat alkavat pikku hiljaa kasvaa takaisin. Kerttu II:n
ex-poikaystävä Tauno-kukko oli vähän rankempi rakastaja ja sen perua
sulattomuus selässä.

Koko orkesteria johtaa Herra Rumpali, alhon
ja tyrnäväläinen risteytys komeassa
aapiskukko värityksessä

Kanalan laajennus osa 1 - Ankkalinna

Näin tässä nyt kävi että jo yhden vuorokauden jälkeen homma lähti lapasesta ja kanalaa jo laajennettiin. Kana rouvat eivät anna ankanpoikien olla rauhassa vaan kävivät hätyyttelemässä katrasta vuorotellen, sillä seurauksella että ankanpojat kyyhöttivät jatkuvasti turvatalossa yhdessä mytyssä.

Ei sitten niin kun yhtään kiva juttu. Äkkiäkös tilanne korjataan ja rakennetaan kanalaan lisäsiipi - ankkalinna.

Pelkkä aitaus vapautti porukan jo touhuilemaan ihan toiseen tapaan. 

Ihan näin ei porukkaa kuitenkaan uskalla yöksi jättää joten kattokin oli askarreltava paikalleen ja kunnon laituri että pääsevät uimaan.

Kanalan aitaus on tehty vanhaan paviljongin runkoon. Verkkoa
on upotettu noin 30cm maan alle

Ovea ei ankkalinnaan vielä saatu mutta pressu toimii nyt
väliaikaisena "luukkuna" että saadaan saranat paikoilleen

Yhdessä möykyssä liikkuvat myös ankkalinnassa, mutta
huomattavasti enemmän ja ilman paniikkia

Traktorin hydrauliikkatalkoot

Sain palautetta ja yritän ottaa siitä nyt opiksi. Palautteen antaja oli tuo armas isäntä. Hän on raatanut unelmansa kanssa tässä nyt jo useamman viikon iltaisin ja minä en kuulemma huomioi asiaa millään lailla, kun en edes mainitse tästä projektista mitään blogissa. Pikkusen mennään nyt minun osaamisalueen ulkopuolelle mutta - no saamanne pitää :)

Unelmahan on tuo keltainen NewHolland-traktori, johon hän vaihtoi viime kesänä mersunsa ja siitä tännekin kirjoittelin. Tuo unelma on tojottanut nyt (ainakin kuukauden), taas jälleen kerran aivan keskellä pihaa. Miksikö? No siksi, että siitä on tulossa huippuvarusteltu yksilö. Ei sen vuoksi, että hyttiin olisi tulossa esim. ikkunat vaan, että hydrauliikkaa on varusteltu viimeiset viikot rotaattoreilla, puslilla, inputeilla ja outputeilla. Taisi sinne tulla muutama priority flow ja excesskin.

Mitä nämä varustelut sitten käytännössä on? Kyseessä on suomalaisen miehen ehkä yksi suurimmista rakkaudenosoituksista mitä maa päällään kantaa. Traktorin kaivuupuolen puomiin ilmestyy ihan näillä näppäimillä ympärinsä pyörivä koura. Mitä varten tähän vempeleeseen on sitten uhrattu näin paljon aikaa, että yöunetkin meinaavat mennä? No se on se rakkaus! Jatkossa tuo isäntä pystyy nyt tuolla unelmallaan paljon kätevämmin kaivelemaan minulle uusia kukkapenkkejä. Mitäpä nainen niillä kukkapuketeilla, kun voi kasvattaa ne kukat alusta asti ihan itse ;)

Ruuvipenkillä on ainakin jämerä alusta

Vakavasti ottaen on todettava, että ihan joka jätkä ei tuota itse olisi rakentanut mutta meidänpä isäntä rakenti eli kirjoituksen hieman ironisesta sävystä huolimatta arvostan, pus <3
(Ja toim. huom. kaikki tekniset väärin ymmärrykset ovat täysin kirjoittajan omaa tulkintaan)

Kanala täydentyy ankanpojilla

Aika moni ehdotteli erinäisiä eläimiä meille Millingtoniin viime kesänä. Silloin kanta oli kohtuu jyrkkä EI, ei siis edes ehkä ei vaan ihan puhdas ei. Kuinkas kävikään? Ensin muutti kanat, nyt ankat ja kahden viikon päästä on tulossa lampaita. On se hyvä että olen sentään nainen ja oikeutettu ihan julkiseen mielen muutokseen.

Aamulla emme, ihme kyllä heränneet Rumpalin kiekumiseen. Kun kanalan ovi oli kiinni ei ääni sisälle kuulu. Jos eilen oli jännittävä päivä on se sitä tänäänkin. Ankanpojat ja -tytöt saapuvat täydentämään kanalaa ja muuttavat sen osittain ankkalinnaksi.

Ankanpojat ovat aivan tirppoja vielä, untuvat ovat vasta vaihtumassa höyhenpeitteeseen eikä sortinsakin sukupuolesta oikein vielä ota selvää.

Joukossa on voimaa, ankkaparvi liikkuu koko ajan porukassa. Jos yksi tekee jotain seuraavat kaikki muut perässä.

Pientä paniikkia havaittavissa

Vanhasta nukketalosta muodostui turvatalo välittömästi. Koko jengi samassa kämpässä :)

Ankat uskaltautuvat syömään vasta kun kanat asettautuvat orsilleen leikkimökkiin. Kupillinen ohrapuuroa hupenee hetkessä, palan painikkeeksi vielä vähän horsmaa ja rehua.

Aika nopeasti saattaa kyllä tuo turvatalo käydä pieneksi. Täytyy alkaa tutkimaan tori.fi:stä myytäviä koirankoppeja. Ankat asettautuivat yhteen ryppääseen purukasan päälle, ankkalinnassa siis kaikki hyvin.

Herra Rumpali haaremeineen saapui

Mitähän jos tuota viime tippaa ei olisi keksitty, kuinka paljon oikeasti jäisi hommia tekemättä? Herra Rumpali saapui perjantai iltana koko naislaumansa kanssa ihan kreivin aikaan. Viimeinen naula taisi upota munintapesään samaan aikaan kun Rumpali saapui valkoisella limusiinillään, jossa hänellä oli vielä kaiken lisäksi aivan yksityinen sviitti. Rouvat matkustivat kahdessa erillisessä pahvilaatikossa.

Leikkimökki muutti tiluksille jo viikolla ja ulkotarhaa olemme värkänneet lasten kanssa pikku hiljaa valmiiksi, mutta kiirehän tässä tuli. Mökki saatiin juuri valmiiksi orsineen, tikapuineen ja pehkuineen.

Ensimmäinen päivä menikin herrasväellä ympäristöön tutustuen. Vapaaksi emme uskaltaneet vielä päästää, opetellaan nyt ensin missä se koti on. Illalla Rumpali paimenti kunnon kukon tapaan laumansa puoli kahdeksalta orsille rauhoittumaan. Hienosti hoiti hommansa siihen nähden, että tämä oli hänen korkeutensa ensimmäinen päivä pääkukkona. Ja olipa jännittävä päivä!

(Blogger päättää tänään olla hankalalla päällä, joten koko tarinan kuvat yhtenä pötkönä tästä syystä)

Ensimmäisenä orret paikalleen mökkiin

Munintapesiä varten leikkimökkiin tehtiin lisäsiipi

Munintapesiä on kaksi, katto aukeaa ja kananmunat on helppo kerätä ja
vieläpä ergonomisesti

Munintapesän aukko kanalasta sisältäpäin

Aamulla pesässä odottikin sitten ihka ensimmäinen kananmuna (en käytä
käytä nyt bannauksenpelossa tuota sanaa enää ilman kana-etuliitettä).
Koko päivän saldona kolme munaa

Orsien alle askarreltiin vielä "kakkataso", jolloin saatiin
vielä hieman lisätilaa mökkiin hengailulle

Aamuksi sitten valmistui ulkotarhakin ja koko herrasväki pääsi jaloittelemaan
ulkoilmaan. Tarkoitus on, että parvi saa temmeltää pihalla vapaana kun me
olemme paikalla. Katollinen ulkotarha on sitten herrasväen turvaksi kun
emme ole kotona.

Museoviraston päätös saapui!

Tattadadattadaaaaaa...... Rumpujen pärinää ja hikoilevia käsiä. Haimme lokakuun lopussa museovirastolta entistämisavustusta Millingtonin kunnostusprojekteihin lattioiden, ikkunoiden ja kuistin kunnostuksen osalta.

Päätös kolahti postiin tänään. Avustusta oli tänä vuonna haettu yhteensä 378 kohteelle ja 194 se myönnettiin. Me olemme yksi näistä myönteisen päätöksen saaneista onnellisista! Millingtonille avustus myönnettiin ikkunoihin ja kuistiin. Lattiaprojekti on toteutettava täysin omin hartiavoimin, mutta upeeta mahtavaa on tämäkin!

Moni on varotellut meitä siitä, että älkää sotkeko museovirastoa remonttiin, että asiat menevät vaikeaksi. Itse ajattelmme asian vähä toisin. Millingtonia on tarkoitus korjata vanhaa kunnioittaen, perinteitä vaalien ja nyt kun saimme museoviraston mukaan projektiin saamme roppakaupalla myös asiantuntemusta käyttöömme. Tämä on siis enemmän kun siisti homma!

Kanalan oven tuunaus

Kanat ja ankat saapuvat viikon päästä ja asuinmestat alkavat pikku hiljaa valmistua. Tuunasimme herra 13v kanssa, kanalan ulkotarhaan oven tuvan vanhasta komeronovesta.

Hyvödynnämme ovesta kaiken muun paitsi tuon vihreäksi maalatun kovalevyn. Kovalevy irti ja tukilautojen avulla jänisverkko oveen kiinni.

Sanoisin että ihan soiva peli tuli! Vähän kaponen, mutta ei haitanne tahtia.