Isännän paras joululahja

Joulupukki oli soitettu tuolle minun ukkokullalleni hyvissä ajoin ennen joulua. Oli tiedustellut, että missä me oikein meinataan joulua vietellä. Oli kuulemma on sen verran isoa pakettia tulossa, ettei porot jaksa näin lumettomalla maalla aattona sitä reessä kuljettaa.

Lahja oli siinä määrin mieleinen, ettei isäntä malta joulupäivänäkään pysyä erossa uudesta rakennusarjastaan. Nyt ei roisku sadevedet seinille

Minun paras joululahjani oli riemu siitä, kun seurasin isännän salapoliisin työtä hänen yrittäessä vaivihkaa selvittää kuka oli ennakkoon toimitetun joululahjan takana. Kiitos Lindabin henkilökunnalle totaalisesta heittäytymisestä pukin rooliin - salaisuus paljastui vasta jouluaattona. Onkohan tuo meidän isäntä maailman ensimmäinen mies, kuka sai rännit joululahjaksi ja on siitä vielä suunnattoman onnellinen?

Jouluaatto

Millingtonin tila on nähnyt arviolta 185 joulua ennen tätä vuotta. Kuinkahan monena jouluna on orvokit kukkineet pihamaalla? Me tulemme muistamaan ensimmäisen joulumme täällä mustasta tai osin ihan vihreästä maasta, sekä luontoäidin meille tänne maallekin suomista katuvaloista täysikuun muodossa ja näyttäytyipä sitä päivällä meille aurinkokin.

Hyvää Ja Rauhallista Joulua

Karjalanpiirakanpaistopäivä

Leivinuuni heti aamusta kuumaksi ja piirakkataikinaa vääntämään. En ole paistanut karjalanpiirakoita varmaan kymmeneen vuoteen. Nyt iski inspiraatio ja kutsuin myös äidin ja tätini piirakan paistoon, pyörähtipä tuossa pikkuleipurina herra 9v:kin ja rypytteli elämänsä ensimmäisen karjalanpiirakan.

Kaulitsemisessa pääsee paljon helpommalla ja
tulee siistiä jälkeä kun kaulii taikinan ensin
 noin  1cm paksuksi levyksi ja ottaa kahvikupilla muotit 

Piirakkapulikka on ainut oikea
karjalanpiirakantekokone

Ensimmäisessä taikinasatsissa käytin muottina
juomalasia - se oli vähän turhan suuri

Lisää kuvateksti

NUorella miehellä oli otteet heti hallussa

Herra 9v:n ensimmäinen piirakka

Uunista juuri tulleet piirakat upotetaan vielä voihin - awot!
Ei ehkä mitään terveysruokaa, mutta niin hyvää

Lanttu- ja porkkanalaatikko on paistettu. Kinkku on perunalaatikon kaverina vielä leivinuunissa jonkun tunnin. Illan päätteeksi keittelin vielä kirsikkaliköörin pullotuksesta pari päivää sitten jääneet kirsikat aikuisten hilloksi. Huomiselle jäi vielä karjalanpaisti, kauppa pyörähdys ja siivoilut. 

Ja katsokaapas tätä viimeistä kuvaa: tadaa!!! Kolmas kerta toden sanoo ja pataleipä onnistui vihdoin. Kohta, ihan kohta saa joulu tulla Millingtoniinkin.

The pataleipä

Pataleipä - ei paistu, ei sitten millään

Tämän piti olla blogikirjoitus herkullisen pataleivän salaisuudesta. Kirjoittelin reseptinkin eilen illalla tänne valmiiksi, kun odottelin leivinuunin jäähtymistä. Lämmitin leivinuunin eilen oikein kunnolla lämpimäksi. Kolmen aikaan iltapäivällä löin pellit kiinni. Olin aamulla laittanut pataleivän nousemaan ja ajattelin, että nautiskelemme tuoreesta leivästä iltapalalla koko porukka. Toisin kävi...

Ihan ei vielä rohkene ruisleivän leivontaan, mutta testataan siis leivinuunin ominaisuuksia hieman helpommalla versiolla leivästä. 

Ainekset:

• 4 dl vehnäjauhoja 
• 3 dl ruisjauhoja
• 2 tl suolaa 
• ½ tl kuivahiivaa 
• 3 ½ dl vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja +42 asteinen vesi sekoitetaan nopeasti kuiviin aineksiin. Vaivata ei saa. Taikina asetetaan nousemaan 12-24 tunniksi. Mitä pitempään taikina kohoaa tässä vaiheessa sen maukkaampaa pitäisi leivästä tulla.

Ajatuksena itsellä oli, että aamulla kun taikinan tekee pääsee sen illalla paistamaan. Leivinuuni kuitenkin hehkuu vielä illallakin 350 asteessa, vaikka pellit ovat olleet kiinni jo  7 tuntia. Ei auta kun pitää luukkua auki ja odotella, kun aamulla ei paistamaan ehdi.

Kohonnut taikina pyöräytetään palloksi reilusti jauhotetulle pöydälle. Peitetään liinalla ja annetaan nousta vielä puoli tuntia. Meillä tosin, joutui nousemaan tovin pitempään kun tuuletimme leivinuunia ja huomaattehan, että yhtäkkiä tämä leipomistouhu on muuttunut monikko muotoiseen toimintaan ;)

Kannellinen uunipata pitäisi lämmittää uunissa ennen kun taikina sinne laitetaan ja voidella öljyllä. Noh, tämä uunin lämpötilahässäkkä sekoitti kuvioita sen verran, että menin voitelemaan kylmän padan ja kylmässä padassa taikina siis uuniinkin päätyi. Paistetaan kannen kanssa noin 225 asteessa puolisen tuntia ja päälle vielä 15 minuuttia ilman kantta.

Vaan kun ei paistu, vaikka uunin mittari näyttää 300 astetta on leipä uunissa puolitoistatuntia ennen kun on kypsä. Hyvää siitä tuli vaikka hieman olisi saanut paremmin nousta.

Aamulla uusi yritys ja taikina nousemaan. Illalla kun saavuimme kotiin mittarissa on vieläkin 200 astetta. Tällä kertaa muistin lämmittää padan ennen kun taikina  sinne sujautin. 

Leipä on uunissa taas 1.5 tuntia - edelleen ihan taikinana. Isännän saapuessa kotiin mesoan, ettei tuolla paistomittarilla tee yhtään mitään!!! Näyttää paljon enemmän, kun mitä todellinen lämpötila on.

Eipä tähän taida olla mitään lisättävää.. taidan jättää tuon kuvankin ihan tarkoituksella tuollaisena isona jotta näette kaikki. Ihan on minusta pienelle ihmiselle kiusantekoa tuollaiset fareiheittien sotkemiset mokomiin mittareihin!!!! Nuo celsiukset on varmasti ihan kiusallaan laitettu tuonne sisäkurviin ja paaaaaaaaaljon pienemmällä kun ulkokurvin lukemat.

Pientä ihmetystä eilen herättikin leivinuunin tappilukemat, jotka näyttivät 450 astetta. En sitä sen enempiä sitten miettinyt vaan ajattelin, että on se mahoton peli :)

Paistoin leivän loppuun kaasu-uunissa. Lopputulos oli siinä määrin ilmeisen maittava, ettei leipä pörrännyt tuvan pöydällä kun 10 minuuttia ja jäljellä oli pelkät muruset. Ei se aina onnistu, ei etes joka toinen kerta. Josko vielä huomenna kerran uudelleen? Postiivistähän tässä on se, että tämä oli vain leipä eikä esim. meidän joulukinkku.

Joulutuusauksia sisällä

Ostin jo kesällä Puttipajan ystävämyynnistä uusvanhan hyllyn, joka ei ole paikkaansa seinällä vielä tähän asti löytyänyt. Joulusiivouksia tehdessäni oli se nyt saatava pois pyörimästä nurkista. Alunperin olin ajatellut, että hyllykkö päätyy keittiön seinälle, mutta toisin kävi. Hylly on nyt somasti vinossa kamarin seinällä, mummonin vanhan lipaston yläpuolella.

Asensin hyllyn siis ikäänkuin suoraan... niin, niin ei pitäisi tehdä vanhassa talossa. Kaikki muut osat tuntuvat olevan suorassa ja hyllykkö vinossa - mutta seinällä kuitenkin.

Salin senkin päällä on kaitaliina, jonka ostin jo kesällä Indiskasta. Pienet kyntteliköt ovat Jyskin poistomyynnistä ja toinen lakkasi jo toimimastakin, mutta ovat mielestäni niin nätit, että saavat olla tuossa oikean kynttilän kaverina. Ehkä tuusaan niistä ensi jouluksi versiot joissa on oikeat kynttilät. 

Kuvassa paljastuu tarkkasilmäisille hieman ikkunaprojektianikin. Salista kaksi ikkunaa on siis jo valmiinakin ja kaksi puolivalmiina. Ajattelin kirjoitella hommasta tarkemmin, vasta kun kaikki kuusi sisäpuolen "tuplaa" on valmiina. Kivasti kuitenkin siistiytyy jo ihan pelkästään näillä alaikkunoiden kunnostuksella, kovasti on vaan hidasta puuhaa kun maalata pitää kolmeen kertaan ja tuo öljymaali kuivuu niin turkkasen hitaasti.

Navetan vintiltä löytynyt setolkka pääsi jouluksi saliin koristukseksi vanhan raamatun päälle.

Työkavereilta saatu kukka-asetelma sopii saliin myöskin somasti, kaveriksi pääsi niin ikään vuosia sitten työkaverilta joululahjaksi saatu enkeli.

Nyt on muuten hyvä hetki uusia jouluvaloja, joka paikassa on roimat alennukset ja nämäkin Airamin patterikäyttöiset joulusydämet olivat -40% ja sopivat tampuuriin kuin nakutettu. Ledit ovat niin kirkkaat ettei sähkövaloja juuri edes tarvitse.

Tätä ei pitäisi sanoa ääneen, mutta olen kyllä suunnattoman ylpeä itsestäni! Kesäiset pelargoniat näyttävät vieläkin tältä - ja juu älkää nyt naurako, mutta ovat sentään hengissä ja ilman lisävaloa! Nämä lännen puoleisella ikkunalla olevat vielä näyttävät suorastaan tummanvirhreälehtisiltä tässä valossa, tai valottomuudessa. Ihan ikkunalaudalla ovat nököttäneet pelkästään. Kuolevat tietysti joulupyhien aikaan, kun talossa on niin pitkään liian lämmin näiden talvetukseen. Koskaan en ole elävinä seuraavaan kesään asti saanut, vaikka monesti yrittänytkin. Tosin en ole kyllä enää vuosikausiin koettanut, kun ei ole ollut oikein paikkaa missä talvettaa. 

Tänään siivosin kuivat lehdet pois ja vähän leikkasinkin pahimpia roipakkeita. Pitänee tutkia vielä tarkemmin mikä on oikea ajankohta suuremmille leikkauksille. Ja totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kyllä tuolla tampuurin portaikossa taitaa viisi purkkia odottaa kompostiin menoa - tyypit olivat siis heittäneet henkensä jo ennen joulua :)

Joulukuusen " pystytys "

Pari viikkoa sitten herra 9v.n kaatama kuusi ei meinaa pysyä pystyssä mitenkään! Ratkaisimme ongelman niin, että varmasti pysyy. Jouluvalot muuttivat saunapolun varrella kasvavaan nelimetriseen kuuseen - ja nyt muuten sitten pysyy, eikä ole kovin kämänenkään kuten ensimmäinen  kuusiversiomme.

Kuusi sai koristuksekseen 240 led lamppua ja jäin miettimään että pitääkö hakea vielä yksi 120 lampun nauha lisää?

Herra 9v:n kuusi pääsi talon nurkalle patterivaloilla korsiteltuna - tiedä vaan kuinka kauan valot tuolla vesisateessa pelittävät mutta pelaavat sen minkä pelaavat. Kuusen jalkana toimii sadevesikaivo - vähänhän tuo on vinossa mutta niinhän meillä on kaikki muukin :)

Lihamurekkeessa haudutetut perunat

Muistojen syövereistä pyörähti mieleen vanha resepti, jota mummoni valmisti. En tiedä onko alkuperäinen ruokalaji karjalaista perimää vai ei, mutta en ole tätä ruokaa näin tehtynä muualla koskaan syönyt. Lihamureketta kylläkin, mutta en piilotetuilla perunoilla.

Valmistetaan lihapullataikina ja painellaan se korkeaan uunivuokaan raakana. Kuoritut perunat upotetaan jauhelihataikinaan niin, että näkyvät vain silminä. Eli ruoka on käytännössä lihamurekkeen sisälle upotetut perunat, ehkä tällä on joku nimi tai sitten ei.

Laitoin uunivuokaan kannen päälle ja yöksi leivinuuniin jossa oli 150 astetta lämmintä. Pata muhi uunissa sellaiset 14 tuntia ja kovasti kelpasi jälkikasvulle, sekä isännälle. Suomeksi sanottuna 700 grammaa jauhelihaa pottuineen upposi hetkessä rakennusaineeksi parempiin suihin.

Piparkakkuja ja joulusuklaata

Lapsuudessa jouluun valmistautuminen alkoi perinteisesti jo itsenäisyyspäivänä. Isä laittoi tuolloin kinkun suolaan ja me lapset leivottiin pipareita äidin kanssa. Ikuinen kissanhännän veto oli siitä milloin kinkun suolavesi on sopiva. Raa´alla perunallahan sitä mitattiin.

Pipareiden leivontaperinne on omaan kotiinikin jäänyt, lukuunottamatta tätä vuotta. Itsenäisyyspäivä livahti ihan ilman leivontaa ja kinkkua en ole itse omassa huushollissani suolannut kertaakaan. Tilanne korjattiin tänään, koululaisten ja oman ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.

Leivinuuniin en pipareita uskaltanut laittaa ja kaasu-uunikin osoitti omat haasteensa leivonnan suhteen. Jotain säädyllistä saatiin kuitenkin aikaiseksi ja koristeluvirtuoosit pääsivät vauhtiin.

Herra 12v halusi tehdä myös itse suklaata, ei kun tuumasta toimeen. Kookosrasva sulatukseen, tomusokeria, kaakaojauhetta, maitojauhetta ja ripaus suolaa. Ainekset sekaisin ja kovettumaan.

Hieman pehmeä suklaa leikattiin valmiiksi paloiksi ja jälleen päästään koristelemaan

Varsinainen joulukuusi tulee meille tänä vain vuonna ulos. Tosin lieviä haasteita kuusen pystyssä pysymisen kanssa tässä mäen päällä on jo ollut, mutta eiköhän tuo jouluksi jotenkin jaloilleen saada.

Sisällä kamari ja sali saivat molemmat omat pienet kuusensa valoineen päivineen.

Päivän kruunasi ulko-oveen asennettu kranssi. Kranssi matkasi männä viikolla Tallinnasta matkalaukussa monen vaiheen kautta, mutta päätyi kuitenkin ehjänä Millingtonille saakka ja onhan se hieno.

Ihanaista joulun odotusta!