sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Takapihan aakea laakea

Talon takana löytyy nyt kohtalaisen laaja alue istuttaa ihan mitä mieleen tulee! Omenapuu löysi jo uuden paikan. Alakuvassa melkein keskellä siintävä valkoinen syreeni saa jäädä paikalleen ja sen ympärille nousevat ensi kesänä raparperit.



Talon ja kanalan välissä oleva paju-tuomi-marjapensas pöheikkö raivattiin niin, että pajusta jätettiin vain varsinainen puu ja sen alle marjapensaat.



Imeytyskentän päälle tulee nurmi ja ilmastointi putkia pitkin lähtee kasvamaan köynnösruusut.



Takapihan perennaryhmistä vain tämä alakuvassa oleva rohtosuopayrtti puska jäi paikoilleen.



Kasvulaatikoita voimme ensi kesänä laittaa reilusti lisää. Kasvihuonetta en tohdi vielä ensi kesäksi toivoa mutta tuossa oikealla on sillekin kyllä paikka.



Osa tarkastus- ja tyhjennyskaivoista naamioitiin nauhuksilla ja osaan tuli kivikkoalue.
Kovin kummoisiltahan nämä naamioinnit eivät nyt näytä, mutta odottakaapahan vaan ensi kesää.



Tässä vielä vähän vertailukuvaa kanalan päädystä - selkeyttä tuli ainakin rutkasti lisää! Enpä taida malttaa odottaa uuden kasvukauden alkua!


tiistai 11. syyskuuta 2018

Kasvien pelastusta viemärityömaan alta

Montakohan kertaa tässä vanhan talon pelastusoperaatiossa vielä pistetään koko pihamaa uusiksi? Tähän astisista projekteista tämä viemäröinti on koetellut ympäristöä eniten. On tässä mylläyksessä hyvätkin puolensa! Pihan toinen puolisko tai talon lähiympäristö, miten tätä ikinä halutaankaan kutsua, on raivattu perusteellisesti ja ensimmäisen kesän horsmapelto on muisto vain.


Kasvien puolesta kesä 2018 oli tosin todella haasteellinen uudelleen istutusten suhteen. Vettä on saanut kantaa kaivosta taimille urakalla etteivät ihan kuole. Pahimpaan helle aikaan jouduimme siirtämään mm. palavaa rakkautta, syysleimua, ukonhattua ja pioneja, sekä syreenäjä.

Sisäänkäynnin vierellä ollut vanha perennapenkki tuhoutui jo ensimmäisenä syksynä salaojaremontin yhteydessä. Kasvit penkistä saatiin kuitenkin pääosin pelastettua. 


Ihan yksinkertaista, kaunista ja helppoa ei ole uusien kukkapenkkien perustaminen meillä ollut. Sisäänkäynnin viereen tein ihan perinteisen kohopenkin katekankaineen ja kuorikatteineenpäivineen.Penkin reunukseen laitoin pyöreää pikkukiveä. Penkinstä tuli alunperin sydämen mallinen... ja sellaisena se olikin ihan kokonaisen päivän - kunnes kanat pääsivät ensimmäisen kerran vapaaksi! 

Singeli ja kuorikate oli alta aika yksikön sekaisin ja katekangas paistoi monesta kohtaa. Nyt tuo penkki on ollut aidattuna toista kuukautta 120cm korkealla kanaverkolla. Komia kun mikä! Toivottavasti talven aikana maa tamppautuu sen verran, ettei tämä istutusalue houkuta matojen kaiveluun ihan näin paljon kun tänä vuonna.


Angervojen osalta olisin toivonut, että iso osa pusikosta olisi kuollut mutta ei! Nousevat mokomat tuolta entistä ehompana. Ei kai auta muu kun kaivaa ylös ja polttaa pois, etteivät enempää puutarhakarkulaiseksi ylly.

Tosin, jos joku nyt haluaisi nopeasti kasvavia aitataimia, niin meiltä niitä saisi isommankin pihan aitaamiseen.



















































maanantai 10. syyskuuta 2018

Kohti juoksevaa vettä, osa 3 - harmaat vedet

Harmaiden vesien käsittelyyn on saatavilla erilaisia suodattimia ja muita härpäkkeitä. Vaihtoehtoja tutkiessamme meille kuitenkin jäi vain yksi mahdollisuus; suodatinkenttä. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat tarvinneet reilusti enemmän maavaraa kun Millingtonissa on.


Nyt kun mustien vesien pullokaivo on jo maassa, on aika siirtyä suodatinkentän kaivamiseen. Harmaille vesille upotettaan MX-sako imeytyspakettiin kuuluva kaksiosastoinen saostussäiliö, joka erittelee harmaistavesistä rasvan ja sakan pois ennen varsinaista imeytyskenttää.

Ennen kun varsinaista imeytyskenttää päästään kaivamaan on edessä kuitenkin pienoinen ryteikön raivaus - jälleen kerran.





Kuvassa alla sama pöpelikkö muutamaa hikipisaraa myöhemmin.


Kaivamisteknisistä syistä päädyimme tekemään yhden leveämmän kaivannon kahden sijasta. Putkien alle tuli kymmenisen senttiä sepeliä, päälle vähän enemmän. Sepelin päälle asensimme suodatinkankaan, jotta maa-ainekset eivät sekoitu.




Kaivojen oikeat syvyydet tarkastettiin perinteisellä vesivaakamenetelmällä.


Sepelipatjan ja suodatinkankaan päälle tuli vielä finnfoam-levyt. Ja jälleen kerran kallio on kohtalaisen lähellä! Putket jouduttiin jättämään hivenen liian pintaan, mutta tämä ongelma ratkaistiin sillä, että imeytyskentän päälle tehtiin pieni kumpare. Kallistukset kumpareeseen tehtiin niin, että sen päältä pystyy helposti ajamaan nurmen.




Imeytyskentän putkien päähän asennettiin ilmastointikanavat ja putket päätyvät maahan upotettuun kivipesään. 





Isäntä on tuolta heinäkuun puolesta välistä asti pelännyt aikaista syksyä ja lumen tuloa, koska oli päättänyt ja itselleen luvannut, että tämä osa remontista saadaan tänä kesänä tehtyä. Viikonloput ovat meinanneet loppua häneltä kesken, kun kaivinkone on temppuillut, eikä urakka tunnu valmistuvan lainkaan (omasta mielestään).

Kuten kuvistakin on nähtävissä syksyn pimeyskin on päässyt yllättämään useampana iltana ahkeran puurtajan. Itsensä ruoskiminen armottomaan raadantaan on tuon rakkaan ukkokultani vahvimpia ominaisuuksia. Lause "tämä ei valmistu ikinä, jos en nyt tee tätä" on kuultu tässä talossa satoja kertoja, aivan sama mitä kello on tuolloin ollut.

Kun joku projekti meillä aloitetaan sitä ei löysin rantein meillä huitaista. Suomalainen menttaliteetti "minkä kirjootin sen kirjootin" asuu syvässä tässä talossa. Kaivot on kuitenkin upotettu, putket maassa ja peiteltynä. Ehkä lumi ei kuitenkaan vielä ensi viikolla sada maahan ja vaikka sataisikin maailmamme tuskin olisi romahtanut, vaikka tämä osuus remontista ei olisi valmistunut tämän kesän aikana. Nyt tätä ei tarvitse miettiä, homma on paketissa tähän asti ja ehdimme vielä tehdä aimo siivun pihan kunnostusta ensi kesää varten.

- Toivottavasti ikä tuo tullessaan armollisuutta itselleen, rakastan sinua oma jääräpääni <3






sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kohti juoksevaa vettä - osa 2, mustien vesien pullokaivo

Pullokaivon paikan löytyminen meinasi Millingtonissa olla kirjaimellisesti kiven alla. Jo käyttövesiputkia upottaessa meinasi syntyä ongelmia, kun paikoin tontilla ei ole kuin 20cm maa-ainesta kallion päällä.

Matalinkin pullokaivo tarvitsee 110cm kuopan alleen. Muutaman koekuopan jälkeen riittävä syvyys löytyi juuri ja juuri uuden kanalan päädystä. Paikka on senkin puoleen nyt oikein oivallinen että tyhjennys onnistuu letkulla helposti, koska tiehen matka jäi verrattaen lyhyeksi, eikä uusia tienpätkiä näin ollen tarvitse rakentaa.


Oman lisämausteensa tähän kaiveluun on tuonut kasvien pelastus hellekesän aikana. Palataan perennoihin toisen kerran, mutta sivutuotteena projektissa on siis myös kukkapenkkien täydellinen uusiminen. 

Vanhassa talossa kun ei voi mitään hommaa tehdä tuosta noin vain; aloittaa ja lopettaa. Ensin on luotava edellytykset aloittamiselle kuten tästäkin kuvasta näkyy. Pullokaivon paikka on tuossa komean oranssi hantuukisen lapion edessä.



Kaikki juokseva vesi, sekä sisään että ulos tuodaan taloon ulkokautta. Talon alla ei kulje putkia lainkaan. Wc, suihku ja kodin käyttövesi sijoittuvat kaikki talon yhteen idän puoleiseen nurkkaan. Näin minimoimme myös mahdollisen vesivahingon aiheuttamat vauriot tulevaisuudessa.


Kaatoja mustilla vesien putkissa on 1cm metrin matkalle.




Viiden kuution säiliö on varsin iso ja kuoppa sitä varten luonnollisesti valtava. 



Säilö upotetaan niin syvälle kun maavara antaa myöden. Säiliön alle pieni kerron mursketta jolla säiliö myös saatiin suoraan.




Maiden täytön ajaksi säiliöön laskettiin painoksi vettä ettei se nouse itsekseen ylös.





Pullokaivon päälle asennettiin vielä varulta kangas pitämään säiliötä paikoillaan, vaikka tuskin tuo kallio kovin paljon routiikaan.



Maata päälle ja projekti jatkukoot harmailla vesillä!







Pieni askel yhteiskunnalle, suuri Millingtonin juoksevalle vedelle - osa 1

Loppu kesä ja tämä alkava syksy on mennyt "kuoppilloloita" kaivaessa. Millingtonissa on  tehty porakaivo joskus ehkä 70-luvulla. Kaivosta nostamme käyttöveden ja se on riittänyt hyvin tänäkin kesänä vaikka monilla on vesi omista kaivoista loppunut kuivan kesän vuoksi.

Poikien mukaan meillä on juokseva vesi ollut kuulemma koko ajan, koska aika usein veden kanto on poikien tehtävänä silloin kun kotona ovat.

Heinäkuussa aloitettiin puhtaista vesistä vaihtamalla vanha pieni kaivonrengas suurempaan, että kaikki tarvittavat vimpaimet mahtuvat kaivoon.


Oman haasteensa projektiin on tuonut maaperä. Talo on rakennettu kallion laelle ja maata ei juuri ylimäääräistä ole talon ympärillä. Väylä kaivolta taloonkin aiheutti pieniä haasteita ja ihan suorinta linjaa emme voineet käyttää.





Tässä kohtaa pitänee taasen kiitellä tuota isännän ensimmäisen kesän hankintaa; oivaa traktorikaivuri  herra New Hollandia, kyllä olisi tämäkin projekti tullut kohtalaisen kalliiksi, jos omaa konetta ei meillä olisi ollut käytössä. 

Puhtaiden vesien kanssa samaan kaivantoon upotettiin myös taloon tulevat uudet sähköjohdot (= ensi kesän projektiin valmistautumista). Käyttövesiputket vuorattiin styroxkouruilla ja näille tehtiin vielä finnfoamista kourueristys päälle ja viimeiseksi vielä yksi 50cm leveä finnfoam päälle. Itse putken sisään tulee vielä lämmityskaapeli.



Sähköjohdon varoitusnauha meinasin työn touhussa unohtaa monttuun puottaa, mutta viime hetkellä sekin sinne sujahti


Myös kaivon rengas eristettiin ulkoapäin. Jossain vaiheessa pitäisi miettiä miten nuo upeat finnfoamit suojataan nyt ensi hädässä pesänrakennusintoisilta linnuilta ja toiseksi miten tuo naamioidaan vanhaan pihapiiriin sopivaksi.



Monttu piiloon ja lisää kaivelemaan! Seuraavana ohjelmassa on vuorossa pullokaivon piilotusta.