Heinäkuun puutarha

Niin, en nyt tiedä onko tuo otsikko tälle kesälle ihan mahdotonta liioittelua tai tiedän että on. Meidän "puutarha" on tänä vuonna alue nurmikkoa (joka on kyllä hyvin hoidettu koko kesän herra 13v toimesta), pieni kasvimaa, jokunen purkki kesäkukkia ja käsittämätön määrä epämääräisiä pöpelikköjä.

Otetaanpas tämä arkirealismi ensin kehiin

Jättibalsami rehottaa navetan nurkalla. Viime kesänä
jaksoin nyppiä joka ikisen taimen, mutta tälle kesälle on vähän
jäänyt eli rojekti jatkuu tämän kaksivuotisen vieraslajin
kanssa edelleen  

Horsmavainiomme ovat hieman pienemmässä mittakaavassa kuin viime
vuonna - kiitos lampaiden, kanojen ja ankkojen

Niin tässä ovat sulassa sovussa ranta-alpi, elämänlanka ja ruskolilja
(kukki jo kesäkuussa) kaivinkoneen siirtämänä päivähoitopenkissä

Rusopajuangervo on kaunis pensas, meillä se on vaan onnistunut valtaamaan
ehken hieman liian paljon tilaa. Tässä kohtaa pihaa kaivinkone saa ensi kesä-
nä mellastaa ihan rauhassa

Niin, mitähän tästä sanoisi... nämä kasvit siirreettiin päivähoitoon viime
kesänä aitan päädystä eli ei mitään tekosyitä, penkki on "uusi" ja jo ihan
 retuperällä. Noh, ehkä nämäkin vielä paikkansa löytävät 

Tästä kasasta olen pitkin kesää pelastanut sitä sun tätä eli
 täältä on löytynyt erinäisiä kasveja jotka talon ympärillä viime
kesänä kasvoi

Otetaanpa sitten vähän mukavampiakin kuvakulmia eli on meillä tänäkin vuonna paljon kaunistakin pihassa. Näkökenttä pitää vain osata rajata oikein

Kissankello, akileija, jalopähkämä, alppipiikkiputki, vuohenkello
ja harjaneilikka

Ritarinkannukset kukkivat tänä vuonna harmittavan lyhyen aikaa.
Piikkipalloputkista löytyi tänä kesänä uusi versio, jota en viime kesänä huomannut.
Versio on kuin risteytys alppi- ja sinipiikistä mutta lehdet eivät ole yhtenevät
kummankaan kanssa

Rusopajuangervo, myskimalva, tanskanlippu-unikko, joku toinen unikko,
maksaruoho ja palavarakkaus

Hanhikkipensaat ovat tänä vuonna huomattavasti paremmassa hapessa,
koska leikkasin niitä viime vuonna aika rankasti. Ranta-alpi kasvoi tänä
kesänä huomattavan lyhyeen varteen. Tulikukkia on ilokseni säilynyt pihassa
useassa paikassa. Häränsilmä kukkii tänä vuonna ennen perhosmiehitystä :(
Kesäkullerossa ei ollut kuin pari kukkaa.

Myös valkoinen ukontulikukka on säilynyt ja varjolilja ei pettänyt tänäkään
vuonna - näistä muista valkoisista en niin kovasti välitä

Heinäkuulle osui todella paljon kukkijoita - suopayrtti jäi vielä kuvaamattakin ja isotähtiputket jatkavat kesäkuussa aloittamaansa kukintaan vielä elokuulle. Nähtäväksi jää mitä on enää elokuulla kuvattavana

Kuistin pelastus osa 2 - valu

Taas on opittu korjausrakentamisesta paljon! Otetaan ja korjataan seuraavaksi vaikka tuo kuisti... ei sitten ollut tämä valuhommakaan ihan muutaman illan juttu. Tai itse valuhan oli hetken plöräytys, mutta tämä muotin rakentaminen oli ainakin minulle ihan uusi juttu.

Millingtonin kivijalan alaosa on sisäpuolelta viisto joten
sellaiseksi se nytkin korjataan

Hurjalta näyttää kun pylväät roikkuvat vain ilmassa

Valun sisään ei enää laiteta kiviä kuten siellä oli vaan ihan
oikeata raudoitusverkkoa ja harjaterästä

Muottilukko - opittu on uutta sanastoakin ;)

Muotti on valmis - betoni saa tulla

Betoni valutettiin suoraan autosta kourulla muottiin.
Vibran avulla varmistettiin että mönjää menee riittävästi
joka koloon

Valun jälkeisenä päivänä muotit irroitetiin ja hienoa jälkeä
tuli!

Hienohan siitä tuli vaikka isäntä ei joutanut itse valua valvomaan. Pojat ajattelivat nopeuttaa maansiirtotöitä portaiden alla ja valuttivat lopun betonin oven eteen... kiva idea, jota isäntä ei kotiin tultuaan oikein osannut arvostaa. Betonimöntin alta puuttuivat vielä ne pari salaojaputkea, jotka hän kyllä ihan itse kaiveli reilu viikko sitten traktorilla ylös. Mistäs minä olisin voinut tietää mihin haluaa putkiaan kaivella jos ei sitä etukäteen kerrota? ;)

Kuistin pelastusoperaatio osa 1 - purkaminen

Millingtonissa on suomalaiseen maalaismaisemaan hieman erikoinen kuisti korkeine pyöröpylväineen. Viime kesänä kuistia reunustivat vielä valtaisat humalasalot, jotka kyllä saivat muuttaa majaa jo vuosi sitten. Laudoituksen purkamisen jälkeen selvisi, että kuisti pysyy pystyssä lähinnä pyhällä hengellä ja haimmekin museoviraston avustusta kuistin korjaukseen. Museoviraston virkailija kävi tarkistamassa korjaussuunnitelmamme ja työt voivat alkaa. Tässä kuitenkin muistinvirkistämiseksi muutamia kuvia lähtötilanteesta.

Tämän kesän kuvissa kuistia ei juurikaan ole esitelty. Alkuperäiset betoniportaat jouduttiin purkamaan jo marraskuussa salaojaremontin yhteydessä.

Näyttää aika kivalta, vähän pakkelia pintaan ja portaat valuun niin sehän on siinä, eikös juu? Tai sitten ei... muutama arkirealismikuva tähän väliin.

Tosiasia oli viime kesänä siis se, että koko kuisti oli yhden tuollaisen pylvään varassa ja vain pieni ihme on estänyt sitä romahtamasta kokonaan. Kesä loppui meiltä viime vuonnakin kesken, kuistia tunkattiin ja tuettiin selviämään talvesta. Portaat rakennettiin kuormalavoista väliaikaisesti.

Nyt on sitten aika ottaa härkää sarvista ja aloittaa varsinainen operaatio kuistin pelastus. Pelkillä puuosien vaihtamisella ei tästä hommasta selvitä, sillä kivijalkakin on kuistin osalta ihan tuusana. Millingtonissa on 1930-luvulla oltu todella ajanhermolla rakennusmateriaalien suhteen, sillä talossa on alkuperäinen betoninen kivijalka. Raudoituksiahan tulloin ei ole käytetty, vaan kuistin alla on lähinnä luonnonkivistä rakennettu kivijalka, joka on tilkitty ja pinnoitettu betonilla. Uusiksi menee koko hela hoito.

Isäntä lähestyy jo uhkaavasti kaivurilla taloa. Otteet vaikuttavat kohtuu itsevarmoilta siihen nähden, että viime kesänä aparaatti meinasi kaatua ojaan jo ensimmäisellä ajoreissulla. Tästä syystä tuolla yhdistelmällä on ollut lähestymiskielto taloon nähden  ja turva-alueena 50metriä. Nyt on tuo lähestymiskielto pakko kuitenkin purkaa, kivet on niin suuria etteivät ne käsipelillä tuosta liiku mihinkään.

Hieman on lohduttoman oloinen näky, mutta eipä anneta sen masentaa. Kuisti on tuettu kuusenrungoilla, tönäreillä ja harkoilla pysymään sijoillaan.

Kivijalan purku sujui hyvin, ilman vaurioita. Isännästä on kehkeytymässä aikamoinen konemies. Oli kuulemma ne viime syksynä asennetut salaojatkin jotenkin väärässä kulmassa, niin nyppäs nekin tässä samalla pois, että voidaan asentaa ne lapiolla kaivaen sitten tarkemmin uudelleen ;) Mutta nyt pääsemme taas etenemään siihen mielekkäämpään suuntaan eli luomaan uutta.

Kuorma sepeliä, routalevyä, vähän tamppuuta ja valulaatikoita rakentamaan. Tää nousee tästä uuteen kukoistukseensa!

P.S Moni on kysynyt, että onko meille tullut remontin tiimellyksessä yllätyksiä vastaan. Sanoisin, että todella vanhan talon hankinta ei ole mikään hetken mielijohde. Tällaiseen projektiin lähtevän on syytä asennoitua niin, että vastaan voi tulla IHAN mitä vaan, eikä tämä valmistu koskaan - tämä on elämäntapa. Meillä positiivistä on ollut se, että kaikki mitä on vastaan tullut on ollut myös korjattavissa ja itku ei ole päässyt vielä kummaltakaan, vaan väsymyksen keskelläkin huumori on auttanut meitä jaksamaan - me teemme tätä itsellemme

Salin nurkat siistiksi

Ennen vanhaan sali oli huone, jota ei käytetty kuin pyhäpäivinä ja parempien vieraiden kahvitsemishuoneena. Aikoinaan Millingtonin salissa on myös käynyt koko kylänväki kuuntelemassa kylän ensimmäistä radiota.

Tänä päivänä sali toimii myös meidän nuorison makuukamarina muulloin kun kesäaikaan. Sisustaminen on hieman haasteellista kun kyseessä on vielä huone, jossa ei ole yhtään ehjää seinää.

Salin lähtötilanne on kuvattuna täällä

Tämä pieni kaunis pöytä ei mahtunut enää meidän kamariin
mutta sopii nätisti salin nurkkaan 

Mummoni vanhat käsinojalliset tuolit saivat kirpparilöytöpöydän kaverikseen.
Tähän kalustoon kuuluu myös sohva, joka odottaa tallissa oikeaa hetkeä,
jotta tulisi pelastetuksi

Ikkunaremppakin on jo aloitettu. Kunnostin salin neljä alinta
sisäikkunaa jo viime syksynä. Homma ei ole edennyt kun on
ollut vähän näitä muita puuhia

Sitten se hankalampi osuus... Poikien sängyt ja niiden sijoittelu, jostain pitäisi keksiä kyllä vähintään tilaan paremmin sopivat päiväpeitot pojille. Sänkyjen on pakko olla täällä koska kun yöt alkavat kylmetä ei yläkerran kesäkamareissa tarkene enää nukkua. Hyviä ideoitakin saa heitellä ilmoille. Vanhoja puusohvia toki löytyy sängyiksikin, mutta herra 13v ei enää pituutensa puolesta sellaiseen mahdu nukkumaan.

Poikien vaatekaappi on niin ikään mummoni peruja.
Onni ettei meidän suvussa ole kukaan muu hurahtanut
vanhoihin huonekaluihin. Tämänkin pelastin kaatopaikka
kuormasta viime hetkellä