lauantai 3. helmikuuta 2018

Ikkuna kerrallaan....



Ensimmäinen päivitys ikkunaremontista on lokakuun alusta 2015. Tuolloin fiksailtiin salin neljä sisäikkunaa. Tuon rypistyksen jälkeen seurasikin pitkä hiljaiselo ikkunasektorilla. Hyvä niin, ajatus, tieto ja taito kyti reilun vuoden ajan. Ero käden jäljessä on noiden ensimmisten ikkunoiden ja viimeisimpien valmistuneiden välillä aika suuri.

Sisäikkunoiden kunnostus tehtiin viime talvena; aiheesta lisää täällä, täällä, täällä, täällä, ja täällä eli ihan parit päivitykset on tullut kirjoitettua tästä operaatiosta. Selitykseksi tähän mainittakoot, että pokia on yhteensä tässä mökkipahasessa KAHDEKSANKYMMENTÄ! Kyllä ja pari päälle vielä!!! Osassa ruutuja on kaksi ja osassa kolme. Kahdeksaa noista ikkunanpokista ei ole koskaan ollut vielä olemassakaan, eli korjattavien lukumäärä on 72.

Täysin valmiina ei ole vielä ensimmäistäkään reikää! Tänään päästiin jo aika lähelle, kun toiseen tuvan ikkunoista saatiin asennettua kolmipokaiseen ikkuna-aukkoon jo kokonista kaksi täysin valmista ikkunaa. Päivänvalo ja ihan jopa aurinko pääsi pitkästä aikaa tupaan sisälle.


Alakerrassa on siis tällä hetkellä 34 paikoillaan olevaa ja täysin kunnostettua ikkunanpokaa.
Olen jossain vaiheessa mennyt laskuissa sekaisin, kun ehdin jo puoliväliä tuuletelemaan. Nyt päätin, että en mieti enää pätkääkään edessä olevaa työmäärää vaan tuuletan jokaisesta paikalleen asettuvasta uudesta puitteesta koko sydämelläni. Toukokuun loppuun on vielä monta kuukautta...





maanantai 29. tammikuuta 2018

Kanojen suihkupäivä

Rotukanojen kanssa elämä on kohtalaisen värikästä.  Silkkikanat, jotka muuttivat meille viikko sitten ovat erittäin vanhaa kanarotua. Ensimmäiset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kun 1200-luvulta Tiibetistä. Nämä pörröiset  hömelöpöllöset sotkevat tukkansa aika ajoin niin, että pesulla on käytävä ja pesun jälkeen tietenkin sitten föönissä ettei vilustuta.








Hyvä tuli! Föönauksen yhdeydessä pääsin tutkimaan kaksikkoa lähemmin ja vahva epäilys on, että meillä on silkkikana pariskunta Seppo ja Tilda Hömelöinen. Aika näyttää olenko oikeassa.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tunnustan! Lämpökaapeli on hyvä asia

Kuistin pelastuoperaatio kesti  kaikkine vaiheineen kaksi kesää. Uudet portaat valettiin jo toissakesänä (blogi aiheesta täällä). Valun yhteydessä portaisiin asennettiin lämmityskaapeli. Mietin tuolloin, että onkohan kyseessä turha ylellisyyshömpötys. Nyt kahden talven jälkeen voin todeta, että ei todellakaan ole - kyseessä on hengissä säilymiskapistus.


Perjantai-iltana portaat näyttivät tältä!


Pari tuntia lämpöä saa jo jonkinlaista muutosta aikaan.


Aamulla portaat olivat jo kulkukelpoiset - kunnes taas alkoi satamaan lunta... 
Näillä mennään! Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mitään muuta ratkaisua, koska talon ulkonäköä ei saa muuttaa.

P.S Talon muun remontin suhteen työstetään tällä hetkellä edelleen ulkopuolen ikkunoita. Tuvan ikkunat ovat jo ensimmäisen maalikerroksensa saaneet pintaan ja keittiö on varustettu jälleen kasvilampuilla ja kuivatustelineillä. Tää ei valmistu IKINÄ....









lauantai 20. tammikuuta 2018

Rantasauna ja kesämökki!

No ihan totta! Ei, ei olla tultu yhtään sen hullummiksi kaiketi kun tähänkään asti. Meillä on nyt kesämökki, voidaan viikonloppuisin pakata koirat, lapset, kaikki kamppeet autoon ja paeta kesäistä maatilanarkea mökille! Pojat voivat laulaa autossa Arttu Wiskarin "Faija anna mun ajaa mökkitie.." Tökätä sauna tulille ja pulahtaa laiturilta järveen ja ihan vaan olla vaan...

Ai niin, mutta mitenkä meidän muut elukat, kuka niistä huolehtii? Kanalan aamusyöttö, ja lampaiden vedet sun muut? Meneeköhän tämä nyt vähän hankalaksi?

Toisaalta, jos nyt talvella ottasi raivaussahan ja tempaisisi tuon vesakon matalaksi tuosta tontin laidalta, niin voisihan ne lampaat laiduntaa vaikka tuolla kesämökin tontin puolella ensi kesänä.  Ehkä voisi jopa ajatella, että ei pakattaisi niitä kamppeita, koiria ja lapsia autoon vaan säästettäsiin luontoa ja käytettäsi vaikka maitokärryjä ja tepasteltas tuo sadanviidenkymmenen metrin matka talolta mökille!



Kyllä! Naapurin mökki on liitetty Millingtonin tiluksiin ja meillä on nyt rantasauna, sekä vierasmökki. saunassa on toisessa päässä tavallinen puusauna ja toisessa päässä savusauna. Keskelle rakennukseen jää vielä pieni takkatupa.

Mökin mantaalit ovat alunperinkin kuuluneet Millingtonin tiluksiin. Mökin saunoineen on rakentanut Millingtonin talon poika perheelleen kesäpaikaksi.




Naapuri tontilla sijaitsee alunperin 1960-luvulla rakennettu kesämökki ja joskus 1980-luvulla vahoista 1800-luvun hirsistä rakennettu rantasauna, sekä kesäaitta. Rantaviivaa tuli pieni pätkä lisää ja pikkuinen lisäpläntti metsääkin hoidettavaksi.

Meiltä löytyy siis entistä paremmat majoitustilat kesävieraille. Nyt varmasti riittää talkooporukkaa yllinkyllin, kun majoituspuolikin on hoidossa ;)

Tämä ostos nopeutti meidän suunnitelmia noin vuoden verran, kun rantasaunaa ei tarvitsekaan erikseen rakentaa. Kiitokset nyt entisille naapureille Tommille ja Anulle tästä mahdollisuudesta! Kesäistä ilta-aurinkoa odotellessa...





maanantai 25. joulukuuta 2017

Millingtonin joulu 2017



"On hanget korkeat nietokset...." Tänä vuonna saamme nauttia Keski-Suomessa lumisesta  joulusta. Millingtonissa vietetään kolmatta joulua tällä kokoonpanolla. Jouluruuat valmistuivat omassa leivinuunissa alusta loppuun saakka - no okei, mummo paistoi karjalanpiirakat tänä vuonna valmiiksi.




Imelletyn perunalaatikon kanssa meinasi mennä jännäksi. Kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko paistuivat valmiiksi jo aatonaattona tuvan leivinuunissa, mutta perunaloota jätettiin vielä yön yli imeltymään. Leivinuunia oli lämmitetty 1.5 päivää ennen kinkun paistoa. Kinkun jälkeen poltettiin illalla vielä toista pesällistä metrisiä halkoja, mutta eipäs riittännytkään. Mittari näytti aamulla 175 astetta, mutta kolmen tunnin köllöttelyn jälkeen perunalaatikko oli vain hitusen lämminnyt, kypsynyt ei vielä lainkaan. 

Aattopäivän kello se vaan tikitti, joulupäivällisvieraiden saapumista uhkaavasti mitaten. Isännän vieressä tietävänä kommentoiden "saatiinhan se hässäkkä aikaiseksi vielä tähän aattoonkin, oliskohan naapurissa leivinuuni kuumana?". Jotenkin ihan juuri todella tarpeellinen kommentti tähän hetkeen! Meidän perheessä varsin yleisesti on tiedossa, että joulupäivällinen on minulle ehkä elämän viiden tärkeimmän asian joukossa ja ilman imellettyä perunalaatikkoa ei nyt vaan ole joulupäivällistäkään. 


Kaksi joulua olen joutunut viettämään ilman ja muistan ne aina. Meidän perheellä ei siis ole tapana matkustaa jouluksi Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan olemme viettäneet joulua aina kovin perinteisin menoin. 

Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ensimmäinen joulu poissa äidin lihapadoilta vieraassa paikassa. Järkytys oli suuri kun huomasin, että perunalaatikon tilalla perinnepöydässä kökötti keitetyt perunat. Pienistä asioita se on ihmisen onnellisuus kiinni, ei voi muuta sanoa. Puolustuksekseni voisin yrittää sanoa, että taisin olla tuolloin 17-vuotiaan mustavalkoisella maailmankuvalla varustettu henkilö. 

Toisella kertaa pilasin sitten laatikon ihan itse, jättämällä imeltymään yön yli huoneenlämpöön. Aaaaargh.... kyllä otti päähän kun huomasin vasta pöytää kattaessa, että meillä on käynyttä perunalaatikkoa. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekkään toiselle joulutraumaa tuona vuonna.

Tänä vuonna keittiön hellan leivinuuni pelasti tilanteen ja saimme tuon äärimmäisen tärkeän jouluruuan juuri ajoissa pöytään höyryävän kuumana. Huh! Onkohan se maailmankuva saanut niitä harmaansävyjä vieläkään? Tänä vuonna menu:ssa oli kyllä yksi suuri muutos; karjanlanpaistin tilalla tarjoiltiin poronkäristystä. Tämä meinasi jo aiheuttaa mellakan perheen teiniväestössä, kun kerroin asian hieman harkitsemattomasti liian pitkässä lauseessa. Herne ehti päätyä jo sieraimeen puutuvan karjalanpaistin vuoksi, mutta onneksi se saatiin tuolla korvaavalla käristyksellä sieltä pois. Mitä tästä opimme? Perunalaatikko on tärkeä äidille ja paisti pojalle :)

Kuvakavalkadi kertokoot muusta tunnelmasta eiliseltä, aattohässäkästä huolimatta meillä oli oikein mukava jouluaatto - kiitos asianosaisille <3

P.S Kuten huomaatte uudet-vanhat Suomenkukka astiat pääsivät tänä vuonna joulupöytään.























sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Varaudutaan talveen ja viimaan oviverhoilla

Vanhan talon kanssa kaksi talvea eläneenä, osaamme jo hiukan paremmin varautua kylmään ja viimaan. Viime talvena saimme iloksemme pidettyä koko talon plussan puolella. Näiden kahden talven aikana olemme myös huomanneet varsin selvästi, että elimistö tottuu myös huoneiston peruslämpötilaan aika nopeasti. Peruslämpönä 17-18 astetta tuntuu nykyään jo ihan mukavalta, mutta täytyy myöntää, että muutama aamu viime talvenakin tuntui aika raikkaalta kun kamarissa ei ollut kuin 14 astetta lämmintä.

Toisaalta kun menee kyläilemään kotiin, jossa lämpötilat huitelee yli 20 asteen tekisi mieli riisuutua alusvaatteilleen.



Lämmön pitämisessä sisällä ja kylmän ulkona on vanha talon kanssa käytössä kaikki mahdolliset vanhanajan keinot. Yksi tällainen keino on oviverho ja vetostoppari. Tuvassa yhdistimme tänä syksynä nämä kaksi asiaa; paksut plyyshiverhot vähän ylipitkinä oville.





Nyt vielä uudet tiivisteet kaikkiin ikkunoihin ja ikkunapaperit pitämään hujun ulkopuolella niin talvi saa tulla.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Klaffipiironki muutti takaisin Millingtoniin

Säilytyshuonekalujen keräily jatkuu. Vanha klaffipiironki on alunperin kuulunut Millingtonin talon irtaimistoon, mutta on talon pojan myötä muuttanut aikoinaan naapuriin rantamökkiin. Nyt tämä reippaasti yli satavuotias tuhannen painava komuutti muutti takaisin taloon. Suuret kiitokset siitä naapureillemme Anulle ja Tommille.





Vanhat huonekalut ovat täynnä kauniita yksityiskohtia. Piirongin avaimetkin ovat kuin koruja.




Vielä jonain päivänä piironki pääsee maalinpoistoon. Piirongista löytyy ainakin keltainen ja turkoosi malli tämän ruskean alta. Alkuperäinen maalinsävy selvinnee kerrosten alta. Nyt piironki seisoo tukevasti tuvan lattialla