Puuhellan pelastusta osa 4

Pikku hiljaa valmistuu. Edellisessä hellapostauksessa päästiin vaiheeseen jossa muuraukset olivat valmiina.

Seuraavaksi vuorossa oli hellan pellitys. Pellit tehtiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Tietysti ihan samanlaista peltiä ei ole edes saatavilla ja lapset totesivatkin lopputuloksen nähtyään että hella taitaa olla jo vähän liiankin hieno.

Suuret kiitokset avusta isä Pajuselle pellityksessä, ja toimituksen huomiona mainittakoot, että ulkokulman yläkulman on isännän ihan itse lyömä.

Leivinuuni muurattiin vielä kiinni (Jyvässeudun Kivityöpalvelu) ja sitten luukkujen maalaukseen. Luukut maalattiin hopeisiksi alumiinisilikaatilla (Termal) kuten olivat alunperinkin ja liesitaso vedettiin liesimustalla.

Leivinuuni sai "uuden" ehjän luukun ja samalla luukku muuttui samaan sarjaan kun muutkin hellan osat. Aikaisemmin tässä oli porin valun luukku, onko ollut alunperinkin eri paria, sitä ei tarina kerro.

Vesisäiliö löytyi myöskin tori.fi:n kautta Lahdesta. Pieniä muutoksia jouduttiin tekemään koska tämä versio oli vähän korkeampi kuin alkuperäinen.

Nyt jo kelpaa lämmitellä.

Hellan sivussa on työtaso joka on ihan nykysäädöstenkin mukaisesti myös turva-alue, vaikkakin hella on tiiliseiniä vasten. Tuo taso on ollut tähän asti pelkällä betonilla mutta 30-luvun betoni on sitä paljon murenevaa laatua hiekkapitoisuutensa vuoksi että aivan mahdoton puhtaana pidettävä.

Pohdimme pitkään millä taso pinnoitetaan mutta laattakaupassa se selvisi välittömästi. Majakiven haiku on ainut ja oikea vaihtoehto. Tiiliseinälle tulee suojaksi vielä 40 cm korkea karkaistu lasi.

Laattojen sommittelua. Verkkoihin kiinnitetyt laatat olivat liian symmetrisen näköiset, joten ei muuta kun mattopuukko heilumaan ja kiviä irrottamaan.

"Liimaa" alle ja laattaa päälle.

Saumaukseen käytimme Kiillon tummanharmaata sauma-jauhetta.

Isännän mallia työergonomiasta

Valurautaisen hellan kehyksen ja laatan väliin vedettiin vielä tulenkestävä silikooni, koska kehys laajenee ja supistuu lämpötilan mukaan.

Pesu ja putslaagi - ja kovaa käyttöä! Lasit vielä puuttuu ja kipinäsuoja palataan niihin kunhan saadaan ne "tehtaalta". 

 

Ja lähtötilannehan oli kuvin kerrottuna täällä ja operaatio palomuuri löytyy täältä

Kun isäntä jälleen luurin osti

Niin ei vaan voinut olla ostamatta kun Ericssonia ei meillä ollut! Onhan tämä hieno, siitä ei pääse mihinkään eli tykkään - ja hää kyllä tietää sen ;)

Tämä kaunotar on nyt ihan alkuperäisessä asussaan meidän tuvan seinällä. Voidaan vaikka leikkiä rikkinäistä puhelinta kun molemmilla on omat. 

Voi tuota käsityötaidonnäytettä! Katsokaa noita kaiveruksia puussa, näin kauniita esineitä ei yksinkertaisesti enää valmisteta.

"Uutta" kattokruunua tupaan

Tuvassa on ollut kirpparilta löytämäni kuparinen kattolamppu nyt kesästä saakka. Tupa on kuitenkin suuri ja hirsiset seinät imevät tummina valon, että kovasti on ollut tällaisina pimeinä talvi-iltoina hämärää.

Tori.fi on kiva kaveri, sieltä voi joskus tehdä todellisia löytöjä! Tosin nyt nimittäisin tätä isännän ostamaa barokkityylistä kattokruunua suorastaan aarteeksi.

Aavistuksenhan tämä on talonpoikasitupaan pramean oloinen. Kymmenen lamppua valaisee tupaa sopivasti, mutta ei liikaa. Ja ikänsä puolesta 1900-luvun alkupuoliskolle asettuva valaisin toki Millingtoniin sopii.

Joulu 2016

Millingtonissa vietettiin toista joulua tällä kokoonpanolla. Tällä kertaa joulu oli niukin naukin valkoinen mutta kovin jäinen. Jouluvieraista yksi delegaatio päätyi kotiiin paluumatkalla ojaan. Onneksi kuitenkin paikalle sattui kolmen joulupukinpartio, jotka auttoivat matkalaiset takaisin tielle.

Tupa toimii jo kaiken keskuksena ja joulupäivällinen ilmestyi "kuin itsestään" leivinuunsta pöytään.

Ukki ja isäntä askartelivat valtavan kokoisen jätkänkynttilän pihaan

Sisällä oli niin hyasintit kuin ihan oikea metsän kuusikin. Hyasintit siirrettiin kuitenkin joulupäivällisen ajaksi pois tuvasta, ettei kukaan saa hengenahdistusta. Oma perhe ei näihinkään enää regoi mitenkään. Siedätystä on eläinten myötä tapahtunut siis valtavasti ja oikea kuusi pääsi sisätiloihin ensimmäisen kerran 25-vuoteen.

Kuistin ikkunaa koristavat ukin vanhat pikaluistimet nuoruusvuosilta. Nämä olisivat olleet paras ja turvallisin kulkuvälinen sivuteillä aattoiltana. 

Aattoilta on pukille niin kiireinen, että meillä pyörähti varapukki, joka oli saapunut paikalle Korvakäytävästä ja sinne hän pukkireissun jälkeen myös kuulemma palasi. Illan ehdottomasti paras ohjelmanumero! Pukki oli kirjoittanut kirjeen herra 10v:lle ja pyyti tätä tuuraamaan. Oli jättänyt varusteetkin valmiiksi kuistille, pukin kamppeissa herra 10v sitten jouluaamuna heräsikin <3

Tipulan terveiset - päivä 13

Mysteeri on ratkaistu! Tirppana matkustaa äiti Kertun selässä kuin Nils Holgersson konsanaan. Näin tämän omin silmin, mutta kameralle en valitettavasti saanut tilannetta tallennettua.

Kokoa tipu ei ole juurikaan, kasvanut mutta ulkonäkö on jo muuttunut kovasti. Sulkautuminen on kovassa vauhdissa ja vaikka untuvapeite olikin kokonaan keltainen ei tipusta olekkaan tulossa kovin vaaleaa. Sulat alkavat muistuttamaan päivä päivältä enemmän äiti Kertun kuontaloa.

Turvepaalin päälle tirppana hyppää jo ihan kevyesti ilman vauhtia ja siipien räpyttelyä. Pieniä lentopyrähdyksiäkin toki jo otetaan niillä pääsee parikymmentäsenttiä eteenpäin.

Turvepaalin päältä hypätään jo tänään omintoimin alas, mutta toissapäivänä tuolta tultiin tosiaan alas vielä äidin selässä.

Ruokailu sujuu ongelmitta. Tipu vetää napaansa kaikkea mitä Kerttukin. Ongelmana on tällä hetkellä vesiastia. Tyypit kuopii tällä hetkellä niin paljon että tirppusen juoma-automaatti, joka on pakko pitää aika lähellä pehkun pintaa on koko ajan aivan täynnä kuiviketta. Tirppanalla on myös lisäksi ruoka-automaatissa poikasrehua, mutta taitaa muut asioida tuollakin automaatilla enemmän kun tirppana.

Äiti Kerttu suojelee tirppanaa tarkasti ja isä Rumpali antaa sitten äidille kyytiä jos tämä meinaa komennella toisia rouvia Rumpalin mielestä liian paljon. On tämä eläinten maailma mielenkiintoista!

Hellan korjaus alkaa hahmottumaan

Valmistuu jouluksi....

Muurari piti sanansa, kiitos taas Jyvässeudun Kivityöpalvelu muuraus osuus valmistui reilusti ennen joulua! Ja tämä on aito kiitos, ei minkäälaista vinoilua sillä työmääräyshän tuli vasta viikko sitten ja muuraus on ollut valmis jo monta päivää.

Seuraavaksi on vuorossa hellan pellitys ja pinnan laatoitus eli melkeen valmista ei paljon puutu ;)  Onhan tässä jouluun aikaa MELKEIN viikko vielä. Peltisepällä ei vaan ole minkäälaista osaa eikä arpaa tuon joululupauksen kanssa eli saapas nähdä...

Nostetaanko laatoitus tuohon tiiliseinälle vai laitetaanko siihen lasi suojaksi? Siinäpä vasta kysymys...