lauantai 20. toukokuuta 2017

Ensimmäinen Bokashi

Reilu kuukausi takaperin kerroin ensimmäisen Bokashi-erän startista. Kolme viikkoa sitten sekoittelin fermentoituneet keittiöjätteet mullan sekaan. Tässä vaiheessa jätteet näyttivät kokolailla siltä miltä olivat näyttäneet Bokashiämpäriin laitettaessakin.


Saaviin laitetaan siis kerros pelkkää multaa alle, sen jälkeen biojätteet joiden sekaan on vähän sekoitettu multaa ja päälle vielä multa kerros. Tässä vaiheessa on tärkeää, että Bokashissa toimivat mikrobit saavat riittävästi happea eli peitin saavin vain keittiöpyyhkeellä. 

Koko prosessin aikana ei minkäälaisia hajuhaittoja ilmennyt.


Tänään on sitten aika tarkistaa tulos. Onko sössitty jotain vai onko meillä saavillinen ekologista ja ravinnerikasta multaa?

Kurkistakaapa videolta miten kävi!




Millingtonin biojäteongelma on ratkaistu!!!

Tämä satsi päätyi jo kesäkukka istutuksiin ja kasvimaalle. Sekoittelin erän vielä tavalliseen multaan, jottei olisi liian tuhtia tavaraa. 

Itse tehty ämpäri systeemi toimii siis ihan hyvin. Meillä on tällä hetkellä 5 litran ämpäreitä kolme settiä ja se ei ihan riitä eli yksi on vielä viriteltävä tulille. Sanoisin että normi nelihenkisessä perheessä toimii ehkä varmaan paremmin jopa 10 litran ämpärit. Meillä kun ei juurikaan tuota biojätettä tule koska kaikki ylimääräinen menee kanalaan ja biojätteeseen menee pääasiassa vain hedelmien kuoria. 

Mikäli teette virityksen itse niin ehdottomasti kannelliset ämpärit. Minulla on yksi setti ilman kantta ja laitoin siihen lautasen kanneksi ja vaikuttaa siltä ettei ole tarpeeksi tiivis. Katsotaan kuinka käy kun tänään sen kippaan pois fermentoitumasta mullan sekaan - toivottavasti on hapattunut riittävästi vaikka ei olekaan pissinyt lainkaan.

Tuota bokashin "pissiä" voi siis käyttää lannoitteena, mutta se on aika tymäkkää tavaraa ja on syytä laimentaa 1/200 (tai 1/100) ja on säilytettävä jääkaapissa.

Mikäli kaipaat aiheen tiimoilta lisäoppia niin Facebookissa on ryhmä josta saa paljon apua: Bokashi Suomi







perjantai 19. toukokuuta 2017

Isännän moottorisahayllätys

Täytyy kyllä sanoa että tuo meidän isäntä se on sitten kekseliäs kaveri ja salaperäisyyden mestari. Tänään katselin näitä meidän pihan yksiä komistuksia, muovisia sadevesikaivoja.


Raahasin jo hienosti talvehtineen murattini naamioimaan mokomaa töttöröä.



Eipä aikaakaan kun moottorisaha alkoi laulamaan aitan nurkalla.
Mitä ihmettä tästä syntyy?





Tuohon ympärille pientä maisemointia niin kyllä on hieno! Ei törötä enää muovitöttörö keskellä pihaa.








torstai 11. toukokuuta 2017

Laiturille kesätakki

Puolitoista kesää vedessä loikollut laituri on jo ensimmäisen öljykäsittelyn tarpeessa. Pesua, hionta ja öljyä pintaan.

Tikkuja Rambon peppuun?



Ilta hämärtyi jo niin ettei sävy erotu muuta kun läheltä kuvattuna.



Siistiytyi kummasti taasen, toiseen kertaan vedon kyllä vaatii tuon sävyn vuoksi. Sävyn piti olla harmaa mutta etenkin kuvissa näyttää kyllä kovin vaalensiniseltä.







sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kuistin pelastus osa 4 - Portaiden viimeistely

Uudet ulkoportaathan ilmeistyivät meille jo viime kesänä. Talven aikana kävi selväksi, että betoniin valettu lämmityskaapeli oli enemmän kun tarpeellinen ylellisyys. Vaikka isännällä meinasi kärsivällisyys ja nuukuus sen käytön esteeksi hieman tullakin, säästyttiin kaapelin ansiosta varmasti monelta kaatumiselta.

Portaat ovat tällä hetkellä pelkän valun jäljiltä röpelöiset ja valun rautoja törröttää siellä täällä.




Tuuli oli tällä kertaa puolellamme ja kaikki pölly pyyhälsi kauaksi pois. Suojaimista ja tuulesta huolimatta taisi isännällä olla pölyä ihan joka paikassa. 



Hienoa jälkeä kuitenkin tuli, portaat suorastaan häikäisevät auringossa!



Tästä kuistin remontti etenee pylväiden kunnostuksen kautta lattiaan. Sieluni silmin jo näen lopputuloksen. Tämähän valmistuu tässä ihan melkein itsekseen, niin kuin ruoka leivinuunissa konsanaan, jos teidätte mitä tarkoitan ;)






tiistai 2. toukokuuta 2017

Syntymän ihme



Tänään on ollut jännittävä päivä. Jo aamulla ennen töihin lähtöä oli kaksi munaa rikki haudontakoneessa ja piipitys kuului. Päivän aikana oli ilmeisesti kerätty voimia, koska säröt munissa ei juurikaan olleet suurentuneet.



Haudonta näyttää kuitenkin onnistuvan ja tiput kuoriutuvan ajallaan.





Tämä esikoinen oli niin touhukas kaveri että mennä ryski pitkin haudontakonetta niin että toiset munat kääntyilivät miten sattuu hänen kiipeillessä munien päällä. Tästä syystä teimme ratkaisun ja nappasimme tirpan pois koneesta lämpölampun alle.



Leimautuminen taisi jo tapahtua, kun lasken käteni tuonne babyboksiin kiipeää tirppa nro 1 kämmenelle välittömästi ja käy tyytyväisenä nukkumaan.

Tätä kirjoittaessa ovat numerot kaksi ja kolme jo ulkona ja nelonen näyttelee jo nokkaansa ulkoilmassa. Jäämme odottamaan montako munaa on aamulla enää ehjänä.




lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ihanat, kamalat vai kamalan ihanat?

En kyllä osaa päättää itsekkään tykkäänkö näistä verhoista kamarissa vai en... mutta juu ei, ei näin! En tykkää!


Haluaisin meille johonkin huoneeseen verhot niin, että verhotanko on ripustettu tuohon yläikkunan alle, mutta nämä hörhötykset ei tässä ainakaan toimi.


Näyttää ihan sitä kun verhot olisivat tippuneet pois paikoiltaan. Vaihdetaanpa tangon paikkaa (ja kukaan ei nyt sitten kerro isännälle, että olen porannut ylimääräisiä reikiä hirsiin!!!!).


Paljon parempi setti - vieläkään en vaan ole kyllä ihan varma näistä. Ehkä kyse on vaan ajatuksesta? Jos joku olisi minulle 10-vuotta sitten kertonut, että tänään täällä ripustelen ruusukuvioisia beigellä höystettyjä pitsiverhoja ikkunaan, niin olisin toimittanut itseni jo ennakoivasti hoitoon! Äitini väittää tämän johtuvan iästä. Väitän kuitenkin, että edes äidilläni ei ollut 45-vuotiaana pitsisiä ruusuverhoja!!!! Mummollani sitä vastoin saattoi ollakin ja isomummollani nyt ainakin.


Verhot ovat aika haastava asia tällaisessa vanhassa hirsitalossa. Varsinkin nyt, kun kaikki seinät ovat hirsipinnalla ja huoneet ovat aika pimeitä. Ikkunoita valonlähteenä en haluaisi peittää ja kuitenkin tekstiilit ovat olennainen osa tunnelmaa. 


Ulkoapäin verhot eivät juuri edes erotu






torstai 20. huhtikuuta 2017

Lampola valmistautuu kesään

Kevät on Keski-Suomessa hieman myöhässä, mutta samaan aikaan kun siitosmunat pyörivät haudontakoneessa on lampolankin aika valmistautua tulevaan kesään. Tuuli humisee nurkissa syysmyrskyn tapaan, mutta ihan muutaman viikon päästä pitäisi kesätyöläistenkin jo muuttaa taasen maalle.



Viime kesästä viisastuneena lampola sijoitetaan keskemmälle peltoa, niin ettei sitä tarvitse koko kesän aikana siirtää paikasta toiseen vaan pelkkä laidunalue pyörii mökin ympärillä. Aitausalue myös tuplautuu ja aidattava alue tulee olemaan nyt noin 2500 neliötä kerrallaan. Josko tuosta riittäisi syömistä aina hetkeksi kerrallaan, ettei ihan kahden viikon välein tarvitsisi olla laidunta siirtämässä.


Itse lampolan siirtäminen on oma operaationsa, eikä ihan suitsait juttu. Tälläkään kertaa emme kommelluksilta vältytty. Ajatus oli, että nyt kun maa on vielä jäässä traktori liikkuu tuolla ryteikköisellä pellolla helpommin. Niinhän se toki liikkuikin, siinä määrin vauhdikkaasti että traktori ukkeineen ja lampoloineen törmätä pöräytti päin kuusta. Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin.



Nyt pitäisi keksiä sitten mikä on paras kuivike lampolaan kesäksi? Viime kesänä meillä oli yksi iso pyöröpaali heinää ja siitä pystyttiin käyttämään vain hyvin pieni osa. Pienempiä ns. neliöpaaleja ei tunnu olevan saatavilla lähialueilla missään. Laitetaanko hamppukuiviketta kuten kanalassa vai turvetta vai onko parempia ideoita? Ostetaan iso paali joka sitten loppukesästä poltellaan iloisesti taivaan tuuliin?