Mitä tapahtuikaan vuonna 2020

Vuosi 2020 on ollut kaikinpuolin erikoinen vuosi.  Meidän elomme on ollut varsin samanlaista kuin normaalistikin, lukuunottamatta sitä ,että teinit olivat etäkoulussa kevään ja talon emäntä on ollut etätöissä käytännössä koko vuoden.

Listataanpa hieman jälleen mitä sitä on tullut tänä vuonna tehtyä?

Osa linkeistä johtaa instagramiin, koska emäntä on ollut vähän laiska kirjoittaja tänä vuonna. (Välissä tulee uudelleen ohjausilmoitus, jota ei tarvitse säikähtää)

1. Tammikuussa jatkui välipohjan remontti ja yläkerta sai uudet portaat.

2. Helmikuussa uskoimme vielä vakaasti juhlivamme tilan 90-vuotispäiviä tulevana kesänä ja tämän vuoksi pihan suuren hirsiaitan remonttia jatkettiin ensin kellotapulin osalta ja sen jälkeen rakensimme ylisille kulkusiltaa.

3. Maalis- ja huhtikuussa vedeltiin sähköjä ympäri taloa, tehtiin polttopuita ja kalastettiin.

4. Toukokuussa maalailtiin sisäkattoja ja asennettiin uusi huuva keittiöön. Talon sähköt siirtyivät käyttämään uutta sähkökeskusta ja koko talon paloturvallisuus parani 100%:sti.

5. Kesäkuussa keskityttiin pihan ja puutarhan sipistelyyn. Tehtiin uusia nurmialueita ja maastoutettiin mm. pihakaivo.

6. Heinäkuu rakennettiin uutta kanalaa 

7. Elokuussa kerättiin satoa talteen niin puutarhasta, kuin metsästäkin.

8. Syyskuussa teimme ison ratkaisun ja muutimme kokonaan maalle.

9. Lämmin syksy jatkoi satokautta pitkälle lokakuulle. Suppilovahverokausi oli varsin runsas ja emännän vapaa-aika kului metsässä könytessä.

10. Kotikanalamme muuttui oikeaksi kanalaksi, kun teimme alkutuotantoilmoitukset ja testautimme molemmat parvet salmonellan varalta. 

Vuoden aikana meille syntyi useampi tipuparvi kanan alle ja yksi tipue myös hadontakonneesta. Parvien koko on siis tuplautunut viime talveen nähden. Toisessa parvessa orkesteria johtaa edelleen marans kukkomme VilleGalle ja kakkoskukon virkaa hoitaa hänen poikansa Paavali. Kääpiöparvessa on kolme tasavertaista kukkoa: vanhin Lätsäpekka on musta frisee sulkainen kääpiökohchin ja kaksi nuorempaa Veikko sileä kaksivärinen ja Pena sileä musta kääpiökochin. Sininen pääkukkomme Paavo Nurmi valitettavasti menehtyi kesällä.

11. Aitan isännnän uuden verstauhuoneen rakennus alkoi lokakuussa. Vanha verstashuone on jäänyt pieneksi ja uusi tila tulee maan tasoon ja muuttuu lämpimäksi tilaksi talven aikana.

12. Syysviileiden alettua selvisi, että rantamökistä oli kesän aikana romahtanut takan tulipesä. Marraskuussa rantamökki sai uuden kakluunin.

13.  Marraskuun alussa perheemme kasvoi yhdellä karvakorvalla, kun Elwiira palasi synnytysreissultaan tyttärensä Martta kainalossa kotiin. Rambolla oli lieviä sopeutumisongelmia uuteen tulokkaaseen, mutta noin kuukaudessa vanha herrakin on hyväksynyt uuden riiviön perheeseen.

13. Verstashuoneen rakentaminen jatkuu tammikuulle eli siihen palaamme blogissa vielä ensi vuonna. Isännän tavoite lattiavalusta ennen joulua ja pakkasia ehti kuitenkin hienosti toteutua.

Siinä se on meidän vuosi. Jälleen voidaan todeta, että laiskat töitään luettelee, mutta onhan tuossa taas ollut pientä askaretta koko vuodelle. Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia tässä talossa korona-aikanakaan. Tämä listaus on pääasiassa tuota talon isäntää varten, jonka mielestä mikään ei ikinä valmistu.

Rantamökki sai uuden takan

 Rantamökki on rakennettu joskus 1960-luvulla. Mökissä on keittokomero, pieni makuusoppi ja kohtalaisen kokoinen tupa. Mökkiin oli muurattu myös punatiilinen takka, jonka tulipesä oli päättänyt kesän aikana romahtaa. Takan kunto ja sen myötä lämmönvaraamiskyky oli jo muutoinkin niin huono, että se päätettiin purkaa ja tilalle muurattiin uusi.

Vuodenajasta johtuen päädyimme valmistakka vaihtoehtoon varastomalilla valmiiksi asennettuna.

Hieman etukäteen mietitytti se, miten ihmeessä muurari saa nämä järkyttävän painavat elementit nosteltua itsekseen paikalleen. Kakluunilla tulee olemaan korkeutta 170cm.

Kolmen päivän projektissa korjattiin ensin muuri ja se slammattiin.

Ja sen jälkeen simsalabim kakluuni on paikallaan.

Viikko kuivumista omillaan (muutama ulkotuli pesässä), viikon päästä pienet kynsitulet ja kahden viikon kohdalla normi lämmitys. 

Hyvä tuli! Vielä kipinäpelti ja teinit eivät palellu tammikuussakaan. Ensi keväänä muurin ja katon maalaus, uudet tapetit ja paneleihin sävy, niin mökkikin on päivitetty uuteen kuosiin.

Lämmönvarauskyky on kyllä aivan toista luokkaa kun vanhassa takassa. Yksi pesällinen puita ja mökki on lämmin. Pistää kyllä miettimään talon vanhojen pönttöuunien sisukalujen uusismista ihan tosissaan...

Satokausi 2020: toukokuusta lokakuulle

Tämän kesän saldo omasta maasta on kovin erilainen kuin viime vuonna. Syy löytyy niin kylväjästä, sään herrasta, kuin erinäisistä taimi- ja siemenkokeiluista, joita harrastin tänä vuonna aika paljon.

Satokausi alkoi toukokuun puolessa välissä ruohosipulilla. Tai no, kai tuota sipulia olisi voinut jo aikaisemminkin käyttää, kun tunnelissa se nousee varsin varhain ja sitä toki saadaan tuoreena edelleen lokakuussakin pakkasiin saakka.

Toukokuun korissa: jauhosavikkaa, horsman versoja, raparperiä, korvasieniä ja tietysti kananmunia.

Kesäkuun korissa: broccoliiniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaatteja, härkäpapua, valkosipulia ja kananmunia.

Elokuun korissa: kurkkua, tomaatteja, broccoliinejä, pinaattia, sitruunakurkku ja kehäkukkaa.

Syyskuun kori: lehitkaali, porkkana, kesäkurpitsa, sipuli, lehtipersilja, punajuuri, italian mammoth rosso, minttua ja kesäkurpitsan nuppuja.

Perunannosto syyskuussa: oman maan perunassa pysyttiin koko kesä hienäkuun alusta syyskuun loppuun. Lajikkeena annabelle. Ensi vuonna kylvetään puolet isompi ala!

Lokakuun kori: keräkaali, lehtikaali, amarantti, pihvitomaatit, chilit ja paprika.

Kauden viimeinen sadonkorjuu: maa-artisokka. Mukulat kuivumaan ja kukat maljakkoon.

Uusista kokeiluista ei jatkoon: sitruuna- ja viidakkokurkku, italian mammoth rosso, juuripersilja. Myöskään ruusu- ja hräkäpapu eivät ole ehkä se meidän perheen juttu - vaihdetaan takaisin herneeseen ensi kesälle. Pataatille ei kasvukausi riittänyt likimainkaan. Broccoliinin osalta lyhyt sadonkorjuuaika kukinnoille osoittautui minulle hieman haasteelliseksi. Ensi keväälle suunnittelen sen tilalle jotain muuta.

Jatkoon ehdottomasti: pinaatti, perunamaan ja valkosipulipenkin laajennukset, sekä kerä- ja lehtikaali. 

Kiitos äiti maa - paljon saimme antimia tänäkin vuonna. 

Hei, me muutettiin nyt maalle!

Kyllä, olemme nyt puhtaasti maalaisia. Monivuotinen haaveemme maalle muutosta toteutui vihdoin pari viikkoa sitten. Tämän myötä meistä tuli kyllä kaupunkilaisia, kun kotikuntamme vaihtui Keski-Suomen pääkaupungiksi. 

Suunnitelmamme nopeutui monen sattuman summana. Talo taajamassa sai pitkäaikaiset vuokralaiset yllättäen ja nopealla aikataululla. Maalle muuttamisesta olemme toki jutelleet jo pitkään ja se on ollut osa suunnitelmaa, mutta tarkoitus oli toteuttaa tämä vasta parin vuoden päästä. Tosiasia on kuitenkin, että olemme viimeisen kahden vuoden ajan asuneet enemmän täällä kakkoskodissamme, kuin kylällä. Tänä vuonna koronan ja etäkoulun myötä maalle muutto aikaistui keväällä kolmella kuukaudella ja tänne sitä jäätiin. 

Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Elämä helpottuu, ei enää kahden talon lumitöitä, nurmenleikkuuta ja haravointia. Ei huolta aina jossakin tyhjänä olevasta talosta, sen lämmityksestä, putkista ja kutsumattomien vieraiden uhkasta. 

Toinen puoli asiassa on tämä muutto, joka tuli siis hieman yllättäen ja vauhdilla. Kaikki tietävät ylipäätään miten mukavaa puuhaa muutto on, vaikka asia olisi pidemmällä aikavälillä suunniteltu ajoitusta myöden. Nyt olemme eläneet täällä tavarakaaoksen seassa kaksi viikkoa. Lajittelu: kaappiin – spr – roskiin, tuntuu loputtomalta.

Keittiössä kuivatavaroita on edelleen tornina muovilaatikoissa, ne ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään. Kuinka paljon ihminen tarvitsee kotivarana suolaa? Näköjään paljon, suorastaan kilotolkulla suolaa eri muodoissa. On jodioitua suolaa, merisuolaa, himalajansuolaa, aromisuolaa, maustesuolaa ja vaikka mitä suolaa, sekä kaikista tietenkin se varapurkki vielä päälle. Niin ja sama varastohan meillä tietysti oli jo täällä maalla kaapissa. 

Toinen artikkeli, josta voisi jo epäillä varhaisen keski-iän dementian iskeneen emäntään, on hyytelösokeri. Kyllä hyytelösokeri, muuttolaatikoista sitä löytyi SEITSEMÄN pakettia. Ja mikä pahinta, vanhimman lootan päiväys oli mennyt vanhaksi vuonna 2006 – tähän pitäisi asentaa jo jonkinlaista itkunauru hymiötä. Kyseinen sokeri on ostettu varmaan nuorimman pojan ristiäiskakkuun. Olisikohan kuitenkin pitänyt säästää paketti ja leipoa sillä myös rippikakku?

Töissä olen viime aikoina todennut useampaan kertaan, että excel ei ole minun vahvuuteni ja en vain tarkoita tuon kyseisen ohjelman käyttämistä, vaan ylipäätään excel-elämänasennetta. Minulta puuttuu se geeni varmaan kokonaan. Äidilläni tuo geeni on erityisen vahva, mutta minulle sitä ei ole valunut hitustakaan ja se näkyy myös keittiön kuivakaapin sisällä. Mitä vanhan talon korjaamiseen tulee onneksi tuo talon isäntä, on sitäkin enemmän varustettu pilkun tarkalla näppäryydellä, jonka sekaan minä sitten hämmennän hieman suurpiirteistä luovuutta. 

Tutun biisin sanoin: Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän. Joka täällä vaan saa aina asustaa.

Se aika vuodesta, kun kaupan hevi-osasto ohi saa mennä kaasupohjassa

Tänä kesänä omavaraisuusasteemme on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, kun taistelu emäntä vs. kanat vihdoin päättyi emännän voittoon. Ihan totta puhuakseni kanat ottivat pari erävoittoa, murtautumalla mm. kasvutunneliin (kahdesti). Tuhot olivat kuitenkin todella pieniä, eivätkä vaikuta satoon. 

Taistelu on siis kannattanut ja tällä hetkellä tulos on se, ettei juhannuksen jälkeen tähän torppaan ole ostettu mitään kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta. Millingtonin ruokapöydän kasvispitoisuus on tällä hetkellä varsin korkealla

Uusia perunoita ja paahdettuja kasviksia parmesanilla. Annoksessa ainoastaan parmesan kaupasta

Kesän ykköslounasherkku on ollut pinaattikeitto omilla kananmunilla. Ensi kesäksi pinaattia pitää laittaa kasvamaan ehdottomasti enemmän. Nyt tätä ei juurikaan riitä säilöttäväksi asti.

Kurkkua ja kesäkurpitsaa on säilötty mastekurkuiksi ja iltapalana on on hujahtanut aika monta lautasellista kasvihuonekurkkuja.

Aamun vitamiinit voi popsia koiralenkin matkan varrella, kun vadelmasato on aivan valtaisa. Punaherukka vadelmamehua on pakkasessa lähes kymmenen litraa ja pelkää vadelmamehuakin yhden mehumaijallisen verran.

Viime talvena olimme jo täuysin omavaraisin sipulin suhteen, eikä tänäkään vuonna maan äiti petä meitä tämän asian suhteen.

Viime vuoden tomaattisadosta perheessä vallitsee pientä erimielisyyttä. Isäntä ei syö tällä hetkellä tomaattia lainkaan. Tänä vuonna tomaatti ei tuota määrällisesti kovinkaan suurta satoa, mutta kokoa sen sijaan löytyy.

Tomaatit on kasvatettu jättikasviyhdistyksen siemenistä ja sen kyllä huomaa! Tuennassa on joutunut käyttämään luovuutta. Mietin jo, että pitääkö näille alkaa virrittelemään sukkahousuja, että pysyvät kasassa.

Perunaa istutettiin neljässä vaiheessa, joten uutta perunaa on luvassa pitkälle syksyyn. Ensimmäinen varhainen setti jo huhtikuun puolella tunneliin ja vimmeinen heinäkuussa jälleen tunneliin. Väliin mahtuu säkkiperunaa kasvimaan laidalla ja avomaalla. Lajikkeena Annabelle. 

Kaalia kasvaa sekä tunnelissa, että kasvulavassa. Alkukesän taistelu kaalimadon kanssa voitettiin ja luvassa on kohtalaisen monta ja isoa kaalinpäätä. Torjunta-aineita tai keinotekoisia lannotteita ei ole käytetty. Kavualustassa bokashi-multaa, turvetta ja lannoitteena bokashinestettä.

Tämä komistus kasvaa kasvimaaksi viritetyssä veneessä. Laput olivat vaihtuneet ja tämän rivin kohdalla luki retiisi. Punajuurelta tämä kuitenkin näyttää, sekä maistuu.

Munakoison taimen ostin valmiina, kuten viie vuonnakin. Viime kesänä koiso vain kukki runsaasti, mutta ei tuottanut lainkaan hedelmiä. Tänä vuonna näyttää lupaavalta.

Lehtikaalista saamme hyvän sadon.

Tämän kesän kurkkukokeilussa oli viidakkokurkku (kuva yllä), pesusienikurkku (kuva alla), sekä sitruuna kurkku (blogin ensimmäisessä kuvassa vas alareuna). Kaikki tuottaa satoa. Viidakkokurkku vaikutti ensin siltä, että vain kukkii, eikä mitään muuta tapahdu. Nyt on kaikissa taimissa jo melkein poimintakuntoista tavaraa. Sitruunakurkun taimia istutin neljä, joista yhteensä on tullut yksi kurkku (en ole vielä raaskinut syödä). Pesusienikurkku antaa odottaa vielä tulosta, toivottavasti ehtii kypsyä ennen kylmän tuloa.

Italian Mammoth rosso (sokerijuurikkaan ja punajuuren risteytys) on  ollut nimensä veroinen. Tätä kasvaa meillä muutama taimi kasvihuoneessa ja osa avomaalla. Koko ero avomaalla ja tunnelissa on valtava.

Viimeisenä vielä yksi kesän uutuus kokeilu eli amarantti (revonhäntä). Tästä tullaan saamaan kiva sato, vaikka taimia ei paljon ollutkaan.