Kivijalan lumetus

Muistanette miltä näytti lämpökameran kuvat pari viikkoa sitten. Nyt olemme saaneet pienen lumipeitteen keski-suomeenkin ja on aika ottaa vanhan kansan eristyskonstit käyttöön eli aika lumettaa kivijalka.

Tätä puuhaa tehtäessä huomasi hyvin kuinka vähän lunta todella on, aika kaukaa saa kolailla että etelänpuoleinenkin kivijalka saa lumisuojan. Niin kevyttä on hahtuvainen pakkaslumi ettei hiki pääse yllättämään, vaikka pakkasta ei ole kuin muutama aste.

Pilkkijän kalansaalis ja järvinäköala

Puuhailin tänään taas jotain sellaista mitä en ole oikeastaan koskaan tehnyt. Kävin pilkillä ja sain kalan. Juu-u iso ahvenainen tarttui koukkuun. Sinällään itse pilkkiminenhän oli jo toinen kokemus tälle talvelle, mutta ensimmäisellä kerralla kyseessä oli lähinnä reikien "porailu" jäähän, koska toukkiahan emme tietenkään olleet ymmärtäneet ostaa (tälle paljastukselle ei ole kyllä isännän lupaa :D :D ). Ja juu tiedän kyllä, että kyseessä on kaira Tuo porailu kuvaa mielestäni paremmin meidän tämän hetkellisiä kalastustaitoja.

Jo pelkkä pilkkivehkeiden ostotilanne oli siinä määrin ilmeisen viihdyttävä, että kaupassa eräs herrasmies pysähtyi sivusta seuraamaan toimintojamme pidätellen nauruaan kun niitä mormuskoja sieltä hyllystä valitsimme - ymmärtämättä aiheesta siis yhtään mitään.

Ei tuosta nyt ihan keitoksi ole, mutta maistamaan päästään. Tosin herra karvakuono-kalastuksen valvoja tämän jo syödä meinasi eläviltään.

Jäältä teimme myös havainnon, joka kesällä jää vain vilahdukseksi. Raivokkaalla pusikonraivauksella tuvan ikkunasta, kuistilta ja tietenkin yläkerrasta on järvinäköala saavutettavissa. Vähänhän tuossa tuota pöpelikköä on edessä, mutta jokohan ensi kesänä voisi istua rappusilla aamukahvikuppi kädessä ja ihailla järveä??? Ai niin... ensin pitäisi varmaan olla ne rappuset.

Pakkasta kolmenkymmenen asteen haitarilla

Talvi tekee temppujaan, pakkasmittari huiteli viime viikonloppuna -35 asteessa ja vuorokauden aikana laski miinus viiteen. Positiivistä kovassa pakkasessa on, että luonto on valokuvaamiseen oikein otollisen näköinen, huonona puolena sitten se että itse kuvaaja jäätyy alta aika yksikön. 

Näissä alla olevissa otoksissa pakkasta on -29 astetta.

Ei paljon pihahommia tarvinnut suunnitella noilla pakkasilla. Ilmatila lämpeni sen verran nopeasti, että monessa paikassa oli putket varmasti koetuksella. Noh, meillähän tätä ongelmaa ei toistaiseksi ole, joka paikka on kyllä jäässä mutta ei putket, kun ei niitä vielä ole.

Pakkasen lauhduttua pääsimme jälleen rannan raivuutouhuihin. Vähälumisuus antaa nimittäin edelleen oivan työalustan kaislikon ja rannan risukon tuhoamiseen.

Kaislat ovat muuten yllättäen aika haastavia poltettavaksi. Kytevät kyllä ja saavat aikaan komean savun pössäkän, mutta liekki meinaa jäädä onnettomaksi.

Lasten luistinrata on hienossa kunnossa, kyllä tuossa kelpaa päästellä. Palopäällikkö ja ylimmäinen työnjohtaja laittoi manttelin päälle, mutta silti meinasi vilu yllättää, kun ei millään malttanut pysyä pesässä lämpöisessä.

Luonto näyttää jo merkkejä alkavasta keväästä, jossain välissä on aurinko ehtinyt jo jääpuikkojakin sulattelemaan kallion reunaan.

Lämpökameran totuudet

Kovimmat pakkaset ovat näyttäneet toteen, että Villa Millingtonissa "saattaa" jonkinasteisia lämpövuotoja olla. Tai ehkä oikeammin sanottuna, pahimmilla pakkasilla talo tuntuu vuotavan kuin seula.

Ensi kevään ja kesän projektien priorisoinnissa meillä on ollut apuna Wemaint Solutions Oy. Wemaint kävi kuvaamassa koko talon ulkoa, sekä sisältä ja tässä on tulokset. Erot lämpötiloissa on hurjia eri pintojen kohdalla.

Kuvat on jaksoteltu niin että ensin on normaali kuva kohteesta ja sen alapuolella lämpökamerakuva.

Ulkoapäin tilanne yllätti lähinnä sen suhteen ettei nurkista ja ikkunanpielistä ole tuon enempää lämpövuotoa. Sen sijaan näiden kuvien perusteella sängyt kannattaisi sijoittaa jatkossa tuonne sokkelin tasolle.

Sisällä ovien peiliosat vuotavat aika rajusti, samoin nurkat ja lattian ja seinän taitekohta. Kuvissa näkyvät myös hurjat huippulukemat sisälämpötiloista, kymmentä plusastetta pukkasi sisälläkin.

Lattianrajan vuodot on sangen yksinkertainen tilkitä ihan näin pikaisellakin aikataululla. Paketti Ekovillaa ja lasta - loppuu se tuuleminen :) Ekovilla on valmistettu uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja sillä on todettu erittäin hyvä lämmöneristykyky. Ekovilla on myös erittäin paljon mukavampi käsitellä kun esim. mineraalivilla.

Seuraavat isommat projektit ovat siis: keittiön ja tuvan lattioiden ylösnosto ja sen myötä alapohjan lahovaurioiden korjaus ja uudelleen eristys. Seuraavassa vaiheessa sitten joko koko yläpohjan eristys tai kamarin ja salin lattioiden nosto. Seinien lisäeristykset saavat siis vielä odottaa. 

Kaisloille kyytiä

Ranta on päässyt yli kolmenkymmenen vuoden käyttämättömyyden saatossa pahasti rehevöitymään. Teimme kesällä yhden lähes epätoivoisen kaislikonraivausyrityksen, jolloin saimme tehtyä laiturille tilaa. Tuossa bloggauksessani arvion, että kaislaa olisi parin metrin leveydeltä. Nyt kun olemme tilanteen nähneet jäältä käsin on tuo suorastaan rajua kaunistelua. Kaislikkoa on koko rantaviivan mittaisesti sellainen 4-6 metriä leveä kaistale.

Lumeton alkutalvi ja tasainen järven jää antaa siis meille hieman tehokkaamman mahdollisuuden kaislikon torjuntaan.

Pakkaset sen sijaan hieman rajoittavat intoa, mutta alkavien lumisateiden pelossa päätimme kuitenkin tehdä ensimmäisen iskumme kaisloja vastaan.

Mönkkäriin aura kiinni, kaisat nurin ja kasalle. Toiveikkaana otin myös lumikolan työvälineekseni mutta aika nopeasti kävi ilmi, että kokolailla näpertelyä on sillä tuusaaminen. 

Isännältä meinasi kyllä sormet ja varpaat tippua pakkasen puremana mutta melkein puolet rannasta on nyt käsitelty. Toivottavasti tästä nyt jotain hyötyä edes on kesää ajatellen. Pääsiäiseksi on taasen luvassa kokolailla komea kokko näistä emmeistä.

Jää on jo todella paksua ja paikon aika kirkastakin