Kesäntekoa

Kyllä se kesä nyt sieltä tulee, kun orvokkeja on istutettu oikein urakalla. Lämmin ja aurinkoinen Vapunaatto helli meitä koko päivän ja vielä illansuussa tarjoili varmemmat kesän merkit: sateenkaari ja ukonilma.

Tähän kun lisätään se että västäräkit keiputtelivat pyrstöjään jo viikko sitten, mutta eivät suostu kuvattavaksi on paketti ihan selvä; kesä on ihan jo ovella!

Kevät toi kevät toi muurarin... eikä tuonu kun räntäsateen

Isäntä istuu tukkapystyssä aamukahvipöydässä, lukee internetin ihmeellistä maailmaa. Ralli.net sivusto on vaihtunut munanettiin. Räntää sataa taivaan täydeltä, sitä on kevättä ilmassa. Isäntä nostaa hitaasti päätään ja katsoo ulos, huokaa ja toteaa; voi p***le tätä ilmaa, koko vuonna on kuukauden ajan jonkin toisen sorttista säätä ja silloinkin on kolmekymmentäastetta pakkasta. Että huomenta vaan teillekin ja kevätterveisiä :D Tulee se sieltä kun oikein jaksetaan odottaa....

Ilma kiertämään alapohjaan

Millington on rakennettu jykevästi peruskallion päälle, silloisella (1930) viimeisen päälle olevalla rakennustekniikalla. Betoni ei kaiketi vielä 30-luvulla ollut kovinkaan yleistä, mutta Millingtonin kivijalka on betonia ja siis alkuperäinen. Betonin sisällä toki on paljon kiviä tukena, koska tuolloin ei mitään raudoituksia ole tehty.

Alapohja remonttiin liittyy myös rossipohjan tuuletuksen parantaminen. Sitä varten tarvittiin tänään vähän jykevämpiä työkaluja. Timanttipora vuokrattiin Cramolta viikonlopuksi. Mistään ihan akkuporakoneesta ei ollutkaan kyse.

Pora on siinä määrin jykevä, että se pitää pultata kiinni
porattavaan kohteeseen

Vesipumppu syöttää vettä koko ajan poran terälle

Siistiä jälkeä syntyy

Eikä murentunut yhtään! Ihme ja kumma

Pitää pistää mietintämyssy päähän ja pohtia mitä uusiokäyttöä näille
pötiköille keksisi. Paljunpiilotuksessa näistä saisi hyvät kesäkukka-alustat

Nyt pitäisi ilman vaihtua talon allakin. Entisten kuuden luukun lisäksi on ympäri taloa kahdeksan uutta aukkoa. Jossain vaiheessa näihin kaikkiin tulee eteen sitten neliskulmaiset ritiliköt, että ovat saman näköiset vanhojen kanssa.

Joutsenten kevätjuhla

Jäät lähtivät tänään ja joutsenet karkeloivat järvellä. Parvessa on peräti yhdeksän joutsenta tänä vuonna. Viime kesänä pesiviä pariskuntia oli vain yksi. Meininki on kyllä vähän sen näköistä että juniorit etsivät vielä siippojaan, joten saapi nähdä montako pesuetta tähän jää.

Tahtoo välillä tyttöjen juttuja!

Mottorsahaa, raivaussahaa, rälläkkää, talttaa, pilkekonetta, vasaraa ja hohtimia!!! Rakastan käsillä tekemistä ja on ihana nähdä omien kätöstensä jälkiä. Etenkin siinä vaiheessa kun syntyy valmista. Ja mikä parasta puuhailla yhdessä tuon armastukseni kanssa.

Lievästi ja valikoidusti kärsimättömällä luonteellani on vaan äärimmäisen haastavaa pilkkoa näitä meidän major-kokoluokan projekteja itselleni tyydyttäviin kokoonpanoihin. Juu, juu tiedetään tämä on 10-vuoden projekti eikä pääty sittenkään. Mutta on kun on niin paljon kaikkea tekemistä mihin haluaisi ryhtyä.

Piha on mullinmallin. Tänään kyllä älysin, että luojan lykky olen näemmä haravoinut nurmikon syksyllä tai sitten tuuli on puhdistanut pihan lehdistä (ja ei en puhu nyt kaupunkikodistamme, siellä käytettiin vähän "vilunkia" syksyllä).  Paljun piilotus on edelleen vaiheessa, kivet on kasalla odottamssa sitä oikeaa hetkeä, rannassa pitäisi käydä siivoamassa kaisloja ennen kun järvi vapautuu jäästä lopullisesti, pensaita pitäsi leikellä, huussille pitäsi kunnostaa polkua (kohta uppoamme lälliin polvia myöten), halkokasa ei kasva tai kasvaa mutta pöllit ei vaan lopu, lammasaitaa pitäsi värkätä jajajajajajaja....

Niin mitä ja? Minä haluan välillä tehdä tyttöjen juttuja. Tiedättehän, terapeuttista nykertämistä kuopsutusta ja nyppimistä. Jotain visuaalisesti kaunista, ei mitään mikä pitää kamalaa ääntä tai saa aikaan tuhottoman sotkun ja ravistaa ranteita niin ettei illallakaan pysty omaa nimeään kirjoittamaan. Mutta ei, eihän se nyt sovi kun on paljon tärkeämpiä hommia tehtävänä ja keskeneräisyyden sietoharjoitukset tekemättä.

Tästä kaikesta huolimatta uhmasin tänään kaikkea ja tein myös tyttöjen juttuja. Istutin kaksi viikoa istutusta odottaneet orvokit muraattien kera amppeleihin. Eihän nämä nyt kovin loisteliailta näytä kun yöpakkaset ovat kaunokasia hieman runnelleet ja sadepäivä ei anna sitä vähäisintäkään armoa, mutta kyllä ne tuosta elpyy.

Pelargoniat saivat myös isommat ruukut ja vähän lisämultaa juurilleen. Yritetään sitkistellä hengissä kesään saakka, samoin kun tämän komean jouluruusun kanssa.

Herukkapensaissa on jo ihan jättimäiset silmut, samoin syreeneissä! Mitenkähän noille käy? Yöpakkasia pukkaa vielä ihan varmasti ja rankemmalla kädellä. 

Päivän ehdoton kruunu on kuitenkin meidän oma rakas karvakuonomme Rambo. Ihana söpöläisemme, jonka juuret ovat lähtöisin Skotlannin nummilta. Herra toteuttaa esi-isiensä verenperintöä vähän turhankin kuuliaisesti. Eilen aamulla oli käynnissä kova jyrsijäjahti ja luulin sen jääneen vain leikiksi, joka ei johtanut mihinkään. 

Väärin luulin, tänään ei ole ruoka maistunut ja ulkona olokin on vähän tikkuista. Herra oksenteli matolle muutaman kerran ja jäi sitten sisälle itsekseen kun läksimme puuhastelemaan. Iltapäivällä laittelin kaikessa rauhassa ruokaa pöytään kun kantapääni alta kuuluu turskahdus. Hieno homma, herra Rabbe Rambolainen oli saanut oksennettua vatsaansa kaihertavan kohtuu kokoisen hiiren pään siihen salin matolle ja nyt se köllöttää minun villasukkani kantapäässä. Kiitos ja kumarrus - tehtävä täytetty, eläimeltä on nirri pois, eikä se enää meitä häiritse (siis jyrsijä, Rambo elää ja voi hyvin).

Kevät höpinöitä

Valon määrä lisääntyy huisaa vauhtia ja luonto heräilee pikku hiljaa.  Järvi on vielä jäässä, mutta uhkaavan tummanpuhuva. Aurinkoisina päivinä rannat ovat parinmetrin leveydeltä jo sulana.

Pihassa kevään seuraaminen on ehkä vielä jännittävämpää kuin viime vuonna. Viime keväänä en tiennyt mitä sieltä pitäisi odottaa nousevaksi. Nyt tiedän mitä missäkin oli, mutta viime syksyisen kaivinkonehärdellin jäljiltä jännitän mitä on jäljellä. Toivottavasti parhaimmat aarteet löytyvät jostain. 

Niinhän siinä kävi sitten, että vaikka kuinka yritin niin yhtään en muista mitä syksyllä istuttelin tuonne paljun ympäristöön. Toinen toistaan ihmeellisempi törröjä sieltä nousee eli ei ole myyrät ainakaan tehneet tuhojaan. Täältä blogista kävin sitten lukemassa mitä olen istutellut. Pikarililjat ainakin ovat jo pitkällä tulollaan. Toivottavasti ei pakkanen tee tuhojaan.

Joutsenpariskunta palasi muutama viikko sitten, mekkala järveltä on aikamoinen etenkin aamuisin ja iltaisin kun pariskunta suorittaa ylilentojaan.

Rambo nauttii maalaiselämästä ja auringon paisteesta, katseltavaa, kuunneltavaa, haisteltavaa ja tongittavaa riittää yllinkyllin.

P.S jos joku ihmettelee miksi en kirjoita talon sisäisistä tapahtumista, niin kerrottakoot että tulossa on.  "Ilmestyvät" sitten oikein sarjana aikanaan ;) 

Kevät keikkuen tulevi ja jäät paukkuen lähtevi

Jotkut asiat ne etenee vanhan talon elämässäkin kuin siivillä! Tai pitäisi kai sanoa että joku, nimittäin kevät. Siinä missä viime viikonloppuna rahjattiin lankkuja 20 sentin lumisohjossa saattoi tänään tutkia jo luonnon heräämistä alkavaan kasvukauteen. Jee!!! Lumesta ei ole kun rippeet jäljellä ja järveltäkin kuuluu jo lupaavaa pauketta. Rantaviiva on jo veden peitossa.

Kevään kunniaksi meillä eletään oikein suurenmaailman tyyliin
on suihlähteet ja kaikki

Uima-allas, tai paremminkin kahluuallas takapihalla
Kokko alkaa olemaan joka viikonloppuihin hupi

Ja sitten kevät piippoihin, mitäs ihmettä täältä nousee
En kyllä yhtään muista mitä tuohon istutin

Vahva epäilys narsissista

Ja ei sitten minkäälaista käryä - pitänee palata omissa
kirjoituksissa syksyyn ja tutkia kuvia mitä tuli maahan tökittyä

Ja paljastaa kevät sitten senkin että minkä taakseen jättää sen edestään löytää

Salaojaremontti ja pihan kallistusten korjaushan valmistui viikko ennen pysyvän lumen tuloa syksyllä. Olin puoliksi tietoisesti antanut itseni unohtaa miten mahtava valmis kasvimaan alusta minua täällä talon takana odottaakaan. Nyt ei muuta kun kääntöhommiin ja odottelemaan kevään etenemistä siihen pisteeseen että päästään pistämään potut maahan ;)

Ei, en kerro vieläkään miten talon sisällä projekti etenee - käykää kurkkimassa instagrammissa, jos ette millään malta odottaa