Pitäskö vähän kuopasta - Sauna puuhia

Millingtonin saunasta on ollut muutamaankin otteeseen tarinaa jo aikaisemmin (sauna säätöä, saunan porras , saunan pikatuunaus kesäkuntoon). Ulkoapäin saunalle ei ole vielä tehty juuri mitään. Maanpinta on saunan ympärilläkin noussut niin paljon että kengittäminen on jossain vaiheessa edessä. Kaksi alinta hirsikertaa on kadonnut lähes täysin, eikä tuossa katossakaan nyt kehumista ole. Vahva multakerros nojaa useammasta kohdasta seinää ja kantaessamme talven saunapuita sisälle tulin sanoneeksi isännälle että pitäisköhän tuosta seinustalta vähän kuopasta traktorilla? 

VIRHE!! Tässä vaiheessa minun PITÄISI jo tietää että mitään, ei mitään kaiveluhommia kannata ehdotella puolihuolimattomasta! Koko päivähän tässä meni

Vedettiin kokohärdelli ensin kalliolle, maisemointikangas alle, sepeliä päälle. Täryytys ja pintaan singeliä. Jonkin asteinen keskustlu käytiin tuosta pintamateriaalista, kun hiekotuskokoista sepeliäkin olisi tontilta löytynyt, mutta kyllä tuo singeli on jalan alla aika paljon mukavampi kun paljuun tepastelee.

Lapasestahän tämä homma siis lähti... meillä on nyt luonnonkivi portaat saunalle. Nähtäväksi jää kuinka vesi päättää kulkea eli minkälainen työmaa tässä on talvella.

Jossain vaiheessa sitten kun sauna on kengitetty on tarkoitus että tuosta järvelle päin aukeaisi sitten kesäkeittiö ja terassi. Sitä varten on kuitenkin vielä tehtävä vähän puuhommia että saadaan ainekset omalta takapihalta.

Tekohengitetty on! Josko tuo ei nyt enää kovin paljon enempää lahoaisi ennen kun on isomman remontin aika.

Muratin talvetus

Ostin kesällä hetken mielijohteesta iso lehtisen muratin. Koko kesän olen kuljetellut sitä ämpärissään paikasta toiseen kun ei sillä oikein ole ollut omaa kotia. Nyt syksyn tullen se on pihan ainut "kesäkukka" joka on vielä täydessä loistossaan.

Missä tämä nyt olisi hyvä talvettaa? Kellaria ei ole, tai on mutta se ei ole vaihtoehto lähinnä turvallisuussyistä. Pieni mahdollisuus olisi, että jos tämän maahan kaivaisin ja hyvin peittelisin niin voisi selvitä näilläkin leveysasteilla talven yli (IV-vyöhyke). Suurempi todennäköisyys on kuitenkin, että kuolisi.

Kannoin virityksen nyt sisälle ikkunan eteen, koska tulevalle viikolle on meille Keski-Suomeen luvattu jo räntäsateita. Pahoin pelkään ettei tämäkään ole hyvä vaihtoehto. Lämpötilavaihtelu tulee olemaan liian suuri.

Jäin vielä pohtimaan talvikanalaa yhdeksi vaihtoehdoksi. Siellä lämpötila tulee olemaan kuitenkin tuossa +10 huittelilla talven yli, mutta riittääkö valo? Muratti on aika suuri ja sillä ei millään viitsisi peittää kanalan toista ikkunaa, joka siis sijaitsee eteisessä johon kanat eivät pääse. Varsinaisen kanalan puolelle tätä tuskin kannattaa virittää jos haluaa että illallakin on vielä joku lehti jäljellä :)

Google muistuttaa ajasta taaksepäin

Hupsista keikkaa! Digitaalinen maailma pitää huolen, että ajankulku pysyy muistissa. Näistä valokuvista on tänään tasan kaksi vuotta aikaa. Silloin vierailimme Millingtonin mailla ensimmäistä kertaa ja koko miljöö oli meille lähes utopistinen haave vain. Eihän koko maatila ollut tuolloin edes vielä myynnissäkään.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuo hetki oli ihan äsken ja kuitenkin ihan mahdottomasti mahtuu asioita tähän väliin. Auttaa kummasti keskeneräisyyden sietämisessä kun palaa ajassa hieman taaksepäin ja muistaa mistä on lähdetty liikkeelle. Ei mopolla mahrottomia <3

Ihan viimeisintä ulkokuvaa ei kamerassa edes vielä ole.
Mutta tänä kesänä näytti tältä ulkoapäin.

Hyllyä keittiöön

Monesti vanhojen talojen omistaja haluavat erityisesti korostaa sitä, että talo on koti eikä museo ja siellä pitää pystyä asumaan. Koti se on meidänkin talo ja asuttavaksi tarkoitettu, mutta haluamme sisustaan rakennuksen alkuperää kunnioittaen eli jokainen tyylillään.

Ihan helppoa se ei kyllä ole, jonkun tietyn huonekalun, lampun tai muun tavaran etsimiseen voi mennä monta vuotta. Tällä hetkellä meillä on etsinnässä mm. keittiön ja wc:n kalusteet. Yleensä mitään ei löydy suoraan käyttövalmiina mutta poikkeuksiakin toki on ja löytöjä saattaa tehdä yllättävissäkin paikoissa.

Ja kaikille on varmasti tullut selväksi, että yhtäkään oikeasti vanhaa talonpoikaishuonekalua ei saa heittää kaatopaikalle ilman, että kysyy ensin Millingtonista onko tavara oikeasti kaatiskamaa. Vanhat huonekalut on tehty kestämään ja pienellä tai joskus vähän suuremmalla tuunauksella ne saavat aivan uuden elämän.

Ystäväpiirissäni onneksi tietävät, että meillä rakastetaan vanhoja esineitä ja asioita. Ystäväni remontin myötä kodittomaksi joutunut perintöhylly päätyi tämän myötä meille.

Edellisessä kodissaan erittäin hyväkuntoinen hylly koristi olohuoneen seinää ja oli maalattu sisustukseen sopivasti valkoiseksi. Hyllyn koristekaiverukset ovat taidokasta puusepän työtä. Puhdas valkoinen ei oikein istu meidän torppaan, joten maalinpoistoon ja tutkimaan mikä on ollut alkuperäinen väri. Tässä vaiheessa en vielä tiedä tuleeko hyllyyn uusi maali vai paljastanko vain alkuperäisen pinnan.

Pienen rapsuttelun jälkeen selviää, että hylly on ollut alunperin helmenharmaa ja sellaiseksi se saa jäädäkin. Poistan maalin vain reunaosista, itse hyllyt saavat jäädä nyt toistaiseksi ainakin valkoisiksi. Keinovalossa tuo valkoisuus erottuu, mutta päivänvalossa eroa ei juuri edes huomaa.

Niin on taas yksi hylly löytänyt uuden kodin meidän seinällä. Kiitos Ritva, vaalimme hyllyä kaikella kunnioituksella <3

Kun isäntä puhelimen osti

Isäntä motkottaa säännöllisin väliajoin minun vaateostoksista ja erityisesti kengistä, sekä laukuista -sellaisella tasaisella murputuksella. Jostain ihme syystä hänellä on sellainen käsitys, että niitä olisi minulla jotenkin kummallisen paljon, ettei jopa liikaa. Sellaiset hyödykkeet kuten vaatteet eivät myöskään saisi maksaa mitään, koska vaatetukseen sijoittaminen on rahan haaskausta ja periaatteellisesti KALLISTA.

Ihan kokonaan toinen juttu on sitten autot ja kaikenlaiset työkalu vippastaakelit, sekä moottorihärpäkkeet. Niissä kelpaa vain paras eli yleensä myös kallein ja esim. yhteen B:llä alkavan ketjun liikkeeseen ei voi käytännössä edes astua ovesta sisälle, koska laatu on niin huonoa. Parasta laatua saatetaan etsiä internetin syövereistä iltakaupalla ja tilata sitten se vaikka maailman ääristä - jos se on vaan paras.

Tämä ei tietenkään koske lainkaan käyttössä olevaa autoa. Ei, koska se on vain välttämätön paha, jota tarvitsee liikkumiseen paikasta A paikkaan B. Jos se on vähän lintallaan johonkin suuntaan niin ei se haittaa koska kyseessä on kulutushyödyke, johon ei rahaa tuhlata.

Ensimmäisen kokemuksen hänen autosta sain ennen kun olimme edes yhdessä. Vein oman autoni hänelle huoltoon ja sain hänen autonsa sijaisautoksi, että pääsin päiväksi töihin. Oli siinä meikä tytöllä vähän pokassa pitämistä kun tuosta Ford Ka kopperosta puuttui takalasi kokonaan, tai noh ei kokonaan olihan se paikattu pahvilla. Teki mitä ilmeisemmin lähtemättömän vaikutuksen, kun tässä ollaan!

Niin ja työkalut! Niitä pitää olla ja paljon! Mistään ei voi luopua, koska sitä voi joskus vielä tarvita ja kaikki namiskuukkelit pitää olla OMIA. Kavereilta ei voi lainata koska se on niin hankalaa.

Myönnettäköön tasapuolisuuden nimissä tässä nyt ihan julkisesti, että onhan minulla myös aika monta laukkua ja useammat saappaatkin se on totta (mutta niitä tarvitaan kaikkia).

Tämä pitkähkö esipuhe on tausta alustusta sille, ettei tuo ukko kulta niin kovin usein villiinny shoppailemaan, mutta nyt villiintyi!

Katsokaapas tätä! Kesällä kiertelimme rompepäivillä ja totesimme, että Millingtonista puuttuu vielä se ihan oikea puhelin. Ei puutu enää, arki-illan huutokaupan tuloksena on meillä nyt ihan ihka oikea kammesta veivattava Tartu Telefooni Vabrikin puhelin. Ja se on muuten viimesen päälle hieno!!!! Olen onnellinen <3 ihanaa että tuo armastus kuitenkin joskus riehaantuu ostospäälle ;)

Terveisiä ruokakomerosta

Meiltä löytyi talosta ihan kunnon kokoinen vanhanajan ruokakomero. Alunperin oli  tarkoitus että tänne kätketään keittiön kaikki nykyajan hömpötykset piiloon.  

Hirret ovat päässeet tummumaan paikoitellen pahanpäiväisesti  vuosikymmenten saatossa.

 Aloitin hirsien puhdistuksen toissa kesänä, mutta kun komeron käyttötarkoitus alkoikin muuttua projekti keskeytyi. Viime keväänä sitten ruokakomeronkin lattia revittiin kokonaan auki. 

Maaliskuussa näky oli kohtuu lohduton, ettei jopa pientä epätoivoa ollut ilmoilla...

Vanhan talon kanssa on kuitenkin otettava asia kerrallaan ja niin se edistyi tämäkin homma.

Kun vanhat ryönät oli saatu poistettua, hirret tervattua ja paikattua ilmestyi uudet pannat kiertämään seiniä. Näiden päälle rakentuivat sitten uudet vasat. Keittiön ja tuvan lattia tehtiin maalausta vaille valmiiksi jo kesän aikana, mutta ruokakomeron puoli jätettiin vielä auki siinä toivossa, että putkitöitä olisi ehditty tekemään vielä tänä syksynä.

 Syksy alkaa  olemaan sillä mallilla, että periksi on annettava ja lattia on lyötävä olosuhteiden pakosta kiinni. Tosin vielä väliaikaisesti eli tähän tulee meille WC ja kodinhoitohuone.

Totaali tuuletus on ollut päällä maaliskuusta saakka ja nyt ilmat ovat jo siinä mallissa että hieman on pakko tilkettä saada kehiin. 

Myyräverkot paikoilleen - tästä ei enää läpi tulla!

Rakennustarkastaja tutkii selluvillan laatua. Hirret jäävät nyt tuon näköisiksi, koska ulkoseiniin tulee vielä eristys ja levyt päälle eli menevät kokonaisuudessaan piloon.

Ei saatu sisävessaa vielä tänä vuonna, mutta ehkä sitten vuoden päästä ja jos ei silloin niin sitten kahden.