Villa Millington on pientila, joka on perustettu 1830-luvulla. Tila on alunperin ollut kruunun torppa, joka on itsenäistynyt 1920-luvulla. Tilalle tullut vävy on rakennuttanut nykyisen tilan päärakennuksen, aitan, navetan ja saunan 1930-luvulla.
Päärakennuksen on rakentanut kirvesmies Matti Kauranen uusista hirsistä. Taloa on ollut rakentamassa kolme kirvesmiestä. Rakennus edustaa 1920-luvun klassismia, mutta ikkunoiden ruutujako viittaa jopa vuosisadan alkuun
On se hyvä, että tänä vuonna säät ovat suosineet kesälomailijaa! Tulee nimittäin kaamean kalliiksi nämä sadepäivät!!!
Olen koko kevään käynyt hiplailemassa kirpparilla.fi:ssä vanhoja Arabian Luumusarjan kauraryyni-, perunajauho- ja mannaryynipurkkeja. En vaan ole raaskinut noita ostaa, tänään päätin jo kotoa lähtiessä, että jos vielä ovat hyllyssä niin se tarkoittaa että me ehdottomasti tarvitsemme näitä purkkeja.
Sinällään kappalehinta oli oikein asiallinen, mutta toki hintaa kertyi kun purkkeja on noin monta. Mutta on ne aikas mageet! Hyllyyn jäi vielä kaffepurkki, koska se oli aika kellastunut.
Samaan kierrokseen osui muutama muukin löytö. Finellin kolme punaista emalikulhoa yhteensä 22€ - olisi huutokauppakeisari ihmeissään tuosta hinnasta. Sorsakosken haarukoita nippu 10€:lla ja kolme pellavaista keittiöpyyhettä, sopivasti S-kirjaimella merkattuna neljä euroa.
Sokerina pohjalla varsinainen juttu, jota etsimään oikeastaan meninkin: valaisin tupaan. Öljylampputyyppinen valaisin kuparisella varjostimella vain 15€ -löytö!
Khyllä, sieltä se valmistuu, parru ja lankku kerrallaan. Tällä hetkellä herkuttelemme jo ajatuksella, että ihan kohta päästään jo puhaltamaan selluvillaa lattiaan ja sen jälkeen.... niin sen jälkeen sitä vasta hommat alkaakin. Lattialakkujen paikalleen laiton jälkeen tuvan ulkoseinien eristys, lattian maalaus, seinien tapiseeraaminen ja jajajajajaja.... never ending story - keittiöstä puhumattakaan. Mutta tämähän olikin jo tiedossa kun Millington projektiin lähdimme ja toki tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että tämähän on se yksi suolahippu koko jutussa.
Murskeen puhalluksen jälkeen on näkyvää edistymistä tapahtunut jo paljon (edellisen alapohjajutun tarina löytyy täältä).
Vasojen jälkeen olikin sitten taas assistenttien hommia tiedossa. Kuuma kesäpäivä ja 14 runkolevyä mattopuukolla halki - hiki virtasi ja rasva suli. Sen verran tuntui tuo touhu ranteessa, että jätin viimeiset kuusi levyä isännälle ihan vaan jo periaatteen vuoksikin ;)
Runkolevyjen alle meillä tulee niin tiheä hiiriverkko kun kaupasta löytyi. Assistentin piti verkko myös napsutella sopivan kokoisiksi paloiksi (woe ranne parkaa... kyllä tietää istumatyöläinen taas olevansa kesälomalla)
Ranteen kolotus unohtuu äkkiä kun tuvassa alkaa jo näyttää siltä että lattia taitaa valmistua ihan väkisin.
Tupa jää odettelemaan eristeitään ja seuraavana on keittiön vuoro. Alimmat tukivasat pilariharkkojen päälle ja siitä se lähtee.
Vanhasta ruokakomerosta on tulossa WC eli putkien paikkoja on mietittävä tässä vaiheessa jo tarkkaan. Keittiön vesipiste tulee myöskin samalle seinälle, jolloin päästään tilanteeseen ettei talon sisälle juurikaan tarvitse vesijohtoja vedellä vaan kaikki putket kulkevat rakenteiden ulkopuolella.
Kuten kuvista näkyy on puolitoista viikkoa sitten puhallettu murske kuivanut jo tosi hyvin eli viime syksyn salaojaremontti voidaan tässä vaiheessa vahvistaa onnistuneeksi ja näin julkisesti todeta anteeksi annetuksi kaikki kasvituhot puutarhan puolella (en tosi lupaa ettenkö EHKÄ jossain käänteessä tule asiaa vielä ohimennen maininneeksi).
Keittiön puolella pääsee taas assistentti hommiin; naputtelemaan pellavanauhaa pantapuihin kiinni nitojalla.
Väliotsikkona voisi todeta SILLÄ AIKAA NAVETASSA - meanwhile in the barn. Lattialankkujen puhdistusoperaatio alkaa vedellä jo viimeisiään. Aika rojektihan tuo on ollutkin! Lähes satavuotta lattiassa loikoilleiden lankkujen väliin on kertynyt aikamoinen määrä moskaa. Tätini oli isona apuna käydessään rapsuttelemassa kaikki keittiön pontilliset laudat puhtaaksi. Iso kiitos siitä!
Minua odottaa navetassa vielä viimeiset seitsemän tuvan lankkua 36:sta - sen jälkeen voi puolestani puhallusvilla saapua milloin hyvänsä ja päästään kantamaan näitä "ihan vaan vähän" painavia lankkuja takaisin taloon.
Lattiaremontti on tarjonnut myös meidän Rambolle oivan harjoittelualustan, vai mitä sanotte näistä suorituksista?
Meillä on muuten jatkuva haku päällä sopivista keittiönkalusteista eli jos joku tietää purettavista vanhoista keittiökaapistoista niin saa vinkata.
Onhan omituinen tämä puutarhavuosi! Ensin talvi koettelee ankarasti ja tuhoaa paljon kasveja puutarhasta ja sitten kun kevät pyörähtää käyntii menee koko kesä vissiin pikakelauksella. Viikko ennen juhannusta on pihasyreenit lopettaneet jo kukintansa, juhannusruusu on ollut jo yli viikon kukassa ja mikä kummallisinta häränsilmä on availemassa ensimmäisiä nuppujaan eli kasvit joiden pitäisi kukkia heinäkuun puolen välin tienoilla on jo täydessä touhussa. Elokuussa ei varmaan kuki enää mikään! Tai kävisikö niin onnellisesti, että osa kasveista ehtisi tänä vuonna jo toiselle kierrokselle? Alppikärhö ehtii varmasti ainakin- ai niin eihän mulla ole sitä täällä...
Koiranheisi
Arovuokko
Idänunikko
Juhannusruusu
Keltainen Päivänlilja
Punainen Päivänkakkara, jonka luulin viime vuonna tappaneeni
1.Siperiankurjenmiekka
2. Tädyke
3. Tulikellukka
4. Unkarinsyreeni
5. Loistokurjenpolvi (vahva epäilys)
6. Ruskolilja
7. Paratiisililja
8. Lehtoängelmä (rahoitettu)
9. Kesäneilikka ja kesäharso
(Blogger halusi kaikki nämä 9 kuvaa samalle kuvatekstille)
Talvesta pahasti kärsinyt Mahonia on uusinut kasvustonsa jo lähes entisiin mittoihin, kukkia ei sen sijaan tänä vuonna nähty
