Arkirealismia remontin keskeltä

Kuten jo tuossa viikonloppuna kerroin Millingtonissa valmistaudutaan yhteen tähän asti suurimmista projekteista. Lattiat nostetaan ylös puolesta talosta ja alapohja uusitaan ja eristetään. Pääsiäisen aikana huusholli siis muutti neljästä huoneesta kahteen. 

Keittiön "toiminnoista" ruokapöytä muutti saliin, jossa myös tirriäiset pitävät nyt majaa. Meidän kamariin puolestaan siirtyi ruuanvalmistus ja tiskihommat. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on siirretty nyt myös varastoon, mutta siitä huolimatta joka paikka on täynnä kamaa. Katsotaanhan, miten hermo tässä kestää - ihan ei muutamassa viikossa ole tämä setti valmis. Mutta näillä mennään nyt hamaan tulevaisuuteen - paree olla takertumatta muotoseikkoihin seuraavien kuukausien aikana.

Salissa ruokaillaan pienen pirtinpöydän äärellä - veljesten painiessa siinä sivussa

Keittiön ja kamarin välinen ovi menee toistaiseksi "sulki", jottei pöly leviä
ihan joka paikkaan. Jonkun kerran on varmasti etsiskeltävä tavaroita tästä kaaoksesta

Ja sitten niitä positiivisiä puolia: sisälämpötila teki uuden
talvikauden ennätyksen +24 - suorastaan hikevää!

Pääsiäisperinteitä - jo toista kertaa

Pääsiäiskokko paloi jo toista kertaa uuden isännän aikakaudella. Viime vuonna pääsiäinen oli aika paljon myöhemmin, mutta puuhat eivät ole vuodessa paljon muuttuneet. Eroa on sen verran, että tänä vuonna kokko oli lähinnä vain palavinaan, koska risut olivat niin kosteita, eikä tuvan seinistä vielä riitä pinkopahveja poltettavaksi. Tikkupulille ja makkaroille jouduttiin sitten rakentelemaan nuotio ihan klapeista.

Sen verran lämpöä tämä risukasa kuitenkin sai aikaiseksi että koivun oksat paljastivat jo hiirenkorvansa. Toinen ihan pomminvarma kevään merkki on joutsenten saapuminen. Kuuden linnun seurue kävi jo tarkastusreissulla järvellä, mutta ei sulaa kohtaa ei vielä ole.

Pääsiäiskoristeita askartelimme herra 10v:n kanssa yhden tipun ja pääsiäisnoidan verran.

Lattialankkujen nosto

Millingtonin pohjoispäädyssä on aikojen saatossa maa noussut niin että sulamisvedet ovat virranneet talon alle, lahottaen alimpia rakenteita lähinnä vasat. Kaadot pihalla korjattiin marraskuussa, joten syyllinen tuhoihin pitäisi olla korjattuna. Nyt on seurausten korjaamisen aika. Lattiat nostetaan ylös ruokakomerosta, keittiöstä ja tuvasta. Kamarin ja salin alla on kaikki ok, eli tässä vaiheessa vain puolet talosta saa uutta hirttä alleen, sekä uudet eristeet. Jospa ensi talvena ei keittössäkään lattialla olisi enää ihan niin paljon pakkasta.

Ruokakomero pääsee työn alle ensimmäisenä.

Yritin kesällä saada tummuneita hirsiä putsatuksi hyllyjen
välistä. Tuntui aika toivottomalta ja luovutin homman tähän
vaiheeseen. Jotain sain kuitenkin näköjään aikaankin.

Perintötyökalulle oli ensimmäisen lankun irroituksessa käyttöä

Ensimmäinen lankku irti

Tädää! Lattialankut on tapitettu ja saadaan ehjänä irti 

Työnjohtaja tarkkana

Positiivisenä yllätyksenä todettakoon, että eristeenä ollut pupero (savea, sammalta
ja  hiekkaa) lattian alla oli ihan kuivaa. Vaikka isäntä tuosta montun kohdalta
 taisi osittain läpi kuitenkin hujahtaa

Lattialankut lähtivät hienosti ehjinä ja ovat niin paksut, että hyvin pystytään hyödyntämään vielä edelleen seuraavallekin sadalle vuodelle. Muutama tappi toki katkesi, mutta se ei tahtia haittaa

Auringonpaistetta ja pöllijumppaa

Metsätyöt saivat nyt pisteen tämän talven osalta! Ei sillä etteikö tekemistä vielä olisi, mutta tämän viikonlopun jälkeen Millingtonin väki kääntää kevät vaihteen päälle.

Lauantain jälkeen saldo näytti tältä

Koko viikonloppu ajettiin puita metsästä, mutta nyt ne on yhdessä tai itseasiassa useammassa kasassa pihan nurkalla odottamassa sahaamista, pilkkomista ja pinoamista sekä kuivumista.

Työnjohtaja tarkistamassa että tulihan tähän viimeiseen
kuormaan nyt varmasti joka pölli

Metsässä arvioin, että olemme kaataneet noin 30 kuutiota puita, mutta väärin meni. Pinokuutioita on nyt 45-50. Ja se yksi kaikkein suurin koivu pötköttää vielä tuossa pellolla pätkimättä. Kuinka paljon noista sitten halkoja tulee, 80-90 heittokuutiota?

Me ei ikimaailmassa ehditä polttaa kaikkia puita elinaikanamme ja isäntä on sitä mieltä että mitäänhän ei myydä! Ei tietenkään... kuulinkin jostain, että polttopuiden hamstraus on varma ikääntymisen merkki miehillä. Vielä kun tähän lisätään se, että tuo ukkokulta on alkanut pitää niitä Jaakko Saariluoman mainostamia miesääniä liikkuessaan.  Tiedättekö mitä tarkoitan? Ei en tarkoita niitä miesääniä joissa on aromit mukana, vaan sitä että hän kulkeen ympäriinsä ja murhahtelee itsekseen ja pitää kaikenlaisia sivuääniä mutisten kuten duppaduppaduppaduu... jne. Eli tulemme kyllä aika selkeästi tilanteeseen, jossa on todettava että kyllä ne nuoruusvuodet taitaa olla meidänkin huushollissa takana päin ja hyvä niin, elämä on mahtavaa juuri tässä ja nyt. 

Rankakasat odottavat sirkkeliä

P.S Isäntä oikoluki tekstin ja kertoi ettei nuo rangat mihinkään sirkkellin ole menossa - niistä tulee kuulemma lampaille aitaus, koska niin on ennenkin tehty. Olishan se nyt pitänyt arvata, ettei me minkään liian helpon ratkaisun kautta tätäkään hommaa hoideta. Verkkoaita = nykyajan hömpötyksiä ;)

Maakellari esiin

Taas piti heti otsikossa liioitella, oikeammin sanottu olisi varmasti että maakellarin jäänteiden esiin pelastaminen. Millingtonissa on ollut joskus oikein komia maakellari, sen betonivalut ovat vaan romahtaneet osittain vuosikymmenten saatossa. Poissa käytöstä tuo laitos on kaiketi ollut yli 30-vuotta.

Haaveenamme on kuitenkin, että jonain päivänä meillä on vielä aikaa kunnostaa kellari ja ottaa se uudestaan käyttöön. Tämän vuoksi valtavan kokoiset kolme koivua ja yksi kohtuu kokoinen kuusi saa lähteä toimittamaan seuraavaa virkaa kellarin katon päältä.

Tulipas yhtäkkiä valoisaa

Mahdoton kasa taasen risuja pääsiäiseksi

Aikamoisia mötiköitä koivut olivat - ei ihme, että kellarin katto on rojahtanut - niin valtava paino on tuossa päällä ollut.

Nyt on puut nurin, vielä kun joku saa nämä kaikki, mitä olemme tänä talvena kaataneet, taiottua haloiksi asti niin hyvä niin. Suurin osa on vielä ajamatta metsästäkin pois.

Pöllit pinoon ja odottamaan pienimistä

Kovakantiset saapuivat - hienot tuli!

Olen kun lapsi jouluaattona - Millingtonin blogi-kirjat saapuivat tänään postissa ja voi vaude että niistä tuli hienot! Olisipahan mahtavaa kun jaksaisi jatkossakin tallentaa kirjoitukset ja kuvat ihan oikeaksi kirjaksi.

Sen verran vanhanaikainen olen että kyllä kirja on aina
kuitenkin kirja!

Ihan järjetön hommahan tuossa oli mutta kyllä kannatti! Nyt ei mitkään kyberhyökkäykset uhkaa meidän historian dokumentaatiota. Kuluvan vuoden osalta voisi olla kaukaa viisaampi ja tehdä tuota duunia jo pitkin vuotta. Saattaa nimittäin käydä niin, että kun siirtää 122 blogitekstiä valokuvineen kirjaohjelmaan syntyy kolmen kirjan ja 300 sivun lisäksi aika totalitäärinen jumitila kroppaan. 

Tästä se alkoi: Villa Millingtonin ensimmäinen vuosi 

Ja tähän se päättyi, vuodenvaihteen karkelot paukkuvassa
pakkassäässä

Vakoiluretkiä Pirkanmaalle

Pari viikonloppua on mennyt muiden entisöintejä vakoillessa. Viikko sitten vierailimme Akaassa Tuulensuun työhuoneella. Tuulensuun työhuone tuottaa työyhteisöpalveluita ja henkilökohtaista koutsausta sekä vuokraa tiloja myös ulkopuolisille. Tuulensuun työhuone toimii upeasti kunnostetussa vanhan kaupan rakennuksessa. Vanhasta kaupasta löytyvät niin ruokailu- kuin luentotilatkin, sekä mahtavalla oivalluksella vanhasta maakellarista rakennettu kreikkalaishenkinen saunaosasto.

Rakennuksen kappana toimimisen aikakaudelta kertovat
näyteikkunan vanhat esineet 

Eteisen kaapistot on rakennettu vanhoista peiliovista lyhentäen

Tuulensuusta löytyi myös palanen Millingtonin historiaa
potkuhepan muodossa

Saunaosaston kattoon on jätetty vanhan maakellarin holvikaari

Kreikkalaishenkisen oseskelutilan takaosasta löytyy palju

Retki nostatti paljon ajatuksia ja tunteitakin. Päällimäiseksi jäi tunne siitä, kuinka valtava urakka meillä Millingtonin kanssa onkaan, ennen kuin pääsemme lähellekään tätä vanhan ajan lämmintä tunnelmaa, mikä Tuulensuusta henki.

Menneenä viikonloppuna vierailimme Orivedellä Einon Pirtillä 60-vuotisjuhlilla. Aivan ihana miljöö, johon on kunnostettu alunperin 1918 rakennettuun kivinavettaan juhlatila. Tilan uudempi päärakennus toimii majoitustiloina ympärivuotisesti ja vanha päärakennus sekä aitta lisätiloina kesäkaudella.

Piha-aitta vellikelloineen

Navetan yhteydessä olevasta tornista löytyy
myös majoitustiloja

Uudempi päärakennus

Uudemman päärakennuksen yläkerran sali

Alakerran eteisessä seisoo tukevasti könni

Jokaisessa kamarissa on oma tulisija, osa
pönttöuuneja ja osa kaakelisia kakluuneja

Alakerran tuvassa on komeat aikaa nähneet lankkulattiat

Vanha päärakennus on rakennettu
luonnonkivistä kasatun kivijalan päälle

Einon pirtti on ilmeisen suosittu juhlapaikka, myynti vuoden 2017 tapahtumille on jo alkanut. Ja ei tämä ei ollut kaupallinen yhteistyö, kummankaan yrityksen osalta :)