torstai 12. heinäkuuta 2018

Uusi kaappi kamariin

Vanhan talon yksi haaste on ainainen säilytystilan puute. Meilläkään komeroita ei juuri ole. Vaate- ja liinavaatesäilytys on ratkaistava irtokaapeilla ja niitähän ei niin vain mennä kaupasta ostamaan.

Tällä viikolla tein kirpparilöydön, joka kokonsa puolesta mahtuu kamariin ja sopii tyylillisesti jo toiseen siellä olevaan kaappiin.


Yhden yön kaappi sai tuolla kuvassa olevalla paikalla majailla ja sitten se lähti etsimään paikkaansa.


Tuvassa tähän asti majaillut emännän tuoli muutti ensin kaveriksi... mutta tuo valkoinen lipasto ei nyt oikein istu...


Hmmm... parempi mutta ei hyvä!


Lähellä jo....



NYT! Isännän tuoli isännän puolelle sänkyä ja emännän omalleen.



Olkoot nyt ainakin ensi yön näin 😀

...vähän tuo sängyn väri kyllä kaivelee...

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Keittiön työtason kaapistot

Löysin pari vuotta sitten tori.fi:stä kaksi vanhaa keittiön puulaatikollista kaappia edullisesti. Emme halua vanhaan taloon modernin näköistä keittiötä, joten fiksaamista ja säätöä tarvitaan. Kaikki nykytekniikka halutaan saadaa piiloon. Tällä hetkellä meillä ei keittiössä kyllä ole mitään muuta nykytekniikkaa kuin vedenkeitin, joten sen piilottaminen ei suuria vaadi. 

Tulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus päästä keittiöhommissakin vähän helpommalla, joten soveltamista tarvitaan. Mikroaaltouunia en kaipaa, mutta se juokseva vesikin olisi jo aika mukava ylellisyys.


Kaapit lähtotilanteessa.



Maali lähti pääasiassa pelkällä skrapalla ja kuumailmapuhaltimen vilautuksella. 


Irronneet osat liimattiin puuliimalla yhteen takaisin.









Kaapistot olivat hieman eri korkuiset. Kakkosnelosilla korotus sujui hienosti.


Toisesta kaapista puutui kannen irrottamisen jälkeen sivutuenta, joten isäntä väsäsi vanhaan lohenpyrstöliitokseen uuden laudoituksen.



Kaapistosta tulee siniharmaa ja vetimet punaiset. Yksi maalikerron Tikkurilan Helmi kalustemaalilla (täyskiiltävä ja ei kaupallinen yhteistyö) ei vielä tasoitu. Mutta toinen kerros alkaa näyttämään jo vähän siltä mitä pitäisi. 



Kaapit ja laatikot maalattiin myös sisältä, jotta niiden puhtaanapito olisi hivenen helpompaa.

Olen kaikissa aikaisemmissa keittiöissäni joutunut tuskailemaan kierrätyksen kanssa. Niissä ei yksinkertaisesti ole osattu miettiä tämän päivän vaatimuksia lajittelulle.

Vanhoista puulaatikoista tulee kodin kierrätyskeskuksia. Laatikot ovat niin suuret, että näihin kyllä mahtuu! Katsotaan myöhemmin mikä todellinen ratkaisu on asiaan.














Sopivat räsyatotkin löytyivät varastosta keittiöön  (kiitos näistä Markelle ja Tarmolle).



Verhojen kankaat olen löytänyt kirpputorilta. Kangas on vanhaa ja sen vuoksi todella ohutkin. Valo siivilöityy kuitenkin kivasti näin ilta-auringossakin eivätkä verhot tee keittiöstä liian pimeää.




Vetimiä vielä puuttuu, mutta niitä valmistuu puuverstaassa kovaa vauhtia.















maanantai 9. heinäkuuta 2018

Isomummon astikaapin uusi ulkoasu

Isomummon vanha astiakaappi on peruja jostain 1900-luvun alkupuolelta. Satavuotias kaappi on matkannut evakkoreessä Sortavalan maalaiskunnasta monien mutkien kautta Keski-Suomeen.

Matkan varrelta tämä kaappivanhus voisi varmasti kertoa monta tarinaa ja leivinlaudalla on varmasti alustettu monta taikinaa. Suurimman osan olemassaolostaan tämä kaappi on viettänyt vanhalla vihreällä maalilla maalattuna. 

Maalinpoiston tein jo joskus 7-vuotta sitten, enkä osannut päättää silloin mitä pinnalle teen. Niinpä kaappi on palvellut meidän suvussa jo neljättä sukupolvea vihreänä ja ruskeana ja viimeisimmät vuodet pelkällä pohjamaalilla varustettuna.

Villa Millingtonin myötä kaappi palasi alkuperäiseen tarkoitukseensa keittiöön - tosin ei astiakaapiksi vaan kuivatavarakaapiksi. Keittiöremontin myötä on vanhalle rouvallekin saatava uusi takki päälle! 










Ensimmäinen ilta piti miettiä ja istua hiljaa... mitä tuli tehtyä? Onko tämä hyvä, tykkäänkö vai enkö tykkää, onko liian raväkkä? Lopputulemana, kyllä tykkään! Pelkkä harmaa olisi ollut liian pliisu ja turvallinen. Pilalle tämä ei tästä mennyt mitenkään, koska on ollut alkuperäisestikin maalattuna ja maalin saa aina pois ja uutta tilalle. Ei entisöity alkuperäiseksi, mutta kunnostettua tuli. 

Aikoinaan ovissa on ollut kukkakuviot, mutta niitä ei enää maalikerrosten alta valitettavasti löytynyt. 

Alla kuva kaapista vielä maalinpoistoa edeltävältä ajalta, jollaisena on palvellut omien vanhempieni keittiössä. Josko jaksaisi vielä seuraavatkin sata vuotta.







Keittiön työtaso - osa kansi

Keittiön remontti on edennyt kaapisto- vaiheeseen. Varsinaiset kaapistot tulevat vanhoista tiskipöydän kaapeista, jotka olen bongannut tori.fi:stä muutama vuosi sitten. Kaksi ovea leveissä kaapeissa oli alunperin sinkkiset reinoiltaan korotetut kannet. Halusimme kuitenkin keittiöön reilusti työskentelytilaa ja lähes koko ikkunaseinän levyisen työpöydän.

Mikä kaapeille siis kanneksi? Mietimme vaihtoehtoja laidasta laitaan. Yhtenä vaihtoehtona vilahteli mm. raakabetoni, mutta lopulta päädyimme täyspuiseen pintaan. Eikä ihan mihin tahansa pintaan! 

Aitasta löytyy ruti kuivia vanhoja todella leveitä lattialankkuja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen erittäin hyvin. Missä nämä lankut ovat aikaisemmin palvelleet? Siitä ei ole mitään tietoa. Voisivatko olla vanhan päärakennuksen tuvan lattialta? Kovin ovat kyllä hyvä kuntoisia, jos sieltä saakka ovat säilyneet.




Poikkileikkauksesta näkee, ettei kyseessä ole mikään apulannalla kasvatettu höttölankku. 


Lankkujen työstöön tarvitsimme hiomakoneen ja höylän - juu juu, taas oli käyttöä sille isännän osatamalle jättihöylälle. Pahin lika hiottiin pois 80:llä hiomapaperilla, tasoitutus 120:llä ja kiillotus 240:llä. Pintaa ei hiottu kuitenkaan suoraksi vaan elämä ja käytön jälki sai pintaan jäädä. 

Lankut olivat hieman kuperat, joten alapuoli höylättiin tasaiseksi, jotta asettuvat kaappien päälle napakasti.

Etureunasta höylättiin pontti pois ja puristimilla lankut saatiin istumaan tiukasti kiinni toisiinsa. Lankut kiinnitettiin alakautta kaappeihin ruuveilla kiinni (isännän huomio: tasakantaisilla ruuveilla, ei millää thorxseilla).


Pinnan öljyäminen aiheuttaa puun värin muuttumisen punahonkamaiseksi.


Öljyn imeydyttyä aamulla käsittely toistettiin ja ei voi olla kun tyytyväinen. Kuinka monta kertaa kiroan tämän puhtaanapitämistä onkin sitten ihan toinen juttu, mutta onhan tuossa muutaman kerran vaikka varaa hioakin vielä jos hullusti käy. Mutta toisaalta nyt kun katselee tuota työtasoa tuossa vanhassa köökissä niin ei tuonne mikään muu kuin ihan oikea puu olisi käynytkään.


Palataan koko kaapiston vaiheisiin kunhan saamme vetimet paikalleen ja komuutin edustuskelpoiseksi.



maanantai 2. heinäkuuta 2018

Keittiön kaapistojen väkerrystä

Ihan helppoa ei ole löytää vanhaan taloon toimivaa ja ajan henkeen sopivaa kaapistoa. Yläkaappit ja kuivauskaapit ovat tulleet keittiöihin vasta 1960-luvulla. Nykyään keittiöissä on jo niin paljon kaikenlaista kippoa, kuppia ja teknistä härpätintä että kaappitilaakin toki tarvitaan.

Meidän ratkaisu tulee olemaan osittain vanha ja osittain uusi. Uuden osan eli varsinaisen tiskipöydän paikka on valmiiksi katsottuna mutta itse toteutus on vielä hiukan epävarma. Aloitetaan siis muista kalusteista.

Tämän päivän muutoskohde on pieni apukaappi tai patakaappi, joka mahtuu sopivasti matalien ikkunoiden alle.

Lähtötilanteessa kaappi on kermanvärinen keltaisella kannella.




Kuvittelin maalinpoiston olevan tämän kapistuksen kanssa suuremmankin homman. Maalit lähti pelkällä skrapalla, kuumailmapuhallinta ei tarvinnut lainkaan.  Kaappi on kyllä alunperin ollut hyvin eri henkinen, mutta tässä kohtaa en enää muuta suunnitelmaa.


Kaapistosta tulee siniharmaa punaisilla vetimillä. Olen tyytyväinen värivalintaan, kaappi saa aamulla vielä yhden maalikerroksen ja pääsee sen jälkeen takaisin keittiöön. 

Tarina muun osan kaapistosta saa päivänvalon, kunhan saamme ratkaistua työtason materiaalivalinnan. 






torstai 28. kesäkuuta 2018

Ikkunaremontti on vihdoin VALMIS!!!

Saimme keväällä 2016 Museoviraston entistämisavustuksen talon ulkopuolen ehostukseen. Tarkemmin sanottuna romahtaneen kuistin korjaukseen ja ikkunaremonttiin, aikaa projektille annettiin kaksi vuotta. Ylihuomenna tuo määräaika umpeutuu ja museoviraston tarkastaja saapuu maanataina toteamaan tilanteen - VALMISTA TULI! Eilen nostimme viimeiset ikkunat paikoilleen ja vielä jäi ruhtinaalliset kolme päivää luppoaikaakin!

Kolme vuotta sitten, lähtötilanne oli tämä:
Meidän mökkipahanen oli kokenut viimeisimmät remonttinsa joskus 60-luvulla. Kuistin kivijalka oli pettänyt ja koko kuisti nojasi kahteen pilariinsa huterasti (kaksi muuta olivat niin lahoja ettei tukea juurikaan ollut).

Ensimmäisenä kesä käytettiin vaurioiden kartoittamiseen. Ulkolaudoitus, joka on tehty 60-luvulla poistettiin jotta nähtiin hirsien todellinen kunto.


Kesä 2015


Seinähirret olivat erinomaisessa kunnossa ja kaiken lisäksi niin kauniit, että päätimme muuttaa talon ulkoasun alkuperäiseen vuoden 1930 muottiin.

1930

Kuisti oli käytännössä tehtävä kokonaan uusiksi. Portaat valettiin ja pilarit uusittiin siltä osin kun olivat lahonneet. Ja ei, emme vaihtaneet pilareita kokonaan. Uusien teettäminen olisi maksanut 4 000 euroa ja koko entistämisavustus olisi huvennut niihin. Ehjää ei kannata korjata joten uudet pätkät vain lahonneiden tilalle!






Puuosien korjauksien jälkeen olivat vuorossa portaat. Nyt kaksi talvea uusien portaiden kanssa eläneenä kiitän isännän itsepäisyyttä siitä, että portaisiin asennettiin lämmityskaapeli. Talviliukkailla portaat olisivat hengenvaaralliset ilman sitä.


Miesväen ahertaessa kuistin kimpussa aloitteli emäntä jo varovaisesti ikkunoiden kunnostusta sisäikkunoista. Sisäikkunat olivat puuosiltaan erittäin hyväkuntoiset ja vaativat ainoastaan maalinpoiston, uudelleen kittauksen ja maalauksen.

Tässä vaiheessa ymmärryksemme pellavaöljymaalilla maalaamisesta oli kasvanut jo niin paljon että tiesimme kuivumisen vaativan UV-valoa. Kaksi talvea keittiöön sijoitetulla kuivatustelineillä paloi kasvivalot yötä päivää.



Ikkunasouvia jatkui kaksi talvea ja tämän kevään. Aikaa vievin homma oli tuo kuivuminen. Ärsyttävin homma oli, jos isännältä kysytään maalien rapsuttelu ja jos emännältä kittaaminen. Tästä voi jo nokkelimmat päätellä kumpi meillä rapsutteli ja kumpi kittasi. 

Apuvalojen kanssa talviaikaan yhden maalikerroksen kuivuminen maaluskuivaksi kesti viikon verran (emme siis käyttäneet mitään apuainetta kuivumisen nopeuttamiseen). Yhden pokan maalausoperaatio kesti siis keskimäärin kuusi viikkoa ja tuon kuuden viikon jälkeen maali ei ollut vielä niin kovettunutta, että ikkunoita olisi voinut paikoilleen laittaa. Jossain vaiheessa operaatiota meillä oli sitten tilanne että yhdestäkään ikkunasta ei nähnyt ulos.




Talviaikaan hommia jouduttiin tekemään välillä päävalon turvin.


Kulmarautoja emme joutuneet ostamaan uusia kun ihan muutaman kappaleen. Vanhat raudat kävivät sinkki-kylvyssä ja asennettiin takaisin paikoilleen.





Matkan varrella isäntä, joka on enemmän metalli- ja moottorimiehiä opetteli sitten ikkuna puusepäksi ja värkkäsi ulkoikkunoiden puuosat ensiluokkaiseen kuntoon. Käytännössä ulkoikkunoihin jouduttiin vaihtamaan melkein kaikkiin tippalistat ja osassa koko alimmainen kolmannes.

Meillä kävi hyvä tuuri, koska ikkunoiden korjaamiseen sopivaa tiukkasyistä puuta löytyi Muuramen A-puusta (ei kaupallinen yhteistyö, mutta suositus hyvästä palvelusta ja laajasta valikoimasta). Karmeja jouduttiin korjaamaan vain ehkä viiteen tai kuuteen puitteeseen.






Kuisti on korjattu ja jokainen ikkuna on paikallaan. Museovirasto saa maanantaina tulla ja tehdä tarkisituksensa, me esittelemme rintarottingilla lopputuloksen. Kaikki on tehty niin hyvin kun on osattu perinteisiä menetelmiä ja materiaaleja käyttäen.


















Tässä vielä vertailukuva ennen (2015) ja jälkeen (2018)
Emännällä alkoi tänään myös kesäloma eli mitäs sitten tehtäisiin???

Kooste koko ikkuna- ja kuistiremontin vaiheista: