Ihanat, kamalat vai kamalan ihanat?

En kyllä osaa päättää itsekkään tykkäänkö näistä verhoista kamarissa vai en... mutta juu ei, ei näin! En tykkää!

Haluaisin meille johonkin huoneeseen verhot niin, että verhotanko on ripustettu tuohon yläikkunan alle, mutta nämä hörhötykset ei tässä ainakaan toimi.

Näyttää ihan sitä kun verhot olisivat tippuneet pois paikoiltaan. Vaihdetaanpa tangon paikkaa (ja kukaan ei nyt sitten kerro isännälle, että olen porannut ylimääräisiä reikiä hirsiin!!!!).

Paljon parempi setti - vieläkään en vaan ole kyllä ihan varma näistä. Ehkä kyse on vaan ajatuksesta? Jos joku olisi minulle 10-vuotta sitten kertonut, että tänään täällä ripustelen ruusukuvioisia beigellä höystettyjä pitsiverhoja ikkunaan, niin olisin toimittanut itseni jo ennakoivasti hoitoon! Äitini väittää tämän johtuvan iästä. Väitän kuitenkin, että edes äidilläni ei ollut 45-vuotiaana pitsisiä ruusuverhoja!!!! Mummollani sitä vastoin saattoi ollakin ja isomummollani nyt ainakin.

Verhot ovat aika haastava asia tällaisessa vanhassa hirsitalossa. Varsinkin nyt, kun kaikki seinät ovat hirsipinnalla ja huoneet ovat aika pimeitä. Ikkunoita valonlähteenä en haluaisi peittää ja kuitenkin tekstiilit ovat olennainen osa tunnelmaa. 

Ulkoapäin verhot eivät juuri edes erotu

Lampola valmistautuu kesään

Kevät on Keski-Suomessa hieman myöhässä, mutta samaan aikaan kun siitosmunat pyörivät haudontakoneessa on lampolankin aika valmistautua tulevaan kesään. Tuuli humisee nurkissa syysmyrskyn tapaan, mutta ihan muutaman viikon päästä pitäisi kesätyöläistenkin jo muuttaa taasen maalle.

Viime kesästä viisastuneena lampola sijoitetaan keskemmälle peltoa, niin ettei sitä tarvitse koko kesän aikana siirtää paikasta toiseen vaan pelkkä laidunalue pyörii mökin ympärillä. Aitausalue myös tuplautuu ja aidattava alue tulee olemaan nyt noin 2500 neliötä kerrallaan. Josko tuosta riittäisi syömistä aina hetkeksi kerrallaan, ettei ihan kahden viikon välein tarvitsisi olla laidunta siirtämässä.

Itse lampolan siirtäminen on oma operaationsa, eikä ihan suitsait juttu. Tälläkään kertaa emme kommelluksilta vältytty. Ajatus oli, että nyt kun maa on vielä jäässä traktori liikkuu tuolla ryteikköisellä pellolla helpommin. Niinhän se toki liikkuikin, siinä määrin vauhdikkaasti että traktori ukkeineen ja lampoloineen törmätä pöräytti päin kuusta. Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin.

Nyt pitäisi keksiä sitten mikä on paras kuivike lampolaan kesäksi? Viime kesänä meillä oli yksi iso pyöröpaali heinää ja siitä pystyttiin käyttämään vain hyvin pieni osa. Pienempiä ns. neliöpaaleja ei tunnu olevan saatavilla lähialueilla missään. Laitetaanko hamppukuiviketta kuten kanalassa vai turvetta vai onko parempia ideoita? Ostetaan iso paali joka sitten loppukesästä poltellaan iloisesti taivaan tuuliin?

Isäntä sai verstashuoneensa

Millingtonin yksi iso haaste on kokoajan ollut varsinaisen työtilan puuttuminen. Pihassa komeilee iso hirsiaitta, jonka ensimmäisen aitan lattia on kappaleina. Kirjoittelinkin siitä viime viikolla täällä.

Pääsiäisenpyhät antoivat isännälle mukavan työrauhan puuhastella verstashuonetta valmiiksi. Ensimmäinen homma on kuitenkin maansiirtotyöt. Maata jouduttiin poistamaan kolme traktorin kauhallista ja lisäksi miehekäs kasa kiviä.

Maansiirtopuuhien jälkeen on vuorossa pantapuut ja vasat, joiden väliin tulevat tuulensuojalevyt.

Itse lattia tehdään ylijäämävanereista, joten kustannuksia tälle projektille kertyy vain vasoina olevista kakkosnelosista ja tuulensuojalevyistä.

Levyt paikoillaan ja valot katossa. Höyläpenkki ja työpöytä sisään ja päästäänkin hyllyjä kasaamaan (saisinkohan kuistilta jo kaikki työkalut pois???)

Höyläpenkki on isopappani käsialaa ja ehkä noin 70-vuotta vanha

Ikkunaremontti ulkoikkunoiden osalta siirtyy siis tuvasta tänne aittaan - joko ensi viikonloppuna? En osaa vielä sanoa, saattaa olla :)

Tupa on jälleen siis normaalissa asumiskäytössä ja perheemme olohuoneena, JEEEE!!!! (ikkunalistat vielä puuttuvat, mutta ei haittaa tahtia)

Nyt lähti lopullisesti lapasesta

Yleensä kai tipuja pitäisi kuoriutua pääsiäiseksi, mutta meilläpä laitettiin nyt hautomakone pöhisemään. Eli onko nyt tapahtunut lopullinen sekoaminen??? Viisitoista munaa koneessa!!!!

No ei ole, tiput lähtee vaihtarina kesälampaista, mutta saattaahan näistä muutama meillekin jäädä jos kuoriutumisperosentti on hyvä. 

Tässä kone vielä nostelee lämpötilaa oikealle tasolle.

Hautomakone hoitaa munien kääntelyn automaattisesti seuraavat kolme viikkoa. Koneeseen lisätään vain vettä ja automaattikääntely otetaan pois päältä kolme päivää ennen laskettua aikaa.

 Jos kaikki menee suunnitellusti kuoriutuu meille Vapun jälkeen uusi parvi tipuja.

Uutta projektia pukkaa

Isäntä on selvästikin kyllästynyt jo ikkunoiden kaaputteluun koska alkoi jo viritellä seuraavaa vaihetta.

Piha-aitan reunimmainen huone on ollut alunperin betonilattialla. Miksi? Ilmeisesti täällä on säilytelty ainakin viljaa. Betoni on murentunut pahan päiväisesti ja ensimmäinen aitta onkin melkein maavaraisella lattialla. Muissa aitoissa on lankkulattia, joka on säilynyt hyvin.

Päivä paistaa alimmaisen hirren alta, tai no siitä missä alimmainen hirsi on joskus ollut. Tuo aitan seinämä pelastettiin jo ensimmäisenä kesänä lopulliselta tuholta, koska alimmat hirret olivat aikojen saatossa päätyneet mullan alle. Blogiteksti tuosta operaatiosta löytyy kahden vuoden takaa täältä

Lattian kaivuuhommissa oli onneksi työnjohto mukana

Miksi isäntä nyt sitten kesken ikkunaprojektin alkaakin hörhöillä aitan lattian kanssa? Kesä on tulossa ja sisäpuolen ikkunoiden kunnostus alkaa olemaan aivan loppusuoralla. Kaikki ikkunat ovat nyt maalissa ja odottelevat vain maalin kovettumista. Karmeista on enää keittiön toinen ikkuna ja ruokakomeron ikkuna rapsuttelematta. Saliin ja kamariin naputeltiin jo listatkin tänään paikoilleen.

Aitasta on tarkoitus tehdä kesäksi meille (ei Eemelille) verstashuone ulkopuolen ikkunoiden kunnostustilaksi. Navetta ei kostean ilmanalansa vuoksi puuhommiin oikein sovellu. Missä ulkopokat sitten saadaan kuivaksi onkin sitten jo suuremman luokan probleemi.

Ja ihmeiden aika ei ole ohi! Sain tänään kukkia tuolta armaalta isännältä, edellisestä  kerrasta alkaa olemaakin jo kuusi vuotta aikaa <3

Kompostoinnin kommervenkkejä

Nyt se sitten alkoi! Mullan tuotantolaitos on pistetty tulille, katsotaan ja mielenkiinnolla seuraillaan kuinka mamman käy. Olen seuraillut pitkin talvea Bokashi-ryhmää facebookissa ja nyt päätin kokeilla mullantuotantoa fermetoimalla.

Bokashirouheen tilasin nettikaupasta, koska paikkakunnaltamme ei löydy jälleenmyyjää. Bokashirouhe sisältää luonnon mikro-organismejä. Näiden mikro-organismien avulla biojäte hapatetaan ilmatiiviissä astiassa kuohkeaksi ja ravintorikkaaksi mullaksi.

Biojätteet kerätään pienempään astiaan ja pikotaan saksilla mahdollisimman pieneksi. Kerran päivässä tyhjennetään jätteet bokashi asitiaan. Astiaan lisätään 1rkl bokashirouhetta per litra jätettä, painellaan tiiviiksi ja suljetaan ilmatiiviillä kannella. Säilytys huoneenlämmössä ja valolta suojassa. 

Astian täytyttyä annetaan sen hapattua noin kaksi viikkoa huoneenlämmössä ja ala-astiaan muodostunut neste poistetaan 3-5 päivän välein. Nestettä voi käyttää lannoitukseen laimennettuna 5ml per litra vettä. 

Netistä saa tilattua valmiita bokashi-aloituspakkauksia. Hinta liikkuu 80-110€ välillä, mutta meillä astia askarreltiin kahdesta viiden litran ämpäristä. Päällimmäiseen ämpäriin porattiin pohjaan reikiä, että neste pääsee valumaan pois. Alimmaiseen astiaan reikä sitten kylkeen nesteen poistoa varten. Tuon poistoreijän tilkkisin nyt teipillä. Alimmaisessa ämpärissä on pari kiveä pitämässä ämpärit erillään. Katsotaan toimiiko tämä systeemi pitemmän päälle.

Kahden viikon kuluttua jätteet ovat valmiita kaivettavaksi maahan tai erilliseen multausastiaan. Tässä vaiheessa jätteet näyttävät vielä suurinpiirtein samalta kuin aloitettaessakin. Jätteiden muuttuminen mullaksi kestää nyt noin 2-3 viikkoa, riippuen mm. siitä kuinka pieneksi jätteet on pilkottu ja lämpötilasta.

Käytännössä tällä tavalla voi kompostoida kaikki kotitalouden jätteet (ei nestemmäiset). Meidän taloudessa biojätettä tulee nykyään kovin vähän, kiitos eläinten jotka käytännössä tuhoavat kaiken muun paitsi kahvinpurut ja hedelmien kuoret.

Prosessin pitäsi olla täysin hajuton. Jääkäämme innokkaina odottamaan fermentoitumisen tuloksia.

Muratti talvehti hienosti

Syksyllä tuskailin komean murattini kanssa ja pelkäsin tappavani sen talven aikana. Kuinkas kävikään?

Tyyppi kasvaa omassa ämpärissään entistä ehompana ja odettelee jo ilmojen lämpenemistä ja sen myötä ulos pääsyä. Ja ei TÄTÄKÄÄN en ole vielä edes aloitellut lannoittamaan, varmaan pitäisi kyllä.

Kevätistutuksia

Lunta on pitkin pihamaata vaikka kuinka paljon, mutta valo lisääntyy siinä määrin että kyllä se kesä sieltä on tulossa.

Helmililjat ovat majailleet kylmällä lasitetulla kuistillamme jo useamman viikon pikku purkeissa mutta pääsevät nyt mukaan pääsiäisistutuksiin.

Perunanarsissi

Helmililja

Pikkunarsissi

Istutukset päätyvät verannalle viileään mutta kuitenkin säältä suojaan ja toivottavasti kestävät vielä monta viikkoa. Narsissit ostin täysin nuppuisina ja aukesivat sisätiloissa yhdessä yössä.

Paranee se käsiala remonttihommissakin

Nyt kun kaikki sisäikkunat on käsitelty niin kaapimella, kitillä kun maalillakin on palautteen paikka. Salin ikkunoista olen kitannut kaksi kappaletta puolitoista vuotta sitten. Tänä viikonloppuna nuo ikkunat nostettiin pois paikoiltaan, koska salin karmit päätyivät käsittelyyn.

Voi järkytys! Ihan ei kaikki ole mennyt silloin 1.5-vuotta sitten kuin Strömsöössä kun jälki on tämän näköistä!!!!

Mitä tässä on oikein tapahtunut? No ensinnäkin maali on väärää öljymaalia eli tässä kuvassa oleva poka on maalattu Virtasen maalitehtaan neljänöjynmaalilla olisi pitänyt olla neljänöjyn IKKUNAMAALIA. No enpä tuota silloin tiennyt. Mistä sen näkee? Maalipinta on matta ei kiiltävä niin kun ikkunoissa kuuluisi olla, eikä maali ole tasoittunut kunnolla. Tämä on helposti onneksi korjattavissa eli yksi kerros oikeaa maalia pintaan ja johan kiiltää.

Mutta tuo kittaus..... yhyyyyy.... Tästä ikkunasta irroitin lasit ja lasitin uudestaan. Nytpä on ilmiselvästi käynyt niin että tämä mamma ei ole ymmärtänyt että lasituskitti ja tuo pintakitti eivät saa olla jäykkyydeltään samanlaatuiset eli päälikitti on ollut ensinnäkin liian löysää ja harjaantumaton käsi on sen vielä viimeistellyt.

Onni onnettomuudessa on että näitä maanataikappaleita ei ole kuin kaksi ja tuota kittausta ei sisäikkunoissa nää kukaan muu kuin minä itse ikkunoita pestessäni, mutta ärsyttää silti. Melkein tekisi mieli riipiä kitit mäkeen ja laittaa uudestaan, mutta antaa nyt olla. Isäntä lohduttaa sillä että historian kuuluukin vanhassa talossa näkyä.

Sinänsä oli erittäin hyvä ratkaisu aloittaa projekti sisäikkunoista, käsi ehti hyvin harjaantua piiloon jäävien kittausten Alla kuva miltä kittauksen pitäisi näyttä ja miltä se kaikissa muissa ikkunoissa nyt näyttää.