Remppa ei etene

Otsikon dramaattisuudesta huolimatta mitään suurempaa dramatiikkaa tilanteeseen ei liity. Tammikuun on mennyt ja helmikuukin varmasti vielä menee metsätöissä. Kohteena on viime viikot ollut ranta. Kaislojen ajoa, raivaussahahommia ja järveen kaatumaisillaan olevien koivujen kaatoa. Mutta toki myös luistelua, potkukelkkailua ja lenkkeilyä järven ympärillä, sekä tietysti kuumaa kaakaota ja eväiden syöntiä.

Remonttipäivityksiä ei siis ole ihan hetkeen tulossa, mutta odottakaahan vaan kunhan päivä tästä pitenee...

Rantaviivaa on raivattu kaislikosta vapaaksi nyt sellaiset 50 metriä pidemmälle kuin viime talvena. Nähtäväksi jää onko tästä mitään apua. Itse olisin taipuvainen uskomaan, että kaislat eivät menneenä kesänä levinneet niin pitkälle järvelle kun edellisenä vuonna, mutta voi kyllä olla pelkkä kuvitelmaakin.  

Tammikuu on loppiaisen tienoota lukuunottamatta ollut käsittämättömän lämmin. Ilmassa on selvästi jo kevään tuntua ja linnutkin siitä jo tiedottavat aamuisin.

Viime viikkojen puuhastelut takaavat ettei meiltä ihan heti nuo polttopuut pääse loppumaan. Seuraavaksi viideksi vuodeksi kalikoita varmasti riittää ja isäntäkin jopa jo jo mietti että voisikohan noita jopa muutaman kuution myydä - tosin tarkemmin keskusteltuamme päätyi siihen, että korkeintaan kaksi kuutiota on ylimääräistä.

Pienin metsuri otti tirsat työnteon lomassa

Pyhä Sylvi miten nopeaa kasvua!

Tirppa on nyt reilu viisi viikkoinen ja kasvaa ihan silmissä. Vai mitä sanotte tästä kuvakavalkadista?

Tässä ikää vajaa vuorokausi

7 päivää

2 viikkoa

3 viikkoa

4 viikkoa

4,5 viikkoa

5 viikkoa ja 3 päivää

Menimme viime sunnuntaina herra 10v:n kanssa kanalaan, jossa hän ei ollut käynyt viikkoon. Ensimmäinen toteamus oli "Hyvä isä sentään, tipu kasvaa ihan silmissä. En kyllä haluaisi olla kana kun ne kasvaa noin nopeasti aikuisiksi". Tämä neitokainen kuitenkin tunkee yöksi itsensä yhä edelleen äitinsä alle

Tirppa on nyt myös ristitty virallisesti, blogin otsikosta saattavat nokkelimmat jo päätelläkin, että meillä asustelee nyt Pyhä Sylvi - kansainvälisesti hänen korkeutensa nimi taipuu näppärästi myös Saint Sylviksi.

Leivinuunin palomuuri

Alunperin ajattelin, että en palomuurin maalauksesta kirjoita blogia ollenkaan. Sain tuossa viikolla kuitenkin lukijapalautetta ja tekstejä toivottiin tiuhempaan mitä olen nyt kirjoitellut, sekä nimenomaan remontin etenemisestä kertovia juttuja.

Itse leivinuunihan korjattiin toissa syksynä ja voin sanoa, että olemme oppineet leivinuunin lämmityksen salat vasta tämän talven aikana. Itsenäisyyspäivän aikaan leivinuunia lämittettiin viimeisen kerran tiistaina ja perjantaina uunin luukku oli vielä selvästi kättä lämpimämpi.

Lapset ovat käyttäneet uuninpankkoa omana pakopaikkanaan. Pankolla on pojilla ollut aikaajoin oma pesä jossa saa rauhassa touhuta omia juttujaan. Kovin valokuvauksellinen pankko ei vaan ole ollut. Vai mitä sanotte näisät lähtötillanteen kuvista?

Aika karmaisevaa katsottavaa. Projektin toteuttaja oli tällä kertaa kokonaisuudessaan alusta loppuun saakka meidän herra 13v. Vanhan pinnan putsaus taisi olla se kaikkein haasteellisin osuus puuhassa, koska oli aika pölyistä puuhaa. 

Täytyy kyllä sanoa että meillä on kyllä jo aika toimeliasta lapsityövoimaa käytössä! Lopputuloksen näette tässä! Näyttää kyllä vielä maalarinteipit olevan listoissa kiinni kuvissa, mutta ero on kohtuu huomattava.

Remontin etenemisestä voin kertoa sen verran, aika paljon menee energiaa nyt tuohon ukkokullan toppuutteluun. Toiveenani olisi että etäisimme hieman henkeä remontin suhteen ja keskittyisimme enemmän ulkotouhuhin. Pientä sipistelyähän tässä nyt toki kokoajan tapahtuu ja ihan en ole toppuutuksissani onnistunut kun tuo keittiön hellakin nyt uusiksi pistettiin.

Seuraava isompi juttu on toivottavasti keväällä ilmojen vähän jo lämmettyä yläpohjan avaaminen ja eristäminen. Näin talviaikaan vintille karkaa luvattoman paljon lämpöä kuten vuosi sitten tehdyistä lämpökameramittauksista ilmeni.

Kamarin pönttöuunin puunausta

Talvi ja luonto näyttää meille taas mahtiaan. Ulkona paukkuu pakkanen -27. Millingtonissa on jokaisessa huoneessa tulisija, näillä pakkasilla voi sanoa että onneksi! Tuvassa leivinuuni, keittiössä puuhella, salissa ja kamarissa pönttöuunit sekä yläkerran huoneessa (josta en muuten ole mitään kertonutkaan vielä) Pori-Matti.

Tupa ja keittiö alkavat olaa melkein tulisijojen osalta maalissa, joten aika siirtyä seuraavaan osioon. Jossain vaiheessa pönttöuunit on varmasti pakko muurauttaa uusiksi, mutta se vaihe ei ole käsillä ihan vielä. Jotenkin näitä on kuitenkin pakko yrittää siistiä.

Lähtötilanne; tälle uunille ei ole siis tehty mitään muuta kun pölyt pyyhitty ja lämmitetty. Nuohooja on luonnollisesti käynyt tietysti myös omat temppujansa tekemässä ja todennut pömpelin lämmityskelpoiseksi.

Tämä pönttöuuni on ollut myös se kapistus, joka viimeisen 30-vuoden aikana on lähinnä keittiön puuhellan lisäksi ollut käytössä muun talon ollessa talvet kylmillään.

Perusteellisemman putsauksen yhteydessä uunin takaa löytyi purnukka, jonka pois saamisessa oli oma taiteilunsa. Apuväineinämme hiilihanko ja imuri.  Tämä töttörö, jossa edelleen on sisällä jauhetta saatiin ujutettua pois. Ihan tuoreesta purnukasta ei ole kyse.

Kamarin  pönttistä ei ole koskaan maalattu ja hyvä niin! Putsauksen jälkeen vanha pelti on pinnaltaan oikein kaunis ja tällaiseksi se saa jäädäkin.

Imuroinnin jälkeen hankasin koko kapistuksen soodalla, juu-u soodalla. Luukun yläosaa lukuunottamatta kaikki noki lähti pois. Oman äitini vinkki kosteasta tuhkasta on vielä tuohon yläreunaan kokeilematta.

Luukut maalattiin samalla alumiinisulfaattilla kun keittiön hellankin. Palomuuriin vedimme hieman ruskeaan taittavan hyvin vaalean sävyn.

Hirret jäävät tässä kohtaa tulevaisuudessakin näkyviin eli näihin tulee vielä "listat" palomuurin ja hirsien saumaan ja kipinäpelti sitten varmaan jossain vaiheessa pitäisi vielä tuosta lattiamaalista puhdistaa.

Talvipäivän touhuja jo perinteisesti

Tasan vuosi sitten kirmailtiin Millingtonissa ensimmäistä kertaa jäällä ulkoliikunnan merkeissä (Pakkasta pukkaa). Tuolloin tuota pakkasta pukkasi vielä kymmenisen astetta enemmän kun tänään, mittarin huidellessa -18 ja -20 välillä. Ilma on kuitenkin tyyni, joten ulkoiluun oikein sopiva.

Kuopus olisi halunnut laittaa jo luistimetkin jalkaan mutta pyysin vielä harkitsemaan ja valitsemaan potkurin ettei ihan varpaat irtoa pakkasessa koska jäälle on satanut 10cm luntakin. Tyydyimme siis vain kolaamaan luisteluareenaa valmiiksi ja viilettämään potkurilla pitkin rantaa. Jään paksuus on jo 40cm kun toissapäivänä se oli vasta 25cm.

Olisiko tässä kipitellyt kettu Repolainen? Alakuvassa taasen supipariskunta, vai olenkohan ihan hakoteillä?

Isäntäkin joutui juoksu hommiin kun Rambon tassut ei kestä tällä säällä kävelykipittelyä ja tossuja ei suostu pitämään.

Suuri ero viime vuoteen tulee kuitenkin sisälämpötilasta! Viime vuonna loppiaisena oli keittiön lattialla -8 astetta pakkasta. Lattianrajassa on nyt 11-13 astetta, mutta plussaa ja huonelämpötila on 19 astetta. Jippikaijaijee!!!! Viime talven pakkasjaksoillahan huonelämpöä ei saatu missään vaiheessa nousemaan yli 16 asteen.

Nyt täällä voi vaikka nukkua ilman villasukkia. Niin tai noh, villasukat ovat kyllä näissä lämmöissä nukkuessa jo aivan liikaa. On se vaan jännä juttu miten ihmiskeho tottuu tällaisiin asioihin, ei meillä kaupungissakaan nykyään huonelämpöjä paljon yli tuon 19 nosteta, ihan jo siitä syystä että nukkuminen käy täysin mahdottomaksi.

Tuvan pikkusohva sai uudet päälliset

Joulun jälkeiset alennusmyynnit kirvoittavat kaikenlaisiin pikatuunauksiin. Meillä on tuvassa vanha pieni, suorastaan söpö puinen sohva, joka on alkujaan talon omaa irtaimistoa.

Sohva on jossain vaiheessa maalattu rehvakkaasti valkoisella ja paksulla suklaanruskealla maalilla. Samaa maalia oli käytetty mm. tuvan isoon asiakaappiin, josta kesällä maalit jo poistinkin.

Jossain vaiheessa sohvalle pitäisi tehdä sama temppu ja sitten päättää miten / minkälainen pinta näissä jatkossa on. Tätini on ommellut sohvaan pienen istuin pehmusteen ja tähän asti siinä on ollut vain pieni räsymatto suojana koiran tassun kuraantumista vastaa.

Puttipajan pop-up myymälä sai kuitenkin inspiraation aikaan ja sohva sai pienen piristysruiskeen jo nyt.

Tiedättekö mikä tuo istuinosa on?  Kaitaliina, kyllä! Se pysyy hyvin tuossa fleeceä olevan pehmusteen päällä koirankin kanssa. Maalinpoisto ei tunnu ollenkaan niin tarpeelliselta enää :)

Mutta nyt tietysti alan miettimään noita salusiinejä, kun ovat eri ruutukuosia. Noista kaitaliinoista saisi kyllä käden käänteessä ommeltua uudet salusiinitkin....