Uusi kaappi kamariin

Vanhan talon yksi haaste on ainainen säilytystilan puute. Meilläkään komeroita ei juuri ole. Vaate- ja liinavaatesäilytys on ratkaistava irtokaapeilla ja niitähän ei niin vain mennä kaupasta ostamaan.

Tällä viikolla tein kirpparilöydön, joka kokonsa puolesta mahtuu kamariin ja sopii tyylillisesti jo toiseen siellä olevaan kaappiin.

Yhden yön kaappi sai tuolla kuvassa olevalla paikalla majailla ja sitten se lähti etsimään paikkaansa.

Tuvassa tähän asti majaillut emännän tuoli muutti ensin kaveriksi... mutta tuo valkoinen lipasto ei nyt oikein istu...

Hmmm... parempi mutta ei hyvä!

Lähellä jo....

NYT! Isännän tuoli isännän puolelle sänkyä ja emännän omalleen.

Olkoot nyt ainakin ensi yön näin 😀

...vähän tuo sängyn väri kyllä kaivelee...

Keittiön työtason kaapistot

Löysin pari vuotta sitten tori.fi:stä kaksi vanhaa keittiön puulaatikollista kaappia edullisesti. Emme halua vanhaan taloon modernin näköistä keittiötä, joten fiksaamista ja säätöä tarvitaan. Kaikki nykytekniikka halutaan saadaa piiloon. Tällä hetkellä meillä ei keittiössä kyllä ole mitään muuta nykytekniikkaa kuin vedenkeitin, joten sen piilottaminen ei suuria vaadi. 

Tulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus päästä keittiöhommissakin vähän helpommalla, joten soveltamista tarvitaan. Mikroaaltouunia en kaipaa, mutta se juokseva vesikin olisi jo aika mukava ylellisyys.

Kaapit lähtotilanteessa.

Maali lähti pääasiassa pelkällä skrapalla ja kuumailmapuhaltimen vilautuksella. 

Irronneet osat liimattiin puuliimalla yhteen takaisin.

Kaapistot olivat hieman eri korkuiset. Kakkosnelosilla korotus sujui hienosti.

Toisesta kaapista puutui kannen irrottamisen jälkeen sivutuenta, joten isäntä väsäsi vanhaan lohenpyrstöliitokseen uuden laudoituksen.

Kaapistosta tulee siniharmaa ja vetimet punaiset. Yksi maalikerron Tikkurilan Helmi kalustemaalilla (täyskiiltävä ja ei kaupallinen yhteistyö) ei vielä tasoitu. Mutta toinen kerros alkaa näyttämään jo vähän siltä mitä pitäisi. 

Kaapit ja laatikot maalattiin myös sisältä, jotta niiden puhtaanapito olisi hivenen helpompaa.

Olen kaikissa aikaisemmissa keittiöissäni joutunut tuskailemaan kierrätyksen kanssa. Niissä ei yksinkertaisesti ole osattu miettiä tämän päivän vaatimuksia lajittelulle.

Vanhoista puulaatikoista tulee kodin kierrätyskeskuksia. Laatikot ovat niin suuret, että näihin kyllä mahtuu! Katsotaan myöhemmin mikä todellinen ratkaisu on asiaan.

Sopivat räsyatotkin löytyivät varastosta keittiöön  (kiitos näistä Markelle ja Tarmolle).

Verhojen kankaat olen löytänyt kirpputorilta. Kangas on vanhaa ja sen vuoksi todella ohutkin. Valo siivilöityy kuitenkin kivasti näin ilta-auringossakin eivätkä verhot tee keittiöstä liian pimeää.

Vetimiä vielä puuttuu, mutta niitä valmistuu puuverstaassa kovaa vauhtia.

Isomummon astikaapin uusi ulkoasu

Isomummon vanha astiakaappi on peruja jostain 1900-luvun alkupuolelta. Satavuotias kaappi on matkannut evakkoreessä Sortavalan maalaiskunnasta monien mutkien kautta Keski-Suomeen.

Matkan varrelta tämä kaappivanhus voisi varmasti kertoa monta tarinaa ja leivinlaudalla on varmasti alustettu monta taikinaa. Suurimman osan olemassaolostaan tämä kaappi on viettänyt vanhalla vihreällä maalilla maalattuna. 

Maalinpoiston tein jo joskus 7-vuotta sitten, enkä osannut päättää silloin mitä pinnalle teen. Niinpä kaappi on palvellut meidän suvussa jo neljättä sukupolvea vihreänä ja ruskeana ja viimeisimmät vuodet pelkällä pohjamaalilla varustettuna.

Villa Millingtonin myötä kaappi palasi alkuperäiseen tarkoitukseensa keittiöön - tosin ei astiakaapiksi vaan kuivatavarakaapiksi. Keittiöremontin myötä on vanhalle rouvallekin saatava uusi takki päälle! 

Ensimmäinen ilta piti miettiä ja istua hiljaa... mitä tuli tehtyä? Onko tämä hyvä, tykkäänkö vai enkö tykkää, onko liian raväkkä? Lopputulemana, kyllä tykkään! Pelkkä harmaa olisi ollut liian pliisu ja turvallinen. Pilalle tämä ei tästä mennyt mitenkään, koska on ollut alkuperäisestikin maalattuna ja maalin saa aina pois ja uutta tilalle. Ei entisöity alkuperäiseksi, mutta kunnostettua tuli. 

Aikoinaan ovissa on ollut kukkakuviot, mutta niitä ei enää maalikerrosten alta valitettavasti löytynyt. 

Alla kuva kaapista vielä maalinpoistoa edeltävältä ajalta, jollaisena on palvellut omien vanhempieni keittiössä. Josko jaksaisi vielä seuraavatkin sata vuotta.

Keittiön työtaso - osa kansi

Keittiön remontti on edennyt kaapisto- vaiheeseen. Varsinaiset kaapistot tulevat vanhoista tiskipöydän kaapeista, jotka olen bongannut tori.fi:stä muutama vuosi sitten. Kaksi ovea leveissä kaapeissa oli alunperin sinkkiset reinoiltaan korotetut kannet. Halusimme kuitenkin keittiöön reilusti työskentelytilaa ja lähes koko ikkunaseinän levyisen työpöydän.

Mikä kaapeille siis kanneksi? Mietimme vaihtoehtoja laidasta laitaan. Yhtenä vaihtoehtona vilahteli mm. raakabetoni, mutta lopulta päädyimme täyspuiseen pintaan. Eikä ihan mihin tahansa pintaan! 

Aitasta löytyy ruti kuivia vanhoja todella leveitä lattialankkuja, jotka sopivat tähän tarkoitukseen erittäin hyvin. Missä nämä lankut ovat aikaisemmin palvelleet? Siitä ei ole mitään tietoa. Voisivatko olla vanhan päärakennuksen tuvan lattialta? Kovin ovat kyllä hyvä kuntoisia, jos sieltä saakka ovat säilyneet.

Poikkileikkauksesta näkee, ettei kyseessä ole mikään apulannalla kasvatettu höttölankku. 

Lankkujen työstöön tarvitsimme hiomakoneen ja höylän - juu juu, taas oli käyttöä sille isännän osatamalle jättihöylälle. Pahin lika hiottiin pois 80:llä hiomapaperilla, tasoitutus 120:llä ja kiillotus 240:llä. Pintaa ei hiottu kuitenkaan suoraksi vaan elämä ja käytön jälki sai pintaan jäädä. 

Lankut olivat hieman kuperat, joten alapuoli höylättiin tasaiseksi, jotta asettuvat kaappien päälle napakasti.

Etureunasta höylättiin pontti pois ja puristimilla lankut saatiin istumaan tiukasti kiinni toisiinsa. Lankut kiinnitettiin alakautta kaappeihin ruuveilla kiinni (isännän huomio: tasakantaisilla ruuveilla, ei millää thorxseilla).

Pinnan öljyäminen aiheuttaa puun värin muuttumisen punahonkamaiseksi.

Öljyn imeydyttyä aamulla käsittely toistettiin ja ei voi olla kun tyytyväinen. Kuinka monta kertaa kiroan tämän puhtaanapitämistä onkin sitten ihan toinen juttu, mutta onhan tuossa muutaman kerran vaikka varaa hioakin vielä jos hullusti käy. Mutta toisaalta nyt kun katselee tuota työtasoa tuossa vanhassa köökissä niin ei tuonne mikään muu kuin ihan oikea puu olisi käynytkään.

Palataan koko kaapiston vaiheisiin kunhan saamme vetimet paikalleen ja komuutin edustuskelpoiseksi.

Keittiön kaapistojen väkerrystä

Ihan helppoa ei ole löytää vanhaan taloon toimivaa ja ajan henkeen sopivaa kaapistoa. Yläkaappit ja kuivauskaapit ovat tulleet keittiöihin vasta 1960-luvulla. Nykyään keittiöissä on jo niin paljon kaikenlaista kippoa, kuppia ja teknistä härpätintä että kaappitilaakin toki tarvitaan.

Meidän ratkaisu tulee olemaan osittain vanha ja osittain uusi. Uuden osan eli varsinaisen tiskipöydän paikka on valmiiksi katsottuna mutta itse toteutus on vielä hiukan epävarma. Aloitetaan siis muista kalusteista.

Tämän päivän muutoskohde on pieni apukaappi tai patakaappi, joka mahtuu sopivasti matalien ikkunoiden alle.

Lähtötilanteessa kaappi on kermanvärinen keltaisella kannella.

Kuvittelin maalinpoiston olevan tämän kapistuksen kanssa suuremmankin homman. Maalit lähti pelkällä skrapalla, kuumailmapuhallinta ei tarvinnut lainkaan.  Kaappi on kyllä alunperin ollut hyvin eri henkinen, mutta tässä kohtaa en enää muuta suunnitelmaa.

Kaapistosta tulee siniharmaa punaisilla vetimillä. Olen tyytyväinen värivalintaan, kaappi saa aamulla vielä yhden maalikerroksen ja pääsee sen jälkeen takaisin keittiöön. 

Tarina muun osan kaapistosta saa päivänvalon, kunhan saamme ratkaistua työtason materiaalivalinnan.