sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Allaskaappi löytyi vihdoinkin!

Olen moneen kertaan jo todennut, että vanhan talon sisustaminen ja remontointi "pieteetillä" ei ole hätäisen ihmisen hommaa! Kylpyhuoneen kalusteita aloimme metsästämään noin vuosi sitten. Pönttö, suihkukaappi ja hanat löytyivät varsin helposti, mutta varsinaiset kaapistot eivät olleetkaan sitten mikään helppo juttu. Kaapiston, johon tulivat pyykkikaappi, siivouskaappi ja pyykinpesukone, isäntä askarteli vanhoista lattialankuista itse.

Allaskaappia, edes aihiota ei vaan meinannut löytyä mistään. Toisaalta hyvä ettei löytynytkään. Asensimme alkuun vanhan arabian lavuaarin tuplahanoilla "hebaan" paikoilleen. Tämä sinänsä upea laitos osoittautui kuitenkin kohtuullisen epäkäytännölliseksi, koska kylmä- ja kuumavesihanat olivat niin kaukana toisistaan.

Vuoden etsiminen tuotti tulosta juhannuksen alusviikolla ja tori.fi:stä löytyi ihan kotikaupungista sopiva allaskaapin aihio! Samasta paikasta löytyi myös jo aikaisemmin talvella käytettynä damixan hana, joka on samaa sarjaa kuin suihkuhanammekin.










Vieläkään ei voi sanoa, että kylppäri olisi täysin valmis. Viimesitelyitä puuttuu vielä kuten oven listat, ikkunanreunan saumaus, lämminvesivaraajan naamioiminen sekä pikku askareet katon rajassa ilmanvaihtoon ja sähköihin liittyen. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...

*viimeinen kuva by Duckframed

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Rantamökille kompostoiva huussi

Inspiroikohan tämä lämmin alkukesä normaalia enemmän ideoimaan? Toukokuulle saatiin jo kasvihuone pystyyn ja pari viikkoa sitten saimme idean rantamökin huussin uusimisesta. Tuumasta toimeen ja netistä vaihtoehtoja selvittämään.

Se ei ollutkaan mikään pikkuhomma! Vaihtoehtoja on ziljoona! On polttavaa, pakastavaa ja paketoivaa. Päädyimme Ekoletin täysin kompostoivaan vaihtoehtoon. Valmistajan mukaan tämän kapistuksen sammiosta tulee ulos ihan ehtaa muhevaa multaa. Rantamökillä huussi on kohtalaisen vähäisessä käytössä joten Ekoletin neljän lokeron systeemillä kierto on meillä varmasti sen neljä vuotta.


Huussin paikka vaihtuu lähemmäksi saunaa. Pieniä metsurin hommia ja maan tasoitusta.


Suodatinkangasta ja päälle sepeliä.


 Pienoinen palapeli lajiteltuna. Hirsipanelit (tai kuten paketissa sanottiin hirret) on lovettu valmiiksi ja   koko mökki valmistuu ilman nauloja.



Huussin ikkunasta aukeavassa maisemassa ei ole kyllä mitään vikaa.





Itse kompostointisäiliö on muovia ja lokeroitu teräslevyillä.










Vielä portaat kestopuusta ja tönö on käyttövalmis. Hyvä setti, jää myöhemmin nähtäväksi kuinka kätevä tämä on käytössä. Yksi asia ihmetyttää jo tässä vaiheessa. Kompostointiastiassa ei ole tyhjennysluukkua; multa on lapioitava yläkautta pois.

  Pintasilaukset kuten kattohuopa, huussin maalaus ja sisustus jäävät seuraavaan tarinaan.










sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Kevät projektina kasvihuone

Monta vuotta siitä on haaveiltu ja nyt se toteutuu vihdoinkin! Kasvihuone, kasvutunneli, green house,  poly tunnel, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tänä vuonna näytän kanoille pitkää nenää ja kasvatan salaattit ja sipulit rauhassa.

Aikaisempina kesinä olen harrastanut laatikkoviljelyä. Viime vuonna kanaset päättivät, että sipulilaatikoissa on paljon mukavampi kylpeä, kuin sitä varten varatussa turvekasassa kanalan vieressä. Sen jälkeen kun kanat olivat nostaneet sipulit ylös neljä kertaa - luovutin. Kasvattelin vain yrittejä ruukussa ja hain salaatit farmery.fi:n suoramyynnistä. Mansikkasato sentään oli kiitettävä. Muulta viljelyltä vapautuvat lavankaulukset valjastetaan tänä kesänä mansikanviljelyyn.

Jyväskylässä on satanut lunta viimeiset kolme päivää, mutta siitä välittämättä kasvihuoneen rakennuspuuhiin mars!


Takapihalta löytyy juuri sopivan kokonen "pikku kasvarille". Kasvihuone nousee alumiinikaarien päälle ja kaaret kiinnitetään aitatolppiin.


Kasvihuoneelle tuli mittaa vaatimattomasti noin kymmenen metriä ja leveyttä neljä ja puoli metriä. Luulisi siitä salaattia, tomaattia ja sipulia riittävän meidän nelihenkiselle perheelle yhdeksi kesäksi. Tosin "naapurin rouva" viljelee vastaavassa tunnelissa marraskuulle saakka. Katsotaan kuinka meidän käy.





Kasvihuone nousee vanhan pellon päälle. Pohjan pitäisi olla ihan kunnossa, kun se on useampaan otteeseen käännetty. Viimeiset 30-vuotta pelto on kasvanut kuitenkin horsmaa eli en halua ottaa riskiä, että koko kesä menee kitkiessä. Alimmaiseksi levitetään juurikangas, jota jäi tien teosta neljä vuotta sitten yli.



Päälle kasvihuonemuovi, joka pingoitettiin paikoilleen ulkopuolelta naruilla. 

Kasvuturve traktorilla päädystä sisään. Pieniä vastoinkäymisiä ilmeni kolmannen kuorman jälkeen. Todistusaineistoa en uskaltanut kuvata, tai jos olisin uskaltanutkin niin julkaista niitä en olisi ainakaan tohtinut. Isännän askellus oli kohtuu tiukka, kun kävimme mönkkärillä hakemassa tukkipuita pönkäksi traktorin pyörän alle, joka oli siis saattanut upota taka-akseliinsa saakka liejuun.

Toki tämähän on vaan huhupuhetta, koska minkäänlaisia todisteita ei ole - ellei tuota jäätävän kokoista kuoppaa talon päädyssä sellaiseksi lasketa (ja ei en käy ottamassa siitäkään kuvaa). Onneksi New Holland sieltä kuitenkin omin avuin ylös nousi.


Tunneliin tulee kohopenkit. Pienemmille huoltokäytäville levittelin sahanpurua. Keskikäytävä saa toistaiseksi olla tuolla kankaalla, ennen kun keksin mitä siihen laitan. Keskikäytävän jätin tarkoituksella leveämmäksi, että siitä mahtuu hyvin kottikräryilläkin kurvailemaan.


Kumpikin reuna tunnelista nousee ylös, tuuletusta varten. Tuuletuksen takia, sisäpuolelle viritellään vielä kanaverkko estämään innokkaita kylpijöitä.


Vielä oven ja toiseen päätyyn ikkunan nikkarointi ja pääsen kylvöpuuhiin!

Kauniit kiitokset hovitaimitoimittajallemme Ritun Puutarhalle, rakennusvinkki kiitokset Farmery.fi - vihannestarhurille, sekä roudarikiitokset Kuljetusliike Anssi Antikaiselle

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Koivun mahlan juoksutus

Pari vuotta sitten keväällä yritimme esikoisen kanssa ensimmäisen kerran juoksuttaa mahlaa koivuista. Taisimme silloin olla vain liian myöhään liikkeellä kun tulos oli laihanlainen. Tänä aamuna, kiitos sosiaalisen median heräsin tähän hommaan uudestaan.

Juoksujalkaa pihalle porakone, mehumaijan letku ja puhdas pullo kainaloon!


Ja voi mikä ilon ja onnen päivä! Mahlaa lähti juoksemaan heti ihan noronaan pulloon. Päivän aikana valui noin 3,5 litraa. Maistamaan päästiin heti tuoreeltaan, kumpikaan meistä ei ollut mahlaa ennen maistanut.

Väri yllätti - olin luullut, että mahla on hieman kellertävää, mutta ei ihan kirjasta tavaraa pulloon liritti. Tarkemmin googlea tutkiessa selvisikin sitten että väri muuttuu kellertäväksi kun mahlasta haihdutetaan vettä.
Maku yllätti myös - erittäin mieto todella kylmä juoma, vain aavistus makeutta mukana, ei minkäänlaista tuoksua. Jos tätä olisin joutunut sokkona maistamaan en todellakaan olisi osannut arvata mahlaksi.




Netin syövereistä löytyi myös mahlasimaresepti. Mikäli ensi yön juoksutus onnistuu, saattaapi olla että on tuota simaakin kokeiltava. Resepti löytyy Kotilieden sivuilta.

Mitenkään tämä ei nimittäin lapasesta nyt lähtenyt... tuolla puun juurella kököttää nyt 10 litran tonkka. Kyseinen koivu on joka tapauksessa menossa kaatoon, joten otetaan siitä nyt kaikki irti ennen kun on nurin.








sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kun äiti uuden hellan sai

Keittiö remontti etenee ja uusi hella saapui taloon viime viikolla. Alunperin haaveilin Smegin irtouunista ja kaasutasosta, mutta sitten tapasin Lofran ja rakastuin (ja edelleenkään tämä ei ole kaupallinen yhteistyö). Viime viikolla tämä italialainen kaunotar sitten odotetusti saapui.



Hellan asennus oli tietenkin tarkkaa tiimi työtä. Hellassa on neljä erikokoista kaasupoltinta ja kiertoilmauuni. Uuni toimii "valovirralla", mikä on pelastus vielä toistaiseksi ennen ensi kesän sähköremonttia.

Kuvat puhukoot puolestaan! I love it!











Liesi saa kylkeensä jossain vaiheessa työtason, kunhan sopiva aihio jostain löytyy. Samalla teemalla mennään kuin muissakin keittiön tasoissa eli kansi tulee vanhoista lattialankuista. Itse "kaapiksi" haluaisin lipaston. Lipaston ja hellan väliin jää sitten kaappi kaasupullolle. Etsintä siis jälleen kerran päällä ja kohteena puinen vanhaan tyyliin sopiva peruslipasto, jossa leveys noin metri.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Perinteinen ruokaskafferi keittiön nurkkaan


Tämä nurkkaus keittiössä kylppärin ja tuvan välissä suorastaan huutaa ruokakomeroa, eikö huudakin?
Isäntä istui kaksi iltaa tuossa keittiön lattialla tuijottaen nurkkausta ja väitti ettei osaa sellaista tehdä. En uskonut - eikä kannattanutkaan!


Vanha tähän projektiin juuri sopiva ovi löytyi autotallin syövereistä.


Makuun kun on päästy, niin tämäkin mööpeli kasataan meillä lähes kokonaan ilman nauloja ja ruuveja.





Runko pystyssä! Sivuseinämät tulevat entisen ruokakomeron nykyisen kylpyhuoneen vanhoista kattopaneleista.




Kattopanelit ovat sopivasti ajan patinoimat ja sointuvat vanhaan hirsiseinään hienosti.





Nauloja käytettiin ylälistan asennukseen ja sivupanelien kiinnitykseen, sekä hyllyn kannakkeisiin. Pienet koristemaalaukset oven peileihin syntyi tällä kertaa sapluunan avustuksella.


Yläkaappi sai tilapäisesti verhon oveksi ja jää odottelemaan isännän puutyöverstaan tuotosta lopullisesta ovesta.


Ruokaskafferin ylälista on niin ikään kierrätysmateriaalia kylpyhuoneen kattolistoista.


Että vai ei osannut! Hyvä tuli, ruokakomeroksi tämä ei meillä varsinaisesti muutu, vaan tulee toimittamaan patakaapin virkaa. Yksi nurkka taas siistitty!