Isännän uusi rakkaus on saapunut kotiin

Jos vanhempi nainen ihastuu itseään nuorempaan mieheen on hän automaattisesti puuma. Mutta mikäpä on silloin termi, jos keski-ikäinen mies ihastuu oman anoppinsa ikäluokkaa olevaan englantilaiseen vanhaan rouvaan?

Näin on nyt meillä käynyt! Rouva on saapunut myös ihan meidän huusholliin saakka.

Saanen esitellä Rouva Massey Harris Ferguson  vuosimallia 1952.

Ihan virheetön hän ei toki ole, mutta kyllä 66 ikävuoteen mennessa saa jo vähän ajan patinaa ilmaantuakin. 

Välioviprojektia

Nyt kun ikkunat on valmiina voikin heittäytyä väliovien kimppuun! Millingtonin alakerrassa on KYMMENEN vanhaa kruusattua ovea, jotka kaikki ovat skraban ja maalin tarpeessa. Keittiön ovet ovat kaikista pahimmassa kunnossa. Aloitetaan siis sieltä ja ruokakomeron ovesta.

Herää kysymys, miksi tuo kulumajälki on pahin lukon kohdalta? Onko ruokakomeroa pidetty ennenvanhaan lukittuna?

Hieman näissä vanhoissa peiliovissa on rapsuteltavaa. Helpoimman kaavan mukaan näitä ei ole valmistettu.

Kahvat ja helat pois, skraba laulamaan ja hiomakoneella viimeistelyt.

Lämpimässä ja aurinkoisessa kesässä on sekin ilo, että perinteinen pellavaöljymaali kuivuu niin nopeasti, ettei kärpäsetkään ehdi siihen tarttua. Eli pienellä riskillä mennään, viime kesäinen ikkunankuivatusprojekti vähän liian tuoreena mielessä. 

Ensimmäinen puoli onnistui hienosti - vain yksi kärpänen! Ovi telineillä ympäri ja toisen puolen maalaukseen, mikä sekin onnistui oikein hienosti. Yllätys paljastuikin vasta, kun ovi nostettiin telineeltä ja piti laittaa paikoilleen.

Tässä välissä sää oli muuttunut ja olimme saaneet muutaman ukkosmyrskyn kokea. Tuuli oli puhaltanut sopivasti niin, että alapuolinen pinta ovesta oli saanut saranan naaraspuolen reijästä ruosteet oikein komeana suihkuna läpi koko oven.

Ihan vähän ottaa päähän. Näitä jälkiä kun yritti pyyhkiä rätillä tapahtui vain ja ainoastaan värin leviäminen. Imurilla tuo pöly ei lähtenyt mihinkään. Onneksi olin juuri edellisenä päivänä lukenut internetin ihmeellisestä maailmasta, että hiuslakka on vallan mainio myrkky erinäisten piirrustusten poistamiseen. 

Tässäkin tapauksessa hiuslakka toimi ja suurin osa tuosta sutusta lähti pois. Lopun sain hangattua  tavallisella puhdistusaineella puhtaaksi.

Vielä kun tähän lisätään, että tuuli oli pöllyyttänyt toiselle puolelle ovea ihan kivasti horsman valkoista nöyhtää. Voimme todeta, että ei, pellavaöljymaali ja ulkona kuivattelu ne ei vaan sovi yhteen vaikka UV-valoa tarvitaankin.

Viime kesänä 349 pikkukärpästä ikkunanpokissa liimautuneena ja tänä vuonna ruostepölyä ja horsman nöyhtää. Miten tämän nyt muistaisi taas ensi vuonna? Ei kuivata ulkona, ei kuivata ulkona, ei kuivata ulkona....

Ihan kiva tuosta ovesta silti tuli, siistiytyi merkittävästi - kahvat ja helat vielä odottavat käsittelyä. Maalia ovessa on nyt vain kaksi kerrosta, koska vielä ei ole varmuutta jääkö ovet ja listat valkoisiksi. Ovet ovat alunperin olleet harmaat ja keittiön lattiasta on tulossa todennäköisesti myöskin harmaa, joten loppusilaus jää odottamaan päätöstä sävystä sitten kun lattia on uudessa maalissa.

Step by step - kohti juoksevaa vettä

Neljäs ja helteinen kesä  menossa Millingtonin pelastuksen kanssa. Pihassa on 60 metriä syvä porakaivo, josta olemme saaneet nauttia erinomaista hyvää ja raikasta vettä, joka on riittänyt hyvin tänäkin kesänä. Perimätiedon mukaan kaivosta ei ole vielä koskaan vesi loppunut. Toivottavasti ei tänäkään kesänä, vaikka esim. lampaille on vettä tarvinnut kantaa noin 40 litraa päivässä.

Talousvesi kulkee sisään ämpäreissä ja likavedelle on vanha kunnon laskiämpäri käytössä. Lasten mukaan meillä toki juokseva vesi jo on, kun he sitä ämpäreillä sisälle kiikuttavat.

Toiveissa olisi, että vielä tämän kesän aikana vesi oikeasti juoksisi putkea pitkin sisään. Pieniä vastoinkäymisiä on vesijohtoprojektiin tullut, kun traktrikaivuri on asettunut poikkiteloin ja kallio on talon ja kaivon välillä paikoin vähän turhan lähellä pintaa.

Tästä lähdettiin "kitkemään"

Talon eteläpääty on kaiveltu perusteellisesti, kun putkille on etsitty reittiä kaivolta taloon. Pienien mutkien kautta reitti kuitenkin löytyi ja vesijohtoputket ja sähkökaapelit saatiin upotettua maahan ilman kallion räjäyttämistä.

Kaivon rengas vaihdettiin suurempaan ja eristettiin ulkoapäin. Kaivoon pitää mahtua kaikenlaista vipstaakelia, mitä siellä ei ennen ole ollut.

Seuraavaksi pitäisi löytää paikka pullokaivolle ja imeytyskentälle mustia ja harmaita vesiä varten. Harkitsimme myös biosuodatinta harmaille vesille, mutta se ajatus kaatui nyt tuohon peruskallioon.  Biosuodatin olisi tarvinnut 2,5 metriä upotusta maan alle ja puoleentoistametriinkin pääseminen tällä tontilla on ollut haastavaa.

Kaiken tämän kaivelun jälkeen meillä on pihassa valtavasti uusia potentiaalisia istutusalueita, että syksyä odotellessa voin etsiskellä taas maatiasperennoita tuttavapiiristä. Yksi uusi istutusalue on talon eteen jo tehtykin, samalle paikalle missä on aikoinaan kukkapenkki ollut. Penkkiin pääsi pelastukseen kaikeluiden alta ukonhattua, palavaa rakkautta, jalopähkämöä, unikkoa, pioneja, ruusuja ja erilaisia kurjenpolvia. 

En edes ehtinyt ottaa kuvaa istutuksesta siinä vaiheessa kun tuo kivinen singelireunus ja hake olivat vielä erillään. Vain elämää ei sen enempää... nyt istutusaluetta ympäröi valtavan hieno kanaverkkoaitaus.