Ensimmäinen likipiti tilanne oli kun emo meinasi nokkia hengiltä ja paleluttaa parivaljakon. Toinen näistä makasi jo ruokakupin vieressä täysin elottomana, kun riensin hätiin. Elvytystoimia ja Tirpat lämpölampun alle ja sisälle.
Tummanokkaisella Tuhrulla kävi tuuri; emon nokka oli napannut palan aivan silmän vierestä, mutta silmä säästyi.
Viime yönä heräsin mahdottomaan piipitykseen. Sähkökatko ja tirpat kylmissään! Mitäs nyt? Tiput kainaloon ja peiton alle, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Isäntä oli aamulla hieman ihmeissään, kun sängyssä oli kahden koiran lisäksi myös kaksi tipua.
Sähköt palasivat tuossa puoli kahdeksan aikaan ja tipu pääsivät takaisin pesäänsä, mutta...
Tipuilla on ollut juoma-astiana kurkkupurkin korkki, etteivät huku siihen. Vettä astiassa on vain milli tai kaksi.
Varotoimista huolimatta Tuhru makaa nyt juoma-astiassa, ketarat ojossa aivan litimärkänä ja jälleen henkitoreissaan. Nyt tekisi jo mieli kirota, tipu äkkiä tissien väliin ja kuumailmapuhallinta etsimään. Syke tuntuu vielä, mutta Tuhru on aivan veltto.
Sulkien pikkuhiljaa kuivuessa alkaa Tuhru jo vähän nykimään. Rintojen väliin päästessään tipu piippaa jo määrätietoisesti, mutta jalat eivät vielä kanna yhtään. Tunti vierihoitoa ja jalat alkavat pitämään.
Takaisin pesään Ähryn luokse! Tuhru on hieman paniikissa ja yrittää säntäillä pesälootassa ympäriinsä, meno on vielä huteraa, eikä suuntavaisto pelaa lainkaan. Sijoitetaan tirppa vähkäksi aikaa pakastusrasiaan, että vahvistuu hieman. Toki Ähry änkeää sinne mukaan myöskin, mutta onpahan seuraa piippaajilla. Illalla olisi 50-vuotisjuhlat, pitääköhän nämä ottaa liivien välissä mukaan, ettei vaan satu mitään?
