Uuden makuuhuoneen sisustus

Eilen saimme loputkin huonekalut siirrettyä uuteen makuuhuoneeseen ja lopputulos miellyttää kyllä omaa silmää. 

Sänkymme on isännän tuunaama vanha sivusta levitettävä puusohva. Sänky projektista olen kirjoittanut oman blogin tänne: http://villamillington.blogspot.com/2015/06/sanky-ropleemia.html

Sängyn päädyssä oleva arkku on joskus tarttunut mukaan kirpputorilta. Vaatekaappi sängyn vasemmalla puolella löytyi tori.fi:stä ja on oikeasti ihan tavallinen mäntyinen vaatekaappi, joka ootrattu ja korsitemaalattu vanhan näköiseksi. Oikealla puolella oleva lipasto on lahja tuttavilta.

Peilikaappi löytyi muutama vuosi sitten tori.fi:stä. Hiivatin painava mööpeli, joka isännän kanssa kahdestaan roudattiin ostopaikassa omakotitalon toisesta kerroksesta 180 astetta taittuvia portaita alas. 

Rokokoo tuolit ovat kirpparilta, ostoväli näillä kahdella varmaan viisi vuotta, mutta täysion identtisillä verhoiluilla. Pieni pöytä ja lamppu niin ikään kirpputorilta. Hatturasiat kaapin päällä ovat lahja ystävältä.

Verhojen tasseleita olen etsinyt kissojen ja koirien kera niin kotomaasta kuin ulkomailtakin. Nämä verhoissa olevat tasselit löytyivät toissakesänä Vanhasta Raumasta vanhantavaran pop-up liikkeestä. Verhot ovat vaalean harmaata samettia ja uutena ostetut netistä.

Gramofoni kaapin päällä on omia tuomisia Virosta ja kattovalaisin isomummoni ja pappani perintöä.

Kaapin päälle löytyi tori.fi:stä pari vanhaa matka-askia, jotka piilottavat sisälleen pöytäliinoja ja vaihtoverhoja.

Matot löytyivät uutena eli edustavat siinä mielessä meidän kodin harvinaisuutta. Tosin suurinosa meidän matoistakin on vanhaa kantaa. Tätä yksilöä en kaupassa pystynyt mitenkään ohittamaan.

Taulut uupuvat vielä seinältä, mutta saavat hetken aikaa uupuakin, että silmä ehtii tottua kaikkeen. 

Pari muutakin juttua kaipaa vielä vähän fiilausta: sängynpeitto on vielä etsinnässä - en tiedä minkälainen, mutta kun oikea osuu kohdalle niin sitten tiedän. Lamppuun haluan vielä kattorosetin ja koska meillä ei ole TV:tä (tai on mutta se on teinillä) vaan tykki katossa ja valkokangas, tarvitsee tuo kattotykki-johto-chrome-cast-hässäkkä jonkun piilopaikan. Palataan siihen kunhan olemme keksineet miten se toteutetaan.

Kaikesta tästä ehkä huomaa, ettei vanhan talon sisutaminen ole ihan helppoa puuhaa. Ei voi vain marssia kauppaan ja ostaa hyllystä. On etsittävä ja kierrettävä sekä vuodatettava tuskan hikeä näitä tautisen painavia mööpeleitä roudattaessa. Voin kertoa että eräänkin kerran tuo ukkokulta on minua mannannut kun olen löytöjäni tehnyt. 

Ensimmäiset vuodet meidän vaatteet majailivat täällä suurissa kestokasseissa, koska olimme päättäneet, että mitään uusia "lastulevyhärpättimiä" ei tänne kanneta edes väliaikaisesti. Joku voi ajatella, että asumme museossa ja saa ajatella jos niin haluaa. Lähes jokaisella tavaralla tässäkin huoneessa on oma tarina kerrottavanaan.

Lisäeristykset saliin ja muutos makuuhuoneeksi

Talon sali on ollut nuorison valtaamana oikeastaan koko tämän reilun kuusi vuotta, jonka olemme Millingtonissa majailleet. Vanhempi pojista on majoittunut jo viimeiset pari vuotta rantamökissä ja sali on nyt ollut nuoremman teinin valtakuntaa. Pari viikkoa ennen joulua aloitimme salin lisäeristyksen, koska huone on aina tuulisella säällä talon kylmin.

Palataan kuitenkin vielä vuoteen 2015 eli ihan siihen alkuperäiseen lähtötilanteeseen. Sali näytti silloin tältä: 

Ensi töiksemme  poistimme kaikista huoneista pinkopahvit ja vanhat nupinaulat. Tämä väli on menty siis kaikki sisäseinät hirrellä. Nyt kun asumme täällä ympärivuotisesti on lisäeristys ihan energiansäästön näkökulmasta tarpeen myös seinien osalta. Koska räystäät eivät kestä eristystä ulkoapäin ja haluamme säilyttää talon ulkopinnan hirrellä on ulkoseinien eristys tehtävä sisäpuolelta.

Väliseinät jäävät jatkossakin hirrelle, sen verran kaunista piilukirveen jälkeä ovat, että emme hala niitä kokonaan piiloon.

Seiniin asennettiin kaksinkertainen puukuitulevy (Huokoleijona 12mm), limittäin ja kaikki saumat teipattiin.

Puukuitulevyn päälle seinän yläosaan liisteröitiin makulatuuripaperi tasoittamaan pohjaa.

Yläosan tapetiksi valikoitui Pihlgren & Ritolan paperitapettivalikoimasta Pikkurokokoo.

Seinän alaosaan isäntä värkkäili perinteisen peilipanelin koivuvanerista ja listoista.

Ikkunalistat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla, sävynä Usva.

Samaan sävyyn maalasimme niin ikää isännän omaa käsialaa olevat peilipanelin koristelistat. 

Peilipaneleissa käytimme Uulan Into kalustemaalia (puolikiiltävä), sävynä Polku.

Harkinnan jälkeen peilipanelin yläkoristelista maalattiin samalla sävyllä kuin ikkunalistatkin.

Lopputulos miellyttää omaa silmää ja saimme mukavasti väljyyttä makuuhuoneeseen isomman huoneen myötä. Verhot ja loput kalusteet löytävät paikkansa, kunhan maali on saatu kuivaksi. 

Sellainen havainto öljymaaleista: Uulan pellavaöljymaalin kuivumisaika on sisätiloissa merkittävästi lyhyempi kuin Virtasen maalitehtaan neljänöljyn maalin.

(Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Maalit, tapetit ja sävyt on kirjattu tarkkaan itseämme varten ylös, jotain ainakin opittu tässä matkan varrella 😅)

Miten olet varautunut sähkökatkoihin tai mahdolliseen sähkön säännöstelyyn?

Yksi maalla asumisen haasteista on ainaiset sähkökatkot. Meillä sähkölinjat pudotettiin maahan viime kesänä ja tämä toivottavasti vähentää katkoja jatkossa. Tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta: tänä syksynä sähköt ovat olleet poikki vain muutaman kerran ja silloinkin lyhyen aikaa eli vain muutaman tunnin. 

Viime aikainen keskustelu sähköntuotannon haasteista ja sähkönhinnasta pistää miettimään, kuinka totaalisen riippuvaisia olemmekaan tuosta fysikaalisesta ilmiöstä, joka linjoja pitkin kulkee.

Sähkökatkojen aikaan maalla pärjää, jopa paremmin kuin kaupunkiolosuhteissa. Talo lämpiää puulla, aggrekaatilla saadaan virtaa pakastimiin ja välttämätömiin sähköntarpeisiin. Ruoka tehdään puuhellalla, kaasutasolla tai leivinuunilla ja kynttilät valaisee. Etätyöläiselle toki pitkät katkot ovat hankalia kun tuppaavat yhteydet katkeamaan myös verkossa. 

Eläimille saadaan vettä joko järvestä tai talvella lumesta sulattamalla. Rannassa on lisäksi lähde, jota tarvittaessa voidaan ruuanlaittoon käyttää. Keväällä pitää muistaa vain ottaa vedestä näytteet tutkittavaksi, niin vettä voi turvallisin mielin vaikka juoda suoraan lähteestä.

Talousvettä nousee  porakaivosta jonkin aikaa katkokin aikana suoraan sisälle, mutta tuntuu jotenkin turhalta käyttää tuota vähäistä vesimäärää vessan vetämiseen silloin, kun ei yhtään tiedä kuinka kauan joudutaan aggrekaatilla puksuttamaan virtaa verkkoon. Aikaisemmin useamman päivän kestävät katkokset ovat olleet arkipäivää ja yleensä nämä ajoittuvat joko syysmyrskyihin, kovimpien pakkasten aikaan, sään lauhtumisen yhteyteen (tykkylumi langoilla) tai viikko sen jälkeen kun olet saanut kaikki mansikat säilöttyä pakastimeen (ukkosmyrskyt).

Rannassa meillä on ollut jo jonkun vuoden kompostoiva käymälä, puucee. Ostimme tuon "yksiön" kokolailla tee-se-itse valmispakettina ja hintaa sille kertyi melkoisesti. Näppärä peli kuitenkin joka on siisti, hajuton ja kätevä, ajaa siis asiansa mainiosti. Rantaan on matkaa päätalolta 500 metriä, mikä on aivan liikaa tällaiselle perheelle, jossa puolella on kohtalaisen vauhdikas suolen toiminta (anteeksi mielikuva). 

Saunakodan rakentamisen yhteydessä virittelimme talonmäelle myös uuden ulkohuussin kesäkäyttöön ja sähkökatkojen varalle. Itse huussi rakennelma löytyi tori.fi:stä valmiina varsin edullisesti. Kompostoivan käymälä osuuden isäntä rakenteli kahdesta laastipaljusta, ilmastointiputkesta, jyrsijäverkosta ja suodatinkankaasta. Hintaa kertyi koko kompostoimishärpättimelle alle 50€, mikä sisältää jo yhden vaihtopaljun. Varsin suuri säästö verrattuna tuohon aikaisempaan lähes 1000€:n kompostointi-investointiin rannassa.

Vielä askel eteenpäin sähköomavaraisuudessa on haave aurinkopaneleista varaavalla akustolla hirsiaitan katolle. Vielä sekin päivä varmasti koittaa...

Syksyn projektina saunakota

Syksyn isoin projekti on ollut saunakodan pystytys isännän 50-vuotispäivän kunniaksi. Homma aloitettiin kuinkas muuten kuin puiden kaadolla ja maapohjan vaihdolla.

Tulevan kodan paikalla kasvoi lupiinia, horsmaa, vatukkoa, villiintyneitä ruusuja ja mustaviinimarjapensaita

Kallio on aivan pinnassa, joten kovin suuria määriä soraa ei tarvinnut paikalle ajaa.

Kodan perusteiksi tuli laatat ja niiden päälle betoniharkot.

Kotapaketti saapui lähes ajallaan muutaman viikon luvattua toimitusaikaa myöhemmin. Tilatessa olimme keskustelleet siitä, että meillä ei ole trukkia, jolla purkaa lähetys rekasta. Tästä huolimatta lähetys saapui sivusta purettavalla rekalla. Onneksemme oma K-Market Mehtonen ja siellä kyläkauppiaamme Jukka oli niin ystävällinen, että purki paketin kaupan pihaan, josta sitten Kuljetusliike Antikainen kävi poimimassa lastin  kyytiin ja toimitti perille pihaan saakka. 

Seinäelementit kannettiin suoraan puuverstaaseen maalaukseen.

Ulkopuolelle seiniin maalattiin italianpunainen punamultamaali, kuten talossakin. Tuoreessa puussa sävy  näyttää paljon kirkkaammalta kuin vanhassa hirressä.

Saunan puolen seinät käsiteltiin sävytetyllä saunasuojalla.

Samaan aikaan rakennuspaikalla alkoi lattian teko. Grillikodan puolelle lattiaan laitoimme lisäerityksen, joka ei kuulunut kotapakettiin.

Seinäelementit napsahtelivat helposti paikalleen. Katon kolmiopalojen kanssa olikin sitten vähän enemmän jumppaa, että ne saatiin osumaan kohdilleen. Oman perheen lisäksi tarvittiin jo naapurin isäntäkin apuun, mutta sinne ne illan pimeinä tunteina nousivat korkeuksiin.

Lattiat käsittelimme sävytetyllä puuöljyllä (sävy ukkonen) sekä saunan, että grillin puolelta.

Saunan lattiaan ei lisäeristystä tullut, vaan isäntä teki jopa lisää ilmarakoja lattialautojen väliin.

Ensitulet kiukaassa paloivat yhdeksän päivää sen jälkeen, kun elementit tuotiin pihaan.

Kodan puolen seinät jäivät puupinnalle ja saavat tummentua omia aikojaan.

Perinteisten penkkien sijasta halusimme grillin puolelle vähän lokosammat oltavat rottinkituoleilla.

Ensitulet grillissä. Kotaan ei tule, ainakaan vielä sähköjä mutta grillin tuli ja kynttilät luovat oikein mukavan tunnelman.

Ja kyllä, joka viikonloppu on syöty loimulohta, saa nähdä ehdimmekö talven aikana kyllästymään uuteen viikonlopun vakioruokaan.

Tämä hankinta kannatti ehdottomasti! Sauna on lämmennyt useamman kerran viikossa ja grillikodan tulet saa tämänkin vauhtiperheen istahtamaan alas ja pysähtymään hetkeksi paikoilleen. Saunan puolelle mahtuu löylyihin koko iso iloinen viiden hengen perheemme kolmen terrierrien kanssa mainiosti. Grillin puolella on myös mukavasti tilaa, vaikka rottinkituolit enemmän syvyyttä vaativatkin kuin puupenkit. Kodan kokonaispintala on 17 neliötä.

Pieniä vastoinkäymisiäkin matkalle on osunut. Isäntä sai syntymäpäivälahjaksi appivanhemmiltaan tuon Harvian kuvissa näkyvän kiukaan. Sen lasiluukku halkesi viikon käyttöönoton jälkeen itsekseen kiuasta lämittäessä. Reklamaatio Harvialle ja uusi luukun lasi tuli kahdessa päivässä lähipostiin. Pointsit nopeasta toiminnasta Harvialle!

Toinen probleema on tätä kirjoittaessa vielä ratkaisematta: kiviseinään, joka on kiukaan ja grillin välissä ilmestyi kolme viikkoa sitten pieni hiushalkeama. Ajattelimme ensin, että ratkaisemme ongelman laatoittamalla seinän saunan puolelta. Viikko sitten tuo halkeama oli kasvanut niin suureksi, että siitä näkyi jo valoläpi. Nyt odottelemme maahantuojan vastausta miten toimitaan. Kovin innostunut en ole ajatuksesta, että tuo seinä tuosta pitäisi vielä pois purkaa. Toisaalta tietysti vähän hirvittää, jos halkeama pahenee ja sitten rojahtaa alas koko seinä. Mikä ihme saa kivilevyseinän, jonka tarkoituksena on olla tulen kestävä halkeamaan itsekseen useamman viikon asentamisen jälkeen?